Oletko aidosti vielä kunnolla rakastunut uuteen kumppaniin pitkän parisuhteen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

En ollut koskaan rakastunut. Ehkä välillä kiintynyt ja välillä raivoisan mustasukkainen. Opin itseni kautta, ettei mustasukkaisuus juurra aina rakkaudesta, vaan puhtaasta omistamisenhalusta. 

Ei se mustasukkaisuus ikinä ole mikään rakkauden ilmentymä. Jos oikeasti rakastaa, ei halua toiselle pahaa, kuten sairaalloisen mustasukkaiset haluaa ja tekee. Se on nimenomaan vain huonoa itsetuntoa ja omistushalua.

Olin exäni kanssa yli 15 vuotta. Kuvittelin, että olimme toistemme suuri rakkaus ja parhaat ystävät. Kun aloin viime vuosina tutustua uusiin ihmisiin avioliiton ulkopuolella ihan ystävinä, huomasin että mieheni ei oikeastaan ole mikään kovin hyvä tyyppi ja että tulen toimeen paremmin ja jaan yhteiset arvot oikeastaan kenen tahansa muun kanssa.

Sitten vastaan tuli mies, johon rakastuin jo kuullessani hänestä yhteiseltä tuttavaltamme ja kun tapasimme, ennenkokematon kemia oli molemminpuolista. Jätin puolisoni ja aloin salamasuhteesseen tämän uuden rakkauteni kanssa. Vaikka tämä jostain syystä ei kestäisi, oli pitkän avioliiton päättyminen tämän arvoista. Kaipasin koko tähänastisen elämäni oikea rakkautta ja nyt sen sain. Elämäni parhaat puoli vuotta.

Kyllä olen. Joka kerta kun katson häntä, hymyilyttää ja tunnen hellyyttä ja kiitollisuutta näistä parista vuosikymmenestä, jotka on kuljettu yhdessä. Olen onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Joka kerta kun katson häntä, hymyilyttää ja tunnen hellyyttä ja kiitollisuutta näistä parista vuosikymmenestä, jotka on kuljettu yhdessä. Olen onnekas.

Aamuaivot, anteeksi. Poistun ketjusta ja toivon, ettei koskaan joudu avauksen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa 13 vuotta ja saatiin miehen kanssa kolme lasta. Alapäässä paikat venyivät tämän seurauksena ja miehen pienehkö penis ei enää tuntunut oikein miltään. En ollut tyytyväinen seksielämään ja se pääsyynä lopulta johti eroon. Sitten firman juhlien jälkeen päädyin työkaverin kanssa sänkyyn ja voi että sitä jykevää penistä ja tyydytyksen tunnetta seksissä. Nyt ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta 😊

Oi  kuinka kivaa, että ydinperhe- elämäsi vaihtui penis- elämäksi. Erityisesti  varmaan  lapsesi nauttii siitä vieraasta penis- miehestäsi. Olipa typerä päätös sulla!

Olen ihastunut kunnolla kaksi kertaa elämäni aikana. Toinen on vaimoni, toinen on nainen johon törmäsin vapaa-ajalla. Jos en olisi tavannut vaimoani, voisin kuvitella rakastuvani tuohon toiseen.

Sarjarakastujat. "Pitkä 10 v" suhde, joka oli hyvä ja sitä mitä pitikin. Kunnes tuli vastaan joku, joka vei jalat alta.

Kaikki on magiaa, kemiaa, ihanaa, sielunkumppanuutta. Jo puoli vuotta aitoa onnea, josta ei exän kanssa tietoakaan..

Ei sillä, varmaan joskus käy niin, että rakastuu uudelleen ja kumpikin osaa paremmin pitää rakkautta yllä arjessa. 10 v jälkeen on vähän aikuisempi jo. Onhan siinäkin mahdollisuus oikeasti pitkään parisuhteeseen.

Pikkuisen skeptinen kyllä olen, mitä olen maailmaa katsonut. Hyvin monella "uusi onni" päättyy 2-10v kuluessa, kun uusikaan kumppani ei ollut samis täykky vaan tavallinen ihminen. Suhde ei ollut tähtipölyä eikä yksisarvisten kujerrusta. Nytkin vuoden sisällä pari naista itki lehdissä ratkaisuaan, joka oli elämänsä suurin virhe. 

En ketään ole kieltelemässä enkä tuomitsemassa, vaan ehkä olisi hyvä käyttää vähän harkintaakin. Diagnosoimaton kaksisuuntainen tai hormoniryöpyt aiheuttaa välillä kummia. Kannattaa miettiä tätäkin jos elämä on muutenkin kovin vuoristorataa, kiukunpuuskia, kyllästymisiä ja tiheää hiusvärin vaihtoa. 

Miehistä en tiedä miten ilmenee, koska en tunne yhtään miestä jolla olisi kaksisuuntainen. Hormonien vaikutukset on lääketieteellinen tosiasia.

Avioliitto päättyi 12 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen kunnon suhteessa ollutkaan, tuskin koskaan enää olenkaan.

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Ensimmäisen aviomieheni valitsin nuorena, kunen uskonut parempaakaan saavani. Opin kyllä rakastamaan häntä. Olimme naimisissa 20 v.

Nykyisen kun tapasin, oli se kuin halolla olisi päähön iskenyt. Kemia oli niin vahvaa. Uskon vieläkin, 10mvuoden jäkkeen, että meidät on ns tarkoitettu yhteen.

Entäs jos miehesi huomenna ilmoittaa että on tavannut sielunkumppaninsa jolla ainutkertainen kemia ja kokee sellaista jota ei koskaan uskonut kokevansa.

no, sitten olen ihan ihmeissäni. On tapahtunut jotain käsittämätön persoonallisuuden muutos. Mies kun ei ole luonteeltaan tuuliviiri, eikä ole tähänkään mennessä pyörtänyt puheitaan. Eikä hän ole tunteella elävä ihminen.