Millä 'hoidatte' ahdistustanne? Jotain muuta kuin lääkkeet! Jos lääkkeitä niin miksi niihin on päädytty? Eikö mt-hoito todellakaan osannut a

Arkiasioista jutteleminen muiden ihmisten kanssa 

Naapurimaan lehdessä oli otsikko, että terapia voi pahentaa mt- ongelmia.

Luulisin, että monille olisi parempi keskittyä tulevaisuuteen eikä rämpimään menneisyyden tapahtumissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ahdistus on oikein? En ole koskaan ollut ahdistunut enkä edes jännitä mitään tilanteita. Eli millainen olotila on ahdistus ja miksi joku sellaisen olotilan itselleen hankkii?

Hohhoijjaa, mitä provoilua taas... Ei sitä kukaan hanki.

Aiemmin touhuamalla. Huono juttu sillä siitä vaan uupuu.

Olen opetellut psykoterapiassa myös löytämään paikan missä olen ollut levollisin ja onnellisin.Sinne palaan mielessäni.

Paras on silti äänikirjojen kuuntelu. Kun ahdistus kerää kierroksia aamuyöllä laitan kuulokkeet päähän ja nukahdan vartissa. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta, luonnossa olo, piirtäminen, musiikin kuuntelu, lukeminen, kokkaaminen ja leipominen, eläimen rapsutus, lapsen kanssa legoilla rakentelu jne.

Tuollaiset yksinkertaiset perustekemiset ovat se juttu mikä pitää mielen hyvänä.

Ruudun tuijotus ja viina on se toinen ääripää joka vetää mielen lähes aina matalaksi.

Miksi jotkut alapeukuttaa tällaiselle vastaukselle? Pitäisikö joka asiaan apu löytyä pilleripurkista???

Mielestäni ahdistus ei ole mikään mt-ongelma vaan joku muu... esimerkiksi rikoksen uhri tai rikoksen tekijä voivat olla suurenkin ahdistuksen vallassa. Ihmissuhteet ja parisuhteet ja selvittämättömät tilanteet sun muut voivat aiheuttaa ahdistusta olematta mikään mt-ongelma. Lapsuuden kotiolot, sairaudet, kuolemanpelko, jonkun läheisen alkoholismi tai muu riippuvuus, oma tai läheisen seksi- tai peliriippuvuus yms yms... lukuisia syitä... asunto-olot, rahapula ja köyhyys, nälkä jos ei varaa ostaa ruokaa...

Nyt nuorisoa ahdistaa vaikka mikä asia... rahattomuus, tulevaisuus, opinnot, tämänhetkinen tilanne, pitäisi päteä ja ties mitä...

AHDISTUS ON MITÄ INHOTTAVIN OLOTILA JA VOI TIETYSTI JOHTAA SAIRASTUMISEEN sekä fyysiseen että henkiseen.

Mindfullness ja stoalaisuus. Kumpikin ammentavat samasta lähteestä.

Ei auta muu kuin alkoholi ja lääkkeet. Terapiat käyty

Minä kirjoitan (tai pyrin) joka päivä päiväkirjaa 20 min. Hyvissä ajoin eli useampi tunti ennen nukkumaanmenoa. On tärkeää ettei huolet tule pintaan liian lähellä nukkumista. Kirjoitan ajatuksen virtaa. Tulen näin tietoiseksi, mikä mieltä painaa, asiat konkretisoituivat, eikä enää tunnu niin suurilta, epämääräisiltä möykyiltä. Monesti huomaa, että tämäkö mua huolettaa. No eipä ole iso asia ja voin tähän vaikuttaa. Jos en voi asiaan vaikuttaa, voin päästää huolesta irti. Se on päiväkirjassa ja käsitelty. Tämä on mulle ehkä tärkein keino. Aluksi siitä ei ollut apua. Vaati harjoittelua päästä huolista irti ja vaatii ajoittain edelleen. Toisena tulee tekemisen aikatauluttaminen ja pyrkimys pysyä suunnitelmissa. Kirjoitan kalenteriin mitä ja milloin pitää jotain tehdä. Minun ei tarvitse yrittää muistaa velvollisuuksia tai pohtia, milloin teen jotain. Sitten tietenkin että arki on mukavaa, ulkoilua päivittäin, niin tehokasta kuin palauttavaa liikuntaa. Aa joo ja ehkä tärkein on kuitenkin pitää huolta levosta ja unesta. Mutta edellä olevat auttavat, että saisin nukuttua enkä huolehdi yöllä.

Muutama 🍻 töiden jälkeen, vkl sitten enemmän.

Sairasloma. Oman perheen kanssa oleminen, ulkoilu mielellään veden äärellä. Jos jaksaa, taidenäyttelyssä käynti. Äänikirjat, jos lukemiseen ei pysty keskittymään. Yritän pärjätä kokonaan ilman mitään lääkkeitä.

Niin, mitä on ahdistus?

Surullinen olen joskus ollut, mutta kun ei ahdista. Todellakaan en ole syntynyt kultalusikka suussa eli minun pitäisi olla näillä spekseillä huono-osainen ja syrjäytynyt.

Enpä ole!

Opiskelin, teen mieluista työtä, harrastan liikuntaa, nukun hyvin. Mökkeilen, nautin viiniä jne.

Mitä kauniimpi nuori ihminen, sitä kurjempi olo, paras nuoruus menee hukkaan.