Minkä ikäisenä et enää kokenut olevasi "nuori"?
Jos kuulit tai luit jostain nuorista tai nuorista aikuisista, missä iässä et enää ajatellut sen koskevan sinua?
Kommentit (18)
Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo... [Leino]
32 -vuotiaana (eli nyt just) oon tajunnut et kai tässä aika aikuisia ollaan, kun on niin vastuullinen duuni. Mut ehkä sitten lapsetun taas kun tää työ loppuu 😅
Jouduin aloittamaan peruskoulun. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Tunnen itseni joskus tosi väsyneeksi mutta ihmiset kutsuu mua tyttökseksi koska näytän nuorelta. Olen n32
Silloin kun täytin 26v koin, että nyt ei sovi enää kuvitella olevansa nuori.
Nyt olen 40v ja perspektiivi on muuttunut. Sanoisin, että noin 34v asti ihminen on nuori.
Minulla oli myös tuo 26-vuotiaana. Joku kokemus siitä, että nyt olen aikuinen.
40 v. Todellisuudessa lakkasin tietenkin olemasta nuori tai nuori aikuinen paljon ennen tuota, mutta se iskeytyi tajuntaan kunnolla vähän viiveellä. Yhtäkkiä en ollut työpaikalla enää "niitä nuorimpia" vaan alkoi ilmestyä työkavereita, jotka olivat syntyneet silloin kun minä kirjoitin ylioppilaaksi ja jotka ok eläneet aivan erilaisen nuoruuden kuin minä. Siinä tuntee itsensä välillä todella vanhaksi, vaikka on luuliut olevansa vielä aika nuori. Se on ikääntymisen harha.
24v
Tosin vasta 45 v tajusin, että voin kuolla koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
40 v. Todellisuudessa lakkasin tietenkin olemasta nuori tai nuori aikuinen paljon ennen tuota, mutta se iskeytyi tajuntaan kunnolla vähän viiveellä. Yhtäkkiä en ollut työpaikalla enää "niitä nuorimpia" vaan alkoi ilmestyä työkavereita, jotka olivat syntyneet silloin kun minä kirjoitin ylioppilaaksi ja jotka ok eläneet aivan erilaisen nuoruuden kuin minä. Siinä tuntee itsensä välillä todella vanhaksi, vaikka on luuliut olevansa vielä aika nuori. Se on ikääntymisen harha.
sama, välillä mietin että pitäisikö yrittää olla nuorekkaampi, mutta taas toisaalta voi nauttia siitä, että nykyään välittää vähemmän ulkoisista seikoista ja mitä mieltä muut jostakin on. Nuorempana ulkonäköpaineet oli itselläni ainakin kovempia. Ja tämä ei tarkoita että lopettaa itsestään huolehtimisen, mutta tekee sen enemmän itselleen ja omaa terveyttäkin paremmin huomioiden.
Luulen, että kyse oli enemmän elämäntilanteesta kuin iästä. 26-vuotiaana, pari vuotta vakitöissä olleena ja ensiasuntoa etsivänä olin mielestäni vielä nuori. Kolmekymppisenä olin jo töissä, ostanut sen asunnon, asunut ulkomailla ja mennyt naimisiin.
Tuossa välissä nuoruus oli pikkuhiljaa muuttunut aikuisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun täytin 26v koin, että nyt ei sovi enää kuvitella olevansa nuori.
Nyt olen 40v ja perspektiivi on muuttunut. Sanoisin, että noin 34v asti ihminen on nuori.
Kuusikymppisenä olet samaa mieltä nelikymppisistä ja kahdeksankymppisenä kuusikymppisistä.
Ei mitään tommosia ryhmittelyjä ollut ennen - ei tommosia edes ajateltu... elettiin elämää... Olen ollut jo kauan nk vanhuuseläkkeellä enkä ikinä tunne olevani vanha tai että en olisi nuori... mieleltäni olen yhtä nuori kuin ennenkin ja ehkä jopa nuorrun vaikka kroppa vanhenee... se on ihmeellinen ilmiö, joka ei välttämättä ehkä koske kaikkia - en tiedä.
Voi olla että kun omat lapset kasvaneet aikusiksi ja on jotain noin 50 niin silloin on aika ajatella että nyt yhteiskunta siirtyy toisille ja me emme enää kohta ole se johtava porukka... ajatuksen tasolla silloin ei todellakaan enää ole nuori... mutta mitä väliä? TÄRKEÄÄ ON PYSYÄ TERVEENÄ...
Tuli 25 v. Ei sillä tavalla että olisi vanha, siinä iässä vaan alkoi tuntua että on putoamassa kelkasta eikä enää samastu juttuihin.
No minusta on ihanaa jos ei tarvitsisi olla niin vakava ainakaan irl. Työt tietenkin täytyy vastuullisesti hoitaa mutta siis miksi ei vaan saisi olla jopa lapsekas tietyllä tavalla? Minä ainakin pidän enemmän sellaisista ihmisistä, jotka eivät yritä olla jotain mitä eivät olekaan. Eli olisi vain kaikkine tunteineen ja piirteineen kuin on, unohtamatta tietenkään kunnioittaa toisia ihmisiä.
Olen 28v. ja oikeastaan on kiva olla näin vaan, herkkä ja omanlaisensa lapsi ikuisesti, joka pitää huolta itsestään parhaansa mukaan ja seikkailee muiden kanssa elämässä mukana.
30-vuotiaana, kun olin saanut toisen lapsen ja vaihtanut farmariautoon.
Muistan vieläkin hetken, kun Citymarketin parkkipaikalla lastasin kahta lasta ja useita ruokakasseja autoon, kun mietin, että minäkö se tässä olen, kuin mikäkin keski-ikäinen rouva, farmariauto ja kaksi lasta.
Herran jestas sentään, elämä kulkee kulujaan.....ikääni en oo aatellu ollenkaan....