Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin uskoa karman lakiin, mutta kun olen yrittänyt olla elämässäni ..
22.04.2024 |
Aina oikein mukava, niin se on vaan kostautunut julmana ja hyväksikäyttävänä käytöksenä Muistan jo kun alle kouluikäisinä otin aina uudet naapurin lapset leikkiin mukaan, vaikka muut katseli pitkin nenänvartta ja tyyliin heitteli hiekalla. Siinä kävi jo silloin niin, että pari viikkoa se kuvio meni niin, ja sitten nämä uudet naapurit oli jo liittyneet näiden kiusaajien riviin ja minua vastaan. Sama on jatkunut koko elämäni. Ystävyyssuhteet on yleensä loppuneet juuri tällaiseen minun hyväksikäyttöön/kiusaamiseen ja työsuhteet on ollut vaikeita ja työpaikat vaihtuneet useasti juuri tämä takia. Parisuhteeni on mennyt kaikki kiville, koska minä olen kiltteyttäni maksanut kaikenlaista ja uskonut kumppaneista hyvää. He ovat pettäneet, nauraneet ja vieneet käytännössä kaiken. Eron tullessa on ostamani pesukonekkin viety. Naimisissa en ole onneksi ollut. Eli koska se karma teidän mielestänne kostaa? Vasta seuraavassa elämässäkkö vai seuraaville sukupolville? Olen myös lähes koko ikäni odottanut, että koska ne minun hyvät teot ja käytös palkitaan.
M.53
Kommentit (5)
Minäkin olen ollut tässä elämässä hyvä ihminen. Mutta olenko sitten entisessäni elämässäni ollut täysi hirviö, koska elämäni on ollut pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään ja tämä on nyt karman tapa kertoa että olin hirviö? Olen todella väsynyt elämään kun on niin paha olla koko ajan kaikesta kamaluudesta mitä on tapahtunut. Yritän silti nähdä jotain valoa ja iloa pienissä elämän asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että yrittää olla kaikille mukava omien rajojensa kustannuksella, ei koskaan johda mihinkään hyvään. Antamisessa ja vastaanottamisessa pitää olla tasapaino. Jos annat liikaa, muut pitävät sinua itsestäänselvyytenä. Jos et pidä kiinni omista rajoista, muut kävelee ylitsesi. Sinusta tulee kynnysmatto.
Liika kiltteys on itse asiassa manipulointia. Yrität olla mukava niin, että saat ihmiset tykkäämään itsestäsi. Et ole sidosti oma itsesi. Muut vaistoaa tämän.
Vierailija kirjoitti:
Se, että yrittää olla kaikille mukava omien rajojensa kustannuksella, ei koskaan johda mihinkään hyvään. Antamisessa ja vastaanottamisessa pitää olla tasapaino. Jos annat liikaa, muut pitävät sinua itsestäänselvyytenä. Jos et pidä kiinni omista rajoista, muut kävelee ylitsesi. Sinusta tulee kynnysmatto.
Liika kiltteys on itse asiassa manipulointia. Yrität olla mukava niin, että saat ihmiset tykkäämään itsestäsi. Et ole sidosti oma itsesi. Muut vaistoaa tämän.
EI se kyllä aina niin mene, että pitäisi olla myös inhottava tai ei ole oma itsensä. Tiedän erään nuoren naisen, joka on kertakaikkisen läpeensä mukava ja hänellä on kavereita ja todella paljon pyörii ympärillä myös näitä "kavereita" koska hän on niin suosittu. Puolustaa aina heikompiaan ja ihan siis ventovieraitakin.Hänellä on kehityshäiriöinen sisarus ja ei tosiaan voi sietää minkäänlaista tietoista ilkeilyä. Kerrassaan siis sydämellinen ja empaattinen tapaus. Kateellisia hänelle kyllä olaan, koska toki etenee urallaan ja elämässään, sillä on niin pidetty.
Niin toisten rakastamiseen liittyy aina riski, että tulee petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Itse uskon, että elämän tarkoitus on rakastaa siitä huolimatta, että ihmiset saattavat käyttäytyä ikävästi meitä kohtaan. Uskon, että Jumalan silmissä olet arvokas ja ainutlaatuinen juuri tuollaisena - ilman sinunlaisia maailma olisi kylmempi paikka elää! Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle!
Joo melko samankaltainen kokemus. Sitten kun siitä on muuttunut vähemmän hyväuskoiseksi ja epäilevemmäksi niin jätetään ulkopuolelle tyyliin "mikäs tota nyt vaivaa" ja sanotaan että pitäisi ottaa rennommin. Mutta lähes aina kun uskallan ottaa rennommin tulen taas petetyksi. Ei tätä jaksaisi.