Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä äidille, joka antaa ohjeita 40-vuotiaalle?
25.04.2024 |
Jatkuva painostus, miten pitää elää ja toimia. Minulla on 3 lasta. Eivät ole enää pikkulapsia. Saan ohjeita heidän kasvattamiseensa, eikä niissä ohjeissa ole välillä järjen hiventä. Esimerkki: Sen x:n pitää hakea kesätöitä naapurikaupungista, kun ei saanut kesätöitä täältä. Puhu sinä sille. Kun laitoin viestiä, että eihän tuossa ole järkeä, miten se jostain naapurikaupungista saa töitä, kun omia kuntalaisia yleensä palkataan ja toiseksi ostaa bussilippu ja kausikortti maksaa 130€/30 pv. Kertalippu noin kympin. Kesätyöntekijän palkka saattaa olla vähän päälle 400€ kahdesta viikosta. Ei siinä minusta ole järkeä. Äitini mielestä on järkeä.
Saan myös jatkuvasti ohjetta, mitä pitää hankkia. Meidän kahvinkeitin on kuulemma huono, osta uusi. Tulee kymmenen viestiä, millainen on hänestä hyvä. Hän voi puuttua vaatteisiin. Minulla on ihan vääränlaiset vaatteet, pitäisi ostaa sellaista ja tällaista. Viimeksi ohjeisti ostamaan kevätkeleille kevättoppiksen. Laitoin viestin, että en tarvitse ja älä huolehdi, kaapissa on vaatteita. Hänen mielestään ei ole keleihin sopivaa, kun on vain ohutta takkia ja paksua toppatakkia. Laitoin viestin, että minun takit on juuri oikeanlaisia.
Mitä tuolle ihmiselle pitää tehdä? Kun hän jäi eläkkeelle, elämänpiiri kapeni ja nyt on ollut aikaa miettiä koko ajan meidän asioita. Tiedän että varmaan kävisi useammin kylässä, mutta minä en jaksa, kun se haluaa kontrolloida kaikkea. Pääsiäisenä oli yön yli ja huomasin, että se oli minulle liikaa. Tietysti on lasten synttäreitä ja vastaavia, kun pitää päästää meille kylään, mutta minä en oikeasti jaksa tuota käytöstä. Kun puhuin hänelle noin vuosi sitten, että anna olla, ei koko ajan tarvitse ohjeistaa, hän sanoi tarkoittavansa vain hyvää. Täysin sokea omalle kontrolloinnilleen.
Kommentit (64)
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ne huumorilla ja ajattele ettei eläkeläisellä ole muutakaan iloa elämässään kuin neuvoa.😉
Sinä olet sokea, äitisi on vielä elossa!
Estät. Jos ei selkeällä sanomisella ymmärrä.
Sille on jäänyt päälle huolehtiminen ja neuvominen. Voi olla ihan luonteenpiirrekin. Mulla ei ole edes lapsia, mutta kyllä neuvominen jakaminen silti on kivaa, jos tilaisuus siihen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinun pitää tehdä itsesi kanssa?
Mulle äiti on sanonut lähiaikoina, että en saa nukkua päiväunia klo 18 aikaan ja ettei kannata ottaa työtä, joka on kaukana kodista.
Olen 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi voi olla hiukan yksinäinen ja siksi yrittää olla vähän liikaakin läsnä
Pystytkö mitenkään olemaan hänen seuranaan muulla tavoin, menisitte vaikka elokuviin tai jonnekin museoon?
et osaa vieläkään sanoa äidillesi vastaan? huhhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen äiti ja kolme lapsetonta siskoa,joiden elämänsisältö on jauhaa minun lasteni asioista ja perheeni tekemisistä.
Ymmärrän tyäsin miten hirveää tuo on!
Todella tuttua. Olen yli 40v ja koko ajan on puuttumassa mun ja lasteni elämään. Olen tästä muutaman kerran sanonut, kun ei ymmärrä miksi olen äkäisen oloinen. Vähän aikaa voi auttaa sitten taas. En jaksa aina vastata kun lähettelee wa-viestejä. Onneksi, koska soittamiseen koen enemmän velvollisuutta vastata jos on sattunut jotain. Lapsenlapset ovat kovasti tärkeät ja he pitävät mummista niin ei voi välejä täysin katkoa tai melkein katkoa. Ytitän pitää etn.isyyttä niin hyvin kuin pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa leikillisesti, aina kun neuvoo(välttääksesi riidan), että" olen jo 40 vuotias, joten enköhän osaa jo elää ilman äidin neuvojakin".
Riitaa ei kannata järjestää ikinä, muutenkin äitisi tarkoittaa vain hyvää neuvoessaan.Vaikka ärsyttäväähän turha neuvominen aina tuppaa olemaan.
Jospa se menisi perillekin jossain vaiheessa, mitä mieltä sinä itse olet hänen neuvoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinun pitää tehdä itsesi kanssa?
Mä olen tommonen! Kamalaa!
Olen opetellut sen, että EN neuvo, en kysele!
JOS kysytään niin sitten!
Hommaa äidillesi mieluisaa tekemistä, niin lakkaa kyttäämästä sun hommia!
Joka kunnassa on taatusti senioritoimintaa, ota ja vie sinne!
Ekana haraa vastaan, mutta huomaa sitte kuinka kivaa siellä on!
Kaverini yritti puhua vanhustaan seniori taloon, ei millään! Rupesi sitte karkailemaan ja saivat kuin saivatkin! Ja voi että hän tykkäsi että täällä on ihanaa, kun saa laulaa ja soittaa ja pelata korttia jne. No pelaappa yksin muuta kuin pasianssia, ei o sama.
Suosittelen, etsi!
Mä harrastan kotona, ja koitan pitää suuta soukemmalla!
*etäisyyttä. Vielä jatkan, että se on tosi stressaavaa vielä tähän kaiken muun päälle. Isää taas on tosi mukava nähdä. Ei tuppaa, ei puutu ja sen kanssa voi keskustella oikeasti kiinnostavista aiheista. Äiti opettanut mulle sen, millaiseksi äidiksi en ainakaan halua tulla ja nyt myös millaiseksi mummiksi en halua tulla.
Vierailija kirjoitti:
et osaa vieläkään sanoa äidillesi vastaan? huhhuh
Tuskin tuossa on kyse siitä, ettei vieläkään. Kun on kaksi aikuista ihmistä, se suhdekin muuttuu. Jos teini-iässä on huutanut, että älä puutu mun asioihin, niin eihän sellainen ole mitään keski-ikäisen käytöstä. Jos luit aloituksen, niin kyllähän tuo aloittaja nimenomaan on äidilleen sanonut, jos on eri mieltä tai ei pidä hyvänä jotain ehdotusta. Se nyt vaan voi olla niin, ettei se äiti ymmärrä rajojaan suhteessa toisen ihmisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Äidit on sellaisia.
Ei kaikki äidit ole sellaisia, jestas sentään. Suurin osa on ihan normaaleja, jotka antavat jälkikasvun elää omaa elämäänsä.
Olen sekä äiti että tytär. Äitini on varsin puhelias ja uteliaskin, mutta ei hän koko ajan ole neuvomassa. Käyn auttelemassa häntä raskaammissa kotitöissä ja lapseni auttavat digi-asioissa ja semmoisessa teknisessä, mikä menee mummilta yli hilseen.
Minulla on tytär, joka ei asu kotona enää. Enpä ole sen jälkeen puuttunut hänen tekemisiinsä, kun kotoa pois muutti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Tämä sujuu oikein hyvin näin. Toimin jossain määrin rahoittajana, esim. Lontooseen mennään toukokuussa 3 päiväksi ja minä maksoin lennot ja hotellin. Valitsin kyllä itse sen hotellin kysymättä mielipidettä, mutta maksaja päättää. En voi edes kuvitella, että antaisin hänelle ohjeita, pitääkö ostaa uusi kahvinkeitin tai uusi takki. Se on hänen elämäänsä ja valintoja, myös rahatilanne huomioiden. Ajattelen olevani aika keskivertoäiti tuon suhteen, että itsenäistyminen on tapahtunut ja napanuora poikki.
Ei mitään. Ole kiitollinen, että sinulla vielä on äiti. Kun ei enää ole, tulet kaipaamaan hänen neuvomisiaan riippumatta siitä, mitä mieltä olet niistä nyt.
Antaa neuvoa, myönnellä ja olla kohtelias, mutta ei tietenkään tarvi tehdä mitä äiti neuvoo. Näin minä teen oman kohta 80 v äitini kanssa. Hänellä on loputtomasti mielipiteitä miten mun pitäisi pukeutua, laihduttaa tai lihoa vähän, laittaa hiukset, millaiset verhot pitää olla mihinkin vuodenaikaan, miten siivota, miten pitäisi löytää mies. Minä vaan joo, hmm, aivan, menee korvasta sisään toisesta ulos. Ei se minua mitään haittaa että hän kertoo omia näkemyksiään. En todellakaan ala vanhan ihmisen kanssa noin mitättömistä riitelemään.
Sinun pitää vain rakastaa.
88