Miksi mies saa aina päättää?
Niin, miten se aina menee niin, että mies sanelee tahdin tuossa lasten teossa? Kun kuitenkin ne miesten jutut on pakko saada aina heti. Mopot ja autot sun muut, jos vaimo ei suostu niin sitten suututaan ja mökötetään. Vaan annas olla jos lapsista puhutaan, heti tulee stoppi päälle eikä olla valmiita edes keskustelemaan. Ainakaan meidän perheessä.
Itse olen kuumeillut jo viisi vuotta vauvasta. Varovasti olen yrittänyt suostutella ja vihjailla, mutta aina ollaan hirmu jyrkkänä. Noh, nyt sitten sunnuntaina otin asian puheeksi ja sanoin, että jos ei vauvayritys ala viimeistään ensi kesän lopulla, saksan moottoripyöräreissun jälkeen niin minä lähden. Tänään saan toivottavasti vastauksen mitä mies on päättänyt.
Kuulun siis näihin uhkailijavaimoihin nyt... :( En vaan näe muuta mahdollisuutta. Saan odottaa loppuelämäni sitä että mies olisi " valmis" isäksi. Hän sanoo että haluaa kokea asioita, mutta hän on pian 29 eikä ole tehnyt ainuttakaan asiaa mistä vuosia sitten puhui. Mulla meni hermot ja sanoin että nyt loppuu.
Olenko kamala vaimo?
Kommentit (19)
No kolikolla on kaksi puolta (niin kuin melkein kaikilla). Jotkut miehet tarvii tollasta uhkailua ymmärtääkseen, että nainen on tosissaan. MUTTA jotkut taas alkavat kapinoida sekä mököttämään kahta kauheammin, jos heitä alkaa pakottamaan johonkin. Neuvoa en osaa asiassa eteenpäin, sen tehköön joku muu asiasta enemmän tietävä, mutta meillä on mies perheen pää ja hän ehdotti ensimmäisenä kolmannen vaavin yritystä.
...ymmärrän kyllä sun tilanteen, mun ex-mies sanoi aina samaa ettei ole valmis isäksi. Reilu viisi vuotta jaksoin ja sitten suhde alkoi rakoilla muutenkin. Erosimme siis ja nykyinen miehenikään ei missään vaiheessa ollut innostunut vauva asiasta, ei sitä kuitenkaan " kieltänyt" ja kun saimme esikoisen hän oli aivan lapsen lumoissa ja onnellinen. Sanoi, että nyt vasta tuntuu että elämä alkoi :)
Ehkä miehelläsi on jotain pelkoja tai muuta ja siksi lykkää asiaa? Oletteko pystyneet asiasta kunnolla keskustelemaan?
Kurjaa, jos suhde muuten toimii ja kaatuisi vain tähän asiaan. Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu!
Ja eiköhän oman lapsen kaipuu ole todella luonnollinen tila useimmilla naisilla ;)
*voimahalauksia*
Aina vaan puhutaan vaimoista/tyttöystävistä, jotka " mankuvat" lasta ja " kiristävätkin" sillä. Mutta koskaan ei puhuta miehistä, jotka vuosia kontrolloivat suuria asioita (naimisiinmenot, kihlautumiset, yhteenmuutot, lastenteko) parisuhteissa. Ja näitä miehiä on PALJON! Mikä parisuhde ja tasavertaisuus siinä toteutuu?
Kun oikeesti ajattelen, meilläkin on kaikki isot asiat menneet aina sillä aikataululla, kun miehelle sopii. Sitten, kun vauvakuume iski muhun (oltiin oltu naimisissakin jo yli vuosi, yhdessä 8 vuotta...), mies sanoi ensin ei. Ei kai ollut valmis ja mietti taluodellisia puolia jne ja just noita, mitä on jäänyt tekemättä... Alistuin taas kerran kohtalooni, mutta sitten, kun vauvankaipuu paisui niin hirveäksi, että alkoi itkettää, sanoin miehelle, että mä haluan sen lapsen nyt ja sillä siisti. Onneksi oli jo ehtinyt sulatella asiaa ja aloitettiin yritys. Meillä tärppäsi aika pian ja poika nyt melkein 2 v. Mies on aivan rakastunut lapseensa ja sanoo usein, että poika on parasta, mitä hänelle on ikinä tapahtunut. (Mähän sanoin...) Toista lasta alkoi jo haluamaan, kun esikoinen oli reilu puoli vuotias... Mä sanoin silloin, että odotetaan nyt vähän aikaa.
No juu, mun pointti on se, että mun mielestä et tehnyt mitään väärää, pannessasi miehesi kova kovaa vasten. Musta olet ollut hyvinkin kärsivällinen, kun olet noinkin monta vuotta jaksanut odottaa (mulla paloi käämi jo puolessa vuodessa...). On vain kohtuullista, että mies joustaa tässä vaiheessa, nää asiat on sellaisia, että kompromisseja pitää tehdä, ei ole oikein, että toinen toimii vuosikaudet diktaattorina. Ja tosiasia on se, että lapsen odotukseen kuluu se 9 kk, sinä aikana ehtii jo aika hyvin ajatukseen totuttautua. Kaverini kärvisteli vauvakuumeessaan yli vuoden, sitten sanoi vaan avomiehelleen, että mä lopetan pillerit NYT, jos haluat seksiä ja et lasta, käytät kumia aina. No, eipä se mies kauaa jaksanut kumin kanssa pelleillä, vaan puheli jo, että no, voishan se lapsi tulla, jos on tullakseen. Nyt kaveri raskaana viikolla 20. :) Ja mies odottaa lasta aivan innoissaan. Käy yksikseenkin kattelemassa vauvanvaatteita kaupoissa...
Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa ja toivottavasti saatte asiat järkättyä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tuutupii: No näin justiin! Tätä minä juuri meinasin. Aina saa sitten itku kurkussa tuhertaa, että eikö jo ja sitten ehkä suosututaan että no okei.
Joo kyllä minä olen nyt niin kurkkuani myöten täynnä tätä miesten " haluan aikaa ja kokea asioita" - fraasiin, että tehkööt sitä sitten yksinään jos se on kerta niin kauheen kivaa se elämä niin.
Tänään pitäisi asiat keskustella läpi, saas nähdä mitä sieltä kuuluu.
Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista. Toivotaan parasta pelätään pahinta!
Toivon että pääsette asiasta ratkaisuun, positiiviseen.
Meillä kanssa ekaa yritettiin sitten kun mies oli siihen valmis, onneksi monen vuoden suostutteluja en sentään tarvinnut. Toiseen yritykseen oli heti valmiina ja tätä kolmatta ehdotti itse ekana ja puhuipa samalla neljännestäkin....
Kun nyt sais eka sen kolmannen kun raskaus meni kesken marraskuun lopulla ja nyt uusi yritys.
Toivon sinulle onnea vauva haaveisiisi että mieskin ymmärtäisi sen ettei elämä lopu vauvaan vaan silloin kääntyy ihan uusi sivu josta elämä perheenä alkaa.
Kun mies tuli illalla kotiin, kysyin onko hän miettinyt, kuulema oli. Kun kysyin mikä on päätöksesi, vastasi hän " En tiedä" . Puhuin hänelle varmaan tunnin siitä miltä minusta tuntuu ja miksi tätä haluan. Yritin kysyä syitä sun muuta, toinen vaan istua nököttää ja tuijottaa eteensä eikä sano sanaakaan.
Mitään muuta ei suustaan saanut ulos kuin sen " en tiedä." Aiheen vierestä, mikä ei mitenkään edes liittynyt koko asiaan se kyllä puhui ja käski hankkia sitten uuden uljaan prinssin. Lapsellista.
Noh, ei kai siinä muuta voi, tuosta miehestä ei isäksi ole. Ei vielä pitkään aikaan, joten oma päätökseni onkin ero. ONNEKSI on ollut harkinta aika jo 5:ttä kuukautta menossa, joten ei enää pitkään tarvitse odottaa, ja pahimman surutyön olen tehnyt jo aiemmin. Tämä nyt kai oli se viimeinen oljenkorsi. Sekin katkesi.
No, En minä mitenkään kauhean suruissani tai rikki ole. Lähinnä helpottunut ja tyytyväinen että tulee jokin päätös tälle. Nyt vaan sitten alkaa uuden miehen etsintä ja uusi elämä. Onneksi on koira ja kissa. *hymy*
Hyvää jatkoa kaikille ja onnea odotukseen ja kuumeiluun :) Minä taidan sitten siirtyä taka-alalle...
(Nämä on jokaisen pariskunnan henk.koht. juttuja ja siksi vaikea sanoa mitään, kun ei tilannetta tarkemmin tiedä. Nämä nyt vain omia aatoksiani, mitä kertomastasi heräsi.)
Mielestäni tuo miehen " en tiedä" vastaus ei ole toivoton. Jos hän olisi sanonut selkeän " ei" , ei silloin olisi jäänyt mitään jossiteltavaa. Kuten ylläkin on kirjoitettu, menee miehiltä usein pidempään, ennen kuin saavat asian sulateltua.
Toisaalta, olet kuumeillut jo pitkään ja miehellekin varmasti asiasta puhunut. Jos sinusta tuntuu, että lapsi on sinulle tärkeämpi kuin tämänhetkinen kumppanisi, niin silloin on ehkä hyvä ratkaisu siirtyä eteenpäin. Lapselle tärkein turvallisuuden lähde on vanhempien välinen hyvä suhde. Jos sinusta tuntuu, että tämän miehen kanssa välissänne on liian paljon ilmaa, voi lapsellekin olla parempi tulla vasta myöhemmin - ehkä toisen miehen kanssa.
Toivon sydämestäni, että löydät miehen, jonka kanssa haluat ennen kaikkea elää ja ehkä lisäksi saada lapsiakin. Ehkä tällaiseksi mieheksi voi paljastua nykyinen kumppanisi tai sitten joku tuleva.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!
Onko hän sitten valmis eroamaan sen takia, ettei hän halua kanssasi lasta?
Asialla on monta puolta. Toisaalta ei ole oikein, että nainen joutuu elämään elämän ilman lasta/varmuutta että mies haluaa lapsen, varsinkin kun ikää tulee koko ajan. Miehet taas voivat tehdä lapsia vielä 70-vuotiainakin, mutta naisen mahdollisuudet raskautua valitettavasti heikkenevät iän myötä. Mutta toisaalta ei ole myöskään oikein miestä kohtaan, että hän suostuisi lapsentekoon vaikkei sitä sydämessään haluaisi. Asia voi tehdä molemmista osapuolista molemmissa tapauksissa katkeria. Nainen katkeroituu ettei koskaan saanut lasta/lapsia, mies taas katkeroituu siitä että " joutui" hankkimaan lapsen vaikkei se kuulunut hänen suunnitelmiinsa.
Mutta sen kyllä uskon, kuten joku tuossa edelläkin sanoi, että kun lapsi syntyy, miehenkin elämä muuttuu totaalisesti, eikä pian enää osaa edes kuvitella elämää ilman lasta. Mutta sen varaan ei voi laskea mitään eikä sen perusteellaa lapsia tehdä.
Toivon siis, että löydät sellaisen miehen, jonka kanssa saat ihanan elämän sekä haluamiasi=haluamianne lapsia myös.
Itse en olisi voinut kuvitella elämää ilman lapsia ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa tutustuttuamme käytiin nämä lapsiasiat läpi. Minä en olisi voinut elää suhteessa, jossa toinen ei koskaan haluaisi lapsia. Mutta tilanteet voivat muuttua. Harva 15v poika osaa sanoa tuoreelle tyttöystävälle haluaako lapsia aikuisena, me olimme sentään kahdenkympin paremmalla puolella tavattuamme. Ja toiseksi, moni pariskunta kärsii lapsettomuudesta, joten vaikka molemmat haluaisikin lapsia, ei niitä silti ehkä koskaan luonnollisesti tule.
Nämä on vaikeita juttuja kyllä. Voimia sinulle ja onnea elämässäsi!
Näinhän se aina tuntuu olevan. Meillä samankaltainen tilanne. Minulla ei sentään kuumeilua takana kuin ehkä vuoden verran, mutta kumminkin. Pahaltahan tuo tuntuu ja kun ainakin meillä vastaus on yleensä " en tiedä" :/ Inhottavaa kun itse haluais niin paljon vauvaa ja toinen ei ole valmis. Meillä se nyt kait eniten riippuu tästä taloudellisesta tilanteesta, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää, paitsi jos itse kuumeilee, eikä pidä raha-asioita tärkeimpinä! mutta, mutta...eipä auta muu kuin odotella...ainakin mun tilanteessa.
Jaksamisia sinulle ja päätökseesi!
Aleida
Tutulta kuulostaa nämä kaikki..kai se miesten päättämättömyys johtuu siitä, että niillä on nykyään niin paljon mistä valita, muutaki kun perheen perustaminen ja työn teko. Oma mies onneksi pikkuhiljaa alkaa osoittaa elonmerkkejä tän vauvahomman suhteen. Ehkä vuoden tai kahden päästä, et siihen saakka notkutaan täällä kuumeilijoiden puolella.
Mun ex-puoliso halusi ensin velattoman omakotitalon ja paljon muuta ennen lapsia. Hermot meni... Kai se pelkäsi jotain. Tiedän miltä tuntuu,kun haluaa lasta/lapsia kauheasti. Onneksi nykyinen puoliso huomasi vauvakuumeeni ja kysyi, että pitäisikö asialle tehdä jotain? Nyt sitten odotellaan milloin onnistuu.
Toivottavasti miehesi ymmärtää että sinunkin toiveet ja unelmat ovat saman arvoisia kuin hänenkin. Voi olla että miehet pelkäävät vastuuta, joka kestää koko loppu elämän. Voi olla myös että miehillä ei ole tarpeeksi tietoa lapsista, kasvatuksesta ja yms. Jos pystytte keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta niin voisit kysyä puolisoltasi että mitä hän pelkää? tai mistä hän haluaisi lisä tietoa. Eräs kaverini ehdotti minulle vasta että jättäisin reilusti esille vauva-aiheisia lehtiä. Olisiko niistä apua? Mitä muut olette mieltä? Lukisivatko miehet niitä lehtiä salaa ja näin ollen saisivat tietoa enenmmän ja alkaisivat kiinnostua asiasta?
Niin, onhan näistä puhuttu. Puhuttiin jo heti suhteen alkuvaiheessa, öö... 6vuotta sitten, että minä haluan lapsia ja luovun vaikka kaikista raajoistani enemmin kuin lapsista, joten tämä tieto ei miehelle voinut tulla yllätyksenä.
Itselleni vain tuli ajatus päähän, että jos mies on todella valmis eromaan ennenkuin tekemään lapsia tässä vaiheessa suhdetta kun kaikki olisi jo valmiina, niin ei se kyllä ikinä tule olemaan valmis. Minä en voi jäädä sitä odottelemaan.
Nyt on järjestettävä elämä uusiksi 6vuoden yhteiselon jälkeen, pelottaa ja jännittää, mutta kyllä minä selviän. Kunhan nämä omaisuusasiat saadaan vaan järjestymään ja asunto myytyä. Noh, ainakin tiedän nyt mitä seuraavalta kumppanilta haluan. Kai tästä on ne hyvätkin puolet etsittävä.
Kiitos kaikille kommenteista. Minä täältä taustalta kuuntelen ja katselen miten teillä sujuu. :)
Siis ymmärsinkö oikein että teillä tuli ero?? Anteeksi jos vatvon tätä asiaa, mut päättikö miehesi että eroaa sinusta ennemmin kuin hankkii lapsia?
Mietin itse eroa yli puoli vuotta pari vuotta sitten ja ajattelin että heitänkö yli kahdeksan vuoden suhteen menemään tosta noin vain että voin alkaa elämään omaa elämää, sellaista elämää mitä itse haluan. Onneksi päädyin elämään sellaista elämää kuin haluan. Eikä tarvitse olla masentunut ja olla alistettuna. Kerranhan vain täällä eletään. Ihana mieheni löytyi heti kaveripiiristä...
Omaisuuden jaot ja muut asiat ovat vaikeita, kun niitä on tullut monen yhdessä elettyjen vuosien aikana. Toivottavasti jaksat nyt käydä läpi koko prosessin alusta loppuun, jos olette eroamassa.
Tsemppiä!
Todellakin. Mies ei edes yrittänyt puhua ympäri tms. Ilmeisesti kova paikka ja ehkä oli ajatellut jo samaa itsekin. :( Kiva, olis vaan kertonut vähän aikasemmin!
Noooh, nyt tässä on asunto myynnissä. Joten mainostusta! Keravalla kolmio, ihan uusi myynnissä omalla pihalla, rauhallinen lapsiystävällinen talo! :D
Ositusjutut suht selvät kummallekin mitä halutaan. Odotetaan vaan tota asunnon myyntiä nyt. Toiv. menee nopeasti kaupaksi.
Hyvä mieli tässä on nyt ainakin. Innolla odotan uutta elämää. :)
Onko asunnosta pakko luopua? Voisitko ottaa asunnon itsellesi? Nimittäin siinä sitä olisi asuntoa sitten jos lapsia tahtoo ja mieskin löytyy ihan taatusti joka perheen haluaa :) Tsemppiä ja jaksamista sinne roppakaupalla <3 nyt olen ilkeä mutta minusta teit ihan oikean päätöksen ;)
Asunto meni kaupaksi! Ensimmäisellä näytöllä tuli kaksi tarjousta. :) Loistavaa!
Nuori pari pienen vauvan kanssa, joku täältä kenties? ;)
Nyt sitten asuntoa etsimään, kiiru tulee kun 30.3 pitää olla ulkona sieltä.
Niin ja ei meillä olis kummallakaan ollut varaa pitää sitä asuntoa, ihan liian kallis. Eli pikku yksiötä nyt sitten etsimään.
Onneksi eksyin tänne palstalle ja tämä aihe osui aikas nopeasti silmiin...meillä on juuri ihan samanlainen tilanne ja ollaan vieläpä motoristeja eli ainakun pyörään jotain tarvii se hankitaan just sillä sekunnilla mutta kun minä satun jotain haluamaan niin sitä saakin sitten odottaa...lapsen hankinnasta on puhuttu moneen kertaa,tänään viimeeksi,ja vastaus oli selvä " mä en halua vielä" tai ehkäpä myöhemmin tai en edes tiedä haluanko...Meillä on kaikki asiat kunnossa (oma asunto,molemmat vakkari töissä) ettei mitään estettä pitäisi lapsen hankinnassa olla mutta...joku vaan miehessä mättää.Yhdessä ollaan oltu 5v joista 3v avoliitossa,rakastan miestäni eikä ainakaan minun kohdallani ero tulisi kysymykseenkään.
taisi mennä hiukan asian vierestä mutta minua ainakinhelpotti näinkin pieni purkaus :) Niin ja tsemppiä uuden miehen metsästykselle:)
ai muillakin on samoja fiiliksiä? Kappas :)
Meillä ukko otti sitten asiakseen vieläihan erikseen ilmoittaa minulle kun asiat on jo selvät, että ei se ikinä ole edes halunnut lapsia. Eikä ikinä halua. Ilmeisesti vaan sitten sumuti mua koko ajan tossa asiassa, 6vuotta. Sanoin että tajuaako se miten epäreilua tommonen on mua kohtaan?! Ei se varmaan olis sanonu mitään jos en olis tätä ratkasua itse tehnyt. Hitto sentään.
Olkaa varovaisia noiden miesten kanssa, niistä kun ei ikinä tiedä.
Eikö kellään mielipiteitä?