Nykyopiskelijat katkeria ed. sukupolvelle, joka asui lainarahalla soluasunnossa huistun nevadassa, koska tuet ei riitä keskustayksiöön.

Nykyopiskelijat katkeria siitä, että kun ennen vanhaan kärvistelit opiskeluajan niukasti, sinut palkittiin pitkällä työuralla.

Nykyään opiskelijat tietää, että edessä voi olla pätkätyöt ja epävarmat ajat valmistumisen jälkeen (ellet satu opiskelemaan lääkäriksi/psykologiksi tms mutta kaikista ei niitä voi tulla). Siksi on ihan ok nauttia elämästä myös sen opiskeluajan.

Just näin. Asuin solussa Kontulassa ja elin leivällä ja kaljalla. Kaikki esseet ja opinnäytetyöt kirjoitin yliopiston tietokoneilla, ei todellakaan ollut omaa. Eikä ollut paino-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyopiskelijat katkeria siitä, että kun ennen vanhaan kärvistelit opiskeluajan niukasti, sinut palkittiin pitkällä työuralla.

Nykyään opiskelijat tietää, että edessä voi olla pätkätyöt ja epävarmat ajat valmistumisen jälkeen (ellet satu opiskelemaan lääkäriksi/psykologiksi tms mutta kaikista ei niitä voi tulla). Siksi on ihan ok nauttia elämästä myös sen opiskeluajan.

Nautittiin mekin, kaikki raha meni päihteisiin. Oltiin muuten laihoja.

Vaihtariksi kannatti lähteä, kun sai korotettua opintorahaa ja asumislisää + stipendin matkoihin. Nykyäänhän ei edes lähdetä minnekään vaihtoon, kun ahdistaa.

Niinpä. Opiskelin yliopistossa 80l. Lainarahalla. Tiukkaa oli, mutta ei se haitannut. En muista opiskeluvuosina ostaneeni kuin muutaman vastekappaleen. Söin yliopistolla ja kotona kaapissa oli lähinmä kaurahiutaleita, leipää ja hedelmiä. En juhlinut. Lainataakka huolestutti, muttei lannistanut. 

Mun soluasunto oli Länsi-Pasilassa, ei ollut huisin nevadassa. Ja opintotuella eleleli suht mukavasti, kesätöitä sai hyvin - näin ysärin lama-Suomessa. Nyt on paljon huonommin varsink7n kesätyön saamismahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Opiskelin yliopistossa 80l. Lainarahalla. Tiukkaa oli, mutta ei se haitannut. En muista opiskeluvuosina ostaneeni kuin muutaman vastekappaleen. Söin yliopistolla ja kotona kaapissa oli lähinmä kaurahiutaleita, leipää ja hedelmiä. En juhlinut. Lainataakka huolestutti, muttei lannistanut. 

2 viikkoa tota ja nykynuori olisi valmis osastohoitoon ja pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, jos sairaalasta enää koskaan pääsisi.

Joo, just näin se meni kuin täälläkin on kuvattu. Soluasunto pahamaineisessa lähiössä (minun tapauksessani), syötiin tietenkin lähinnä opiskelijaruokaa, eikä ostettu juuri mitään, paitsi sitä olutta kun oli bileet. Ruokaloissa kauhisteltiin, kuinka paljon porukka söi aina maanantaisin.

Kermaper*eitä nykyään ihmiset.

Mikäs siinä lainaa ottaessa, kun sitä sai miinusmerkkisellä reaalikorolla ja vapaita työpaikkoja enemmän kuin alalle valmistuvia. Tänä päivänä realiteetit hieman erilaiset.