KAIKKI ÄIDIT, HUOM!
KAIKKI ÄIDIT, HUOM!
Haluaisin kerätä ajatuksia kaikilta teiltä äideiltä, siitä mitä on olla äiti.
Kirjoita minulle lyhyesti tai pitkästi (ei kuitenkaan järjettömän pitkästi) kokemuksestasi olla äiti.
Kerro niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, ihan miten itse haluat.
Esimerkkeinä; äitinä en saa enää juoda kahvia kuumana. Vessaan tulee aina seuraa, vaikken halua... jne.
Haluan kerätä näistä tulevaan kirjaani mahdollisimman paljon erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.
Meistä jokainen äiti kokee äitiyden eri tavoin! Ja jokainen meistä on erilainen äiti. Meistä yksikään ei toimi täsmälleen samoin. (En ainakaan usko!)
Jos haluat nimesi kirjaan, voi liittää siihen pyynnöstäsi etunimen ja sukunimen kirjaimen. Tai toisin päin. Voin myös pyynnöstäsi lisätä nimimerkin, tai laittaa nimettömänä.
Kiitos jo tuhannesti, näin etukäteen
Kommentit (8)
Mielestäni minulle 2 lasta oli ihanne, koska äidillä on 2 kättä ja 2 polvea.
Äitinä sain tiskata ja silittää, imuroida ja kokata. . .
Jostain syystä lehden lukeminen tai puhelimessa puhuminen olivat asioita, jotka lapset aina keskeyttivät / joita häiritsivät, kunnes olivat noin kolmevuotiaita ja oppi oli mennyt perille.
Äiti menee kauppaan etsiäkseen itselleen uudet kengät - ja tulee kotiin kahden collegepuseron kanssa, kokoa 114 ja 128.
Äitiys on maailman yksinäisin rooli. En olisi koskaan uskonut miten tylsää se on. Ei ollut mitään sellaista minulle mitä kaikki väitti. Ehdin juomaan kahvin kuumana ja pääsin vessaankin yksin. 😂 Töihin menin kun lapsi oli 9kk ja isä jäi kotiin. Hän on enemmän meillä se vanhempi. Minä olen vain joku joka hengailee täällä.
Petra K
Kiitos jo etukäteen vastaajille ja jo vastanneille!
Äitiys on asia, josta on olevan monenlaisia käsityksiä. Ja josta on luotu tietty ennakko oletus kuinka äidin tulisi olla ja toimia.
On päteviä äitejä, joilla kaikki on tiptop. Äidillisiä äitejä, jotka tekee kaiken itse, vaatteista ruokiin, yms.
Äitejä, jotka koittavat vain selviytyä päivästä toiseen. Jne.
-Ap-
Onhan se raskasta. Aluksi paljon valvomista ja sotkua, riitojen selvittelyä ja uhmaa. Räkäneniä ja oksentelua, kihomatoja ja täitä. Myöhemmin tulee harrastuksista ja kouluasioista huolehtiminen, huoli siitä, onko lapsella kavereita, kiusataanko sitä,osaako se olla ihmisten ilmoilla. Vaikka lapsi on jo aikuinen, edelleen jatkuva huoli läsnä. Pärjääkö se nyt, riittääkö rahat, eihän juo liikaa, tee tyhmyyksiä, joudu onnettomuuteen. Huoli ei häviä koskaan. Eikä rakkaus. Järjetön onni, että elämässä on noin hienoja tyyppejä. Ja vihdoin haikeus, kun ne lentää pesästä. Miten itse enää pärjään, täytän päiväni?
Halusin aina äidiksi mutten koskaan osannut varautua siihen, miten helvetin rankkaa se tulisi olemaan!