Miten kertoa?
Kommentit (11)
etkös sinä ole sama tyyppi, joka joskus viime keväänä kirjoitteli olavansa raskaana? Mietit silloinkin miten kertoa vanhemmillesi (ilmeisesti tulit vahingossa raskaaksi). Sitten sait keskenmenon ja olet TAAS raskaana ja samojen kysymysten äärellä... Kas kun et ensimmäisellä kerralla oppinut, miten pidetään huolta ehkäisystä.
Tai jos kyseessä on " harkittu" teko, niin silloinhan joku vanhemmille kertominen on pikkujuttu ja sivuseikka. Kyllähän nyt aikuinen ihminen, joka tietoisesti/suunnitellusti tulee raskaaksi, on miettinyt nämä asiat etukäteen. On miettinyt, mitä vanhemmuus tuo tullessaan, mitä vanhemmuus ylipäätään on, miten tulla toimeen jne. Tuleville isovanhemmille raskaudesta kertominen on yleensä harkitussa raskaudessa sivuseikka, sillä se vanhemmaksi tuleminen on se pääasia. Sitä sinun tulisi miettiä.
jos sinulle on välttämätöntä tietää asiani niin voin kyllä kertoakin: eli silloin edellisellä kerralla raskaaksi tulin kun minut raiskattiin, tästä huolimatta olin valmis pitämään lapsen, vaikkakin tilanne oli itselleni aika vaikea. Keskenmeno tuli neljännellä kuulla, ja kyllä sitä surtiin, usko tai älä. Nyt asun viikot 40 kilometrin päässä poikakaveristani, joten päätin jättää pillerit, ja siirtyä kondomeihin, kun ei nähdä enää kuin kerran viikossa ja kuinkas kävikään tuossa vähän aika sitten kortsu meni kahtia, eikä sitä siinä huomattu ennenkun lopetettiin, sitä sitten mietittiin ja harkittiin kauan että mitä tehdään, kunnes seuraavana päivänä apteekkiin ostamaan jälkiehkäisypilleri, vaikka pahalta tuntuikin, ja nyt siis oli menkat myöhässä ja testi positiivista. Ja olen erittäin kyllästynyt tuohon kun ihmiset jotka eivät minua tunne tulevat selittämään, miten minä ajattelen ja toimin. Sain aivan tarpeekseni silloin kun neitsyys meni kun raiskattiin ja silti joka hoitsu ja tuttu tulee selittämän kuinka MINÄ en osaa huolehtia ehkäisystä ja jos huoraa niin pitäisi tietää vaarat.
kun tuollaiset rankat kokemukset yhdelle ihmiselle aina osuvatkin... Jos et ole trolli, niin myötätuntoni sinulle, mutta hieman vaikeaa uskoa tällaisia juttuja, kun se nyt vaan on ikävä tosiseikka, että internetissä voi sanoa mitä vaan eikä kukaan pysty todistamaan, puhutko totta vai oletko keksitty persoona. Tällöin myös ne oikeat tarinat voivat vaikuttaa tekaistuilta.
jos olisit ihmisille aikanaan kertonut, että tulit raiskauksen yhteydessä raskaaksi, tuskin kukaan olisi sinua alkanut huorittelemaan ja paasaamaan ehkäisystä, ei ainakaan kukaan normaali ja empatiakykyinen ihminen.
jostain syystä vaan ei ollut oikein intoa selittää asiaa kenellekkään, eikä edelleenkään asiasta tiedä muut kuin poikaystäväni, jolle olen joutunut kertomaan johtuen tietyistä estoista mitä minulla on( en suutele, enkä luota miehiin, pelkään pakettiautoja ja saan kohtauksen jos päähäni koskee kun otan poskeen. mutta en nyt enää tule tänne selittämään asioitani, eikä täältä näköjään kunnon vastauksia saa, mutta hyvää kevättä kuitenkin kaikille, ja onnea kaikille odottaville, yrittäville, ja synnyttäneille:)
nyt vieä palaat tsekkaamaan mahdollisia vastauksia,niin mä ainakin vain töräytin tulevalle mummille olohuoneessa telkkua katsellessa , että " Tiedätkös , että sinustakin tulee mummi?" Yllätyshän se suurin piirtein kaikille oli,mutta iloinen sellainen
Mun on nyt ihan pakko vielä sanoa että mieti hyvä ihminen minkälaiseen elämäntilanteeseen olet lasta poikimissa! Olet 16 vuotias tyttö joka elää suhteessa 18 vuotiaan pojan kanssa johon ei voi luottaa. Asutte 40km päästä toisistanne, missä tulette asumaan, kuka teidät elättää?
Kaikella ystävyydellä, kannattaisiko ensin koittaa päästä edellisistä traumoistasi eroon, ennen kun mietit lapsen pitämistä.
Ei voi muuta sanoa kun että on paska säkä käyny jos jälkiehkäsynkin jälkeen sieltä ollaan valmiita tulemaan maailmaan...
Siinä kyllä olet oikeassa, että ihmiset jotka ei tunne sinua ja ei tiedä tilanteestasi tarkemmin, ei ole oikeutettuja arvioimaan tilannettasi. Sinä varmasti itse tiedät sen, että oletko tarpeeksi valmis ja kypsä kasvattamaan lapsen. Mutta siinä olen kyllä muiden kanssa samaa mieltä, että jos vanhemmille kertominen tuntuu ylitsepääsemättömältä kannattaa miettiä, oletko varmasti valmis. itse en olisi 16 vuotiaana ollut kypsä äidiksi ja myöhemmin olisin varmaan katunutkin sitä jos en ois saanu elää nuoruutta kunnolla ja täysillä. Jokainen meistä kuitenkin on oma yksilönsä ja jokainen tekee elämänsä ratkaisunsa miten ne parhaaksi näkee ja kokee. Silloin mielestäni ei muiden sanomisilla ole väliä, eikä vanhemmille kertomista silloin tarvitse pelätä jos itsestä tuntuu aika sopivalta. Muista kuitenkin se, että nuoruutta ei enää 50 iässä voi elää (: Ja paljon voimia sinulle päätösten tekoon!
koska olen sanonut etten voi poikaystävääni luottaa?? luotan häneen hyvin paljon.. Mutta kiitos teille kaikille jotka asiallisia vastauksia laittoivat.. eikä se kertominen niin kovin ylivoimaista ole, ajatttelin vai kysyä hyviä keinoja episodejen välttämiseksi.. Nyt on kuitenkin asiat jo paremmin... Muutamme poikaystäväni kanssa kesäksi yhteiseen asuntoon, ja sain asiat koulussa järjestetyksi siten, että pystyn opintoja jatkamaan vauvan synnyttyä. Mutta hyvää jatkoa kaikille
Onnittelut raskaudesta ja älä välitä noista turhista kommenteista!
Itsekin tiedän miltä tuntuu kun joku muu olevinaan kaikkitietäviä ja sanotaan kaikenlaista... Minä sain esikoiseni kun olin 18v ja jälkikäteen ajatellen se oli minulle tietyllä tapaa opetus, en voinut ymmärtää esim. miksi neuvolantäti neuvoi palaamaan takaisin kotiin kun menin otattamaan kierukkaa pois (vauvani tuolloin jo oli yli 1v) ja halusin toista lasta... passitti siis kotiin takaisin miettimään asiaa 3 kuukaudeksi ja " kyllä minä näitä tapauksia olen nähnyt...!" tuhahti minulle... loukkaannuin todella paljon...
Nyt olen pian 24.v. ja esikoiseni täyttää pian 5vuotta, toista lasta nyt odottelen syntyväksi elokuussa, ja olen uusissa kihloissa, eli uusioperhettä tavallaan perustamassa (eksmies oli väkivaltainen= siis esikoiseni isä).
Kaikkea hyvää odotuksellesi ja sinulle+miehellesi!!!
Entteri iski jälleen.
Siis olen 16 vuotias tyttö, täytän elokuussa 17. Minulla on 18 vuotias poikaystävä ja välit porukoihin ihan kunnossa. Mutta miten kertoa vanhemmille raskaudesta? Tiedän että he saavat slaagin... Onko ehdotuksia?