Te jotka olette käyneet lähellä kuolemaa,
onko teidän silmien edessä vilahtanut koko elämä?
Oonko mä ainoo, jolla ei oo. Muutaman kerran ollu tosi lähellä, auto-onnettomuus, puukotus, aseella uhkaus, sairaus... Mutta noissa äkillisissä tilanteissa ajtus on vaan ollu lähinnä, " Voi paska, tässä tää nyt oli!"
Kommentit (35)
Olisin kuollut lapseni puolesta, valitettavasti kävi toisin :(
oon ollu ihan tajuton, viimeinen asia minkä muistan ennen heräämistä on se kun leikkurissa laitettiin maski naamalle. Mutta kuolema oli ollut lähellä.
Se rauha, valo, kauneus, hiljaisuus (ei niille oikeasti ole edes sanoja tässä ajassa, mutta nuo nyt pliisusti kuvaavat sitä autuutta) ja se käsittämätön tunne kuulumisesta ja täydellisestä sulautumisesta (kaiken läpi voi mennä) koko maailmankaikkeuteen ja tietoisuudesta omaan paikkaan siinä ympäristössä. Käsittämätöntä ja sanoinkuvaamatonta ja niin ihanan RAUHALLISTA JA HARMONISTA. Ei sieltä kukaan pois halua ja pettymys oli kun piti tulla. Mitä tämä elämä enää voi antaa sellaisen kokemuksen jälkeen... No, onhan se antanut paljon hyvitystä. Luulen että se pudottaisi monelta heikkohermoiselta pohjan pois tästä elämästä jos sen saisi kokea.
Ja siinä samassa koko tilanne oli jo ohi.
Häilyin lopulta elämän ja kuoleman rajamailla kaksi vuorokautta onnettomuuden jälkeen eikä kyllä vilahdellut mielessä mitään. Mustaa vaan enkä muista koko tapauksesta yhtään mitään.
jostain elokuvista tuttua?
Oikeesti kenelläkään ei oo ollu sellasta kokemusta vai?
Taitaa olla jotain meitä suurempaa olla. Itse uskon pääseväni Jumalani luokse kuoltuani. Kaipaan häntä jo nyt!
mutta mielikuvitushan on iloinen asia
Vierailija:
Taitaa olla jotain meitä suurempaa olla. Itse uskon pääseväni Jumalani luokse kuoltuani. Kaipaan häntä jo nyt!
Ei kai toi elämän vilahtaminen mitenkään Jumalaan liity tai siihen, pääseekö taivaaseen vai ei.
Googlaamalla ei vaan saa mitään keskustelua kenenkään kanssa aikaiseksi.
Mites teillä uskovaisilla, jos ajattelette pääsevänne taivaaseen kuoleman jälkeen niin vilahtaako elämän silloin silmien edessä?
Onko noi VILAHTAMATTOMUUDET vaan nk. ei-uskovien kokemuksia?
Ja muistan vain sen, että hereillä (tajuissani) ollessani tunsin itseni tooooosi heikoksi ja halusin nukkua - muistan ajatelleeni, että " mikseivät nuo anna minun nukkua" , kun poskille läpsyteltiin ja käskettiin pysymään hereillä samalla pyörät sauhuten mua vietiin kirurgiselle osastolle leikattavaksi.
Että sellaista. Veren hukkaan voisin kuolla, ihan mielelläni, sitten joskus kun se lähdön hetki koittaa - ei ollut ollenkaan epämiellyttävää / kivuliasta, ainoastaan vain todella vahva halu nukkua rauhassa liittyi siihen. Ja sitten, kun antaudut nukkumiselle - taju meneekin, etkä enää ymmärrä lähdöstäsi yhtään mitään. Ei sen kummempaa.
Jeesus varmisti meille tien ikuiseen elämään, jos vain uskomme ja seuraamme häntä. Miksi niin harva uskoo ja menettää ikuisuutensa?
Vierailija:
Jeesus varmisti meille tien ikuiseen elämään, jos vain uskomme ja seuraamme häntä. Miksi niin harva uskoo ja menettää ikuisuutensa?
Mä nyt tipuin kärryiltä.
Miten toi vastaa kysymykseeni?
olet vain hurahtanut luulemaan niin aivopesun kautta.
ja vakuuttunut Jumalan olemassaolosta. Nyt seuraan Raamatun ennustuksia, kun ne alkavat kovasti toteutua. Maan ja meren saastuminen. Israelin keskeinen asema tulevassa sodassa. Tiedätkö, mikä on Iranin valton tavoite? Tuhota Israel. Kun sodat alkavat ydinaseineen heittäkää toivonne Jumalaan, niin pelastutte. Viisas tekee sen jo nyt, sillä emme tiedä milloin Jeesus hakee omansa pois. Nyt on helppo pilkata uskoa ja Jumalaa, mutta kun sota tai esim. paha pandemia tulee, monet hakevat apua Jumalalta. Usko antaa rauhan sydämeen.
Vierailija:
ja vakuuttunut Jumalan olemassaolosta. Nyt seuraan Raamatun ennustuksia, kun ne alkavat kovasti toteutua. Maan ja meren saastuminen. Israelin keskeinen asema tulevassa sodassa. Tiedätkö, mikä on Iranin valton tavoite? Tuhota Israel. Kun sodat alkavat ydinaseineen heittäkää toivonne Jumalaan, niin pelastutte. Viisas tekee sen jo nyt, sillä emme tiedä milloin Jeesus hakee omansa pois. Nyt on helppo pilkata uskoa ja Jumalaa, mutta kun sota tai esim. paha pandemia tulee, monet hakevat apua Jumalalta. Usko antaa rauhan sydämeen.
Ei kai toi tarkoita, että kun tietää maailmanlopun olevan tulossa, ehkä päivänä minä hyvänsä, että kokoajan vilistelee eletyt päivät silmissä?
No ei, emmä nyt tosissani ollut. Kyllä mäkin severran oon noihin ennustuksiin perehtyny että joskus aattelee maailmanloppua.
Mutta emmä silti ihan pysynyt ajatuksenjuoksusi perässä. Tai perässä tullaan mutta aika kaukana kylläkin... ;)
Tuntuu että usko on maailmassamme tuonut niin paljon suvaitsemattomuutta, vihaa..että sen varjolla varmaan vielä tuhotaan toisemme. surullista. onneksi usko antaa monille myös hyviäkin asioita, mutta isossa mittakaavassa..huh huh.
elämä voi vilahtaa silmissä.
Se että 4 av-mammaa ei ole nähnyt elämän vilahtelevan silmissä ei tarkoita kaikenkattavaa mullistavaa faktaa.
Uskon, että elämä vilahtaa silmissä sellaisessa tilanteessa jossa vielä fyysisesti voi hyvin, eikä silloin ponnistelut keskity fyysiseen selviämiseen esim, kun joku osoittaa aseella päähän ja laukaisee aseen *vilvilvil* ja sitten huomaatkin, ettei siellä ollut panosta.
takaisin kertomaan. Eli kuolemaa emme ole voittaneet. Rajakokemukset ovat vain rajakokemuksia.
Lähinnä yritin selviytyä siitä suuresta kivusta ja tuskasta. En oikeastaan ajatellut edes kuolemaa.