Ensin pitää opettaa ja opetella
Ja sitten vasta voidaan soveltaa.
Lapsi tarvitsee sen paatoksen ja turvalliset rajat.
Tuossa puhutaan pienistä. Niin myös isommat.
Vastuussa olevat heittävät vastuuta muille- niille, joilla ei ole mahdollisuutta pärjätä ennen opettamista.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000010306533.html
Ja mä en ole osannut edes ajatella, että ne kyselevät vanhemmat olisivat tosissaan.
Kerran kuuntelin saunan lauteilla uimahallilla semmosta. Se oli kamalaa. Sille pienelle neljä vuotiaalle kasasi äitinsä niillä kyselyillä hirveetä vastuuta. Eihän se lapsi saa niistä kyselyistä kuin turvattoman tunteen.
Olis vaan sanonut, että nyt mennä suihkuun ja sitten kuivaamaan ja pukemaan.
Eihän kokematon voi olla ekspertti.
Sama se on isommilla lapsilla koulussa- liikaa sälää. Opetusryhmät vaihtelee aineen mukaan. Ihan sekavaa.
Ja aikuisten opettamisessa ihan sama. Opettaja on se asiantuntija. Ei voi mennä sen mukaan mitä ne oppilaat haluaa. Pitää mennä sen mukaan, mitä tarvitaan.
Kommentit (7)
Olen aina arvostanut Tahkokallion ajatuksia.
Vapaan kasvatuksen seuraava vaihe on kyselykasvatus?
Joo, vastuun siirtäminen ei oikein sovi, kun on noviisin hartiat vielä.
Pitäisi olla porkkana ja se, että mahdollistettaisiin onnistuminen. Sekavalla säädöllä ei tule edes onnistumista, kun ei ole mitä tavoitella. Ei muodostu rakenteita- ei mieleen eikä mihinkään.
Olen pettynyt siihen, miten hyvät rakenteet on rikottu.
Yläkoulussa opettajana ja oppilaat joutuvat päivän aikana kiertämään eri luokissa ja eri opetusryhmissä.
Niin, joo- onhan positiivistakin. Onneksi meidän koulussa on luokissa seinät.
Tämä on niin tärkeää asiaa -ja oikeasti iso juttu ja epäkohta meidän yhteiskunnassa tällä hetkellä.