Unikoulussa luovuttaneet
Hei!
Poikamme on 8 kk ja pitkään harkitsimme yösyöttöjen lopetusta. Poika ei syö kunnolla kiinteitä päivällä. Pienet annokset pitävät kuitenkin nälän ja rintaa ottaa vain n. kolme kertaa päivällä. Yöllä syö yleensä kaksi kertaa, harvoin kolme kertaa.
Viikonloppuna sitten päätettiin lopettaa yösyötöt ja isä nukkui poikamme kanssa. Itkua tuli luonnolliseti ja unta koko sakille vähän. Itse nukuin ahdistuksissani vain kaksi tuntia. Seuraavana päivänä iski kauhee ahdistus, tuli tunne ettei tämä tainnutkaan olla vielä viisasta. Jostain tuli vain tuo tunne, ei pojan itkun määrästä. Lähinnä siitä, ettei poika syö vielä kunnolla kiinteitä ja kun maitotuotteita ei voi vielä antaa, ajattelin että ehkä syöttöjä pitäs vielä jatkaa....En päässyt ahdistuksesta ja epävarmuudesta yli mitenkään ja seuraavana yönä syötin taas poikaa. Olin päätöksestä helpottunut...
Tietty tässä mietin yhä olinko ihan hölmö ja toisaalta mietin, että kuinkahan poika reagoi sitten kun tulee aika todellisen vieroituksen. Muistaako hän, että seuraavan yönä saakin maitoa. Itse ajattelen, että oli johdonmukaista olla syöttämättä poikaa silloin yöllä eli lapsi ei jäänyt siihen uskoon, että huutamalla saa maitoa. Onko kellään kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta, kuinka on jatkossa sujunut?
Näiden asioiden kanssa on niin yksin. Joskus olisi helpottavaa vain kysyä joltain ulkopuoliselta mitä tehdä. Vanhemmuus on välillä aika yksinäistä.
Kiitos!
Kommentit (3)
Minua liikutti tuo sinun toteamuksesi, koska juuri siltä minustakin usein tuntuu. Vaikka mies onkin suht osallistuva, niin varsinaiset päätökset ja asioiden selville ottaminen ja miettiminen tuntuu olevan yksin minulla. Vielä kolmannen lapsenkin kanssa tulee päivittäin uusia tilanteita, joihin ei ole valmiita toimintamalleja.
Minusta kaksi yösyöttöä ei kuulosta paljolta, jos itse jaksat ne. Mä lopetin keskimmäiseltä yösyötöt 10 kk kohdalla ja silloin se meni yhdessä yössä, oltiin molemmat siihen valmiita. Kolmosen kohdalla aion tehdä sen aikaisemmin, koska yöllä syödään viisikin kertaa, ja se käy liikaa voimilleni ja vie puhtia pois yhteisistä hetkistämme päivällä.
En usko että vauva sitten aikanaan kun hänet vieroitat muistaa tätä kertaa. Minusta oli viisasta kuten sanoit, että et huutamisen päälle antanut vielä maitoa. Voimia.
Tiedät itse parhaiten oman tilanteesi, haluatko jatkaa yösyöttöjä ja haluatko sitoutua unikouluun (ja onko siihen teillä tarvetta) ja onko sen aika juuri nyt. Muutaman kommentin heittäisin omasta kokemuksestani, vaikka meillä unikoulu onnistui hienosti ja en siis kuulu ryhmään luovuttaneet.
Lapselle pahinta unikoulussa on epäjohdonmukaisuus (minun mielestäni). Jos aiot yösyötöt lopettaa, niin ne täytyy sitten lopettaa ja vaikka itku olisi millainen, ei ruokaa anneta, vaikka muutoin lohdutetaan. Muutoin lapsi on aivan sekaisin ja varmasti itkee, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Jos lapsi on saanut ruokaa öisin ei hän ilman itkua siitä luovu, vaikka yli puolivuotiaalla ei ole enää kyse nälästä, vaan tottumuksesta. Meillä söi yöllä 3-4krt ja kiinteitä ei syöty edes yhtä annosta joka päivä ja kyseessä oli iso vauva. Tästä huolimatta pärjäsi ilman yösyöntiä unikoulun jälkeen. Samaten iltarutiinien pitää olla tismalleen samat ja yöllä lohdutetaan aina samojen sääntöjen puitteissa, jotta vauva tietää mitä tapahtuu. Joillekin on ihan menestyksellä toiminut se, että hyvin aikaisin aamulla annetaankin ruokaa ja vauva jatkaa vielä unia, vaikkei muutoin saa ruokaa. Kannattaa myös unohtaa sellaiset väitteet, että unikoulu pidetään kolmessa yössä. Meillä meni yli viikkoa ja tuntuu olevan ihan tavallista. Jos unikoulun aloittaa, niin siihen kannattaa sitten sitoutua ja pitää kiinni säännöistä ja jatkaa sitä, vaikka tuntuukin raskaalta. Jos tuntuu, että asiaan ei voi riittävästi sitoutua kannattaa ehkä tuumata hetki ja pitää unikoulu myöhemmin. Mielestäni vauvalle on pahinta, että pari yötä pidetään unikoulua, mutta kolmantena saakin ruokaa ja livetään muutoinkin säännöistä ja taas seuraavana yönä tassutellaan jne. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Teillä on myös meneillään eroahdistuskausi, joka voi vaikeuttaa unikoulua. Hyvä, että teillä isä on mukana, koska se voi auttaa asiassa. Meillä onnistui juuri siksi, että isä oli se johdonmukainen ja piti äidinkin ruodussa;) Toivottavasti tilanteenne helpottaa unikoululla tai ilman sitä!
Hyvä että teet siten kun itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos suinkin jaksat yösyöttöjä niin jatka niitä vain. Mielestäni jokaiselle asialle on aikansa, kuuntele vain itseäsi. Itse olen vähän huono antamaaan mitään neuvoja kun imetin yli 2v öisin esikoista, mutta siis henkistä tukea tulee täältä...