Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette käyneet lähellä kuolemaa,
23.01.2007 |
onko teidän silmien edessä vilahtanut koko elämä?
Oonko mä ainoo, jolla ei oo. Muutaman kerran ollu tosi lähellä, auto-onnettomuus, puukotus, aseella uhkaus, sairaus... Mutta noissa äkillisissä tilanteissa ajtus on vaan ollu lähinnä, " Voi paska, tässä tää nyt oli!"
Kommentit (35)
Kyllä se on ihmisten oma syy ja tyhmyys. Jeesus ei opettanut sotimaan, vaan rakastamaan lähimmäistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä mennyt tajuttomaksi. Autuastahan se kuitenkin oli huumattuna morfiinilla 5 vuorokautta...
ja oli ihan tokkurassa loppuajan, kunnes päivää ennen kuolemaa se selveni hieman ja puhui taivaasta. Näki siis näyn tai unen taivaasta. Se oli aika pysäyttävää.
Uskon, että elämä vilahtaa silmissä sellaisessa tilanteessa jossa vielä fyysisesti voi hyvin, eikä silloin ponnistelut keskity fyysiseen selviämiseen esim, kun joku osoittaa aseella päähän ja laukaisee aseen *vilvilvil* ja sitten huomaatkin, ettei siellä ollut panosta.
[/quote]
Eikä ponnistelut keskityu fyysiseen selviämiseen??? Eikös kuolemassa USEIMMITEN ole kyse fyysisyydestä? Onhan tietenkin sielu, mutta sieluhan ei kai kuole?
Jeesus vaikuttaa olleen hyvä profeetta, mutta minulle kyllä yksi muiden profeettojen joukossa. Kaikkihan me ollaan Jumalan lapsia. Mitä tästä ajattelet?
t. olikos se nyt 21 vai 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on juuri selitetty!?
Eli on henkisessä paineessa eikö vaikka käsi irronneena riehumassa jossain, vaikka silloin tietty verenhukassa näkee ties mitä.
enkä siltikään nähnyt mitään erikoista :O)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni taju sitten. Ja kuulemma voisi kokea saman uudestaankin, ei esim. pelkää kuolla sydäriin.
Isoenoni oli syöpäleikkauksessa " kuollut" ja näki tunnelin, jonka päässä oli valoa ja hänen edesmenneitä tuttaviaan, äitinsä mm. Valossa oli hyvä olla, mutta ääni sanoi, että enon pitää vielä palata, sillä hänellä on vielä tehtävää. Ja kuulemma hän ei olisi halunnut lähteä valon ihanasta rauhasta enää pois. Oli sitten elvytetty leikkauksessa ja heräsi siinä pöydällä.
En tiedä, liittyykö tämä " elämänfilminauha" sitten siihen, että verenkierron päättyessä aivoista, niistä alkaa vilistä muistikokemuksia? Jotkut sanovat, että ne menivät väärinpäin, ts. nykyhetkestä taaksepäin.
Sitä vain haluaa antaa periksi ja vaipua ihanaan uneen, ja sitten käykin humahdus, ja menee tajuttomaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menimme kaverin kanssa kotirannalla laiturille ja päätettiin kastaa vähän vain huiksia. kupsahdin veteen, nousin pinnalle ja HUUSIN lujaa. näin kun kaveri juoksi kotiinsa päin, kävin taas veden alla ja huidoin käsillä laiturin tynnyreihin, vesi mutaista jokivettä ja ranta jyrkkä. viimeinen muistikuvani on kun äiti kiskoi minut mekosta laiturille ja meidän molemoien itku. tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni ikuisesti. hyi...
Vierailija:
Että sellaista. Veren hukkaan voisin kuolla, ihan mielelläni, sitten joskus kun se lähdön hetki koittaa - ei ollut ollenkaan epämiellyttävää / kivuliasta, ainoastaan vain todella vahva halu nukkua rauhassa liittyi siihen. Ja sitten, kun antaudut nukkumiselle - taju meneekin, etkä enää ymmärrä lähdöstäsi yhtään mitään. Ei sen kummempaa.
Mulla on ollut myös alkoholimyrkytys joka meni niin pahaksi että olisin todennäköisesti kuollut ellei se joku hoitaja olisi puhunut mulle koko ajan että " älä nukahda, jos nukahdat et ikinä herää jne.." . Mulla kans aivan mieletön nukkumisen halu, ikinä en oo kokenut niin voimakasta ' väsymystä' . Tai ei sitä voi väsymykseksikään sanoa vaan valtava tarve antaa vain mennä ja nukahtaa.
Hui, nyt pelottaa kuin pienestä se on ollut kiinni silloin 15-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silmiään hän piti vain kiinni. puheyhteydessä elettiin hänen nuoruudenaikaisia aikoja. viimeisenä yönä hän oli kovassa kuumeessa ja meitä oli kolme sisarusta hänen vierellään. vähän ennen viimeistä henkäystään äiti avasi silmät ja katseli jonnekin kauas. saimme toivottaa äidille hyvää kotimatkaa kaikessa rauhassa. tuota olen aina ajatellut että mitä hän mahtoi nähdä kun avasi silmänsä pitkästä aikaa ja samalla kuoli pois.
Se oli todellakin kuin leffasta. Aluksi paniikki, sitten vain rauhallisesti vajosi veteen. Oli todella kaunista, kirkas merivesi ja valo näkyi kaukaa pinnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on lohduttanut ammatti ihminen hukkuneen nuoren läheisiä.
Hukkuessa viimeiset hapet nousee aivoihin ja tulee todella onnellinen ja ihana olo. Sellaiset perustelut olen kuullut otsikon väitteelle.
käyneet lähellä kuolemaa? Meinaan vaan kun ei mitää kokemusta ole tosta " vilahtelusta" .