Mies on saanut lomaa, tilaa, aikaa.. ei silti oma-aloitteisesti keskustele mistä on luvannut, ja menee ihan ahdistuspalloksi jos sanon
Ei halua erota, ei silti pysty kertomaan mitä haluaisi tehdä ensi viikolla saati kuukauden tai elämän mittakaavassa. Oon pyytänyt että itse kertoisi mitä haluaa ja on aina ihan että kyllä kyllä ja todellakin nyt hänen pitää miettiä. Päivät viikot kuukaudet kuluu mutta hän pystyy ehdottamaan että mennäänkö museoon ja ravintolaan. Kiva ilta ja kivaa on, mutta siinä se. Ei mitään.
Jos pitäisi ostaa auto, pyykinpesukone tai mitään muuta, niin menee ihan simpukaksi. Kaikki päätökset, investoinnit ja sitoutuminen ihan mahdottomia.
Jos otan esiin niin on ihan järkyttynyt ja masentunut itsekin kyvyttömyydestään. Mikään ei silti muutu. Minä olen sitä mieltä että pitäisi muuttua ja hän on sitä mieltä. Mitään ei tapahdu?
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ihmisestä? Oma selkärankareaktio on ravistaa tälläinen hereille, mutta hänen kohdallaan asia menee VIELÄ vaikeammaksi. Ollaan niin supussa ja hiljaa että hyvä kun ei käännytä nurinperin. Luikitaan varjoissa maakuoppaan jos mainitseekin että mites se ja se. Vuoden kun annat tilaa ihmisen itse tarttua asiaan kuten on luvannut, niin mitään ei tapahdu.
Mitä ihmettä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi on masentunut, ahdistunut ja sulkeutunut? Vie se lääkäriin. Kattavaan tutkimukseen. Testot varmaan alhaalla?
Muutamia vuosia sitten oli niin korkealla kun voi miehellä terveesti olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi miehen pitäisi pystyä sanomaan mitä haluaa tehdä ensi viikolla, tai kuukauden päästä? Saati koko elämän aikana? En mäkään pysty. Olen siis nainen ja ahdistuisin kyllä jos mies tivaisi minulta jatkuvasti tuollaista ja olisi vielä jokin aikataulu missä ajassa nuo pitää pystyä ilmoittamaan.
Mikä ongelma noissa ostoksissa on? Jos pitää ostaa auto tai pyykkikone, niin onko niin ettei mies tiedä minkälaisen haluaa vai onko ongelma jotenkin rahasta riippuvainen?
En tarkoita että pitäisi. Mutta jos hän ei koskaan sano esim että olisi kiva kahden viikon päästä mennä mökille ja haravoida piha. Tai että milloin pidät loman, jotta voin yrittää saada omani samaan aikaan. Olisi kiva lähteä telttailemaan..
Tai että viiden vuoden päästä voitaisiin remontoida tämä katto..
Hän ei pys
On ja ei. Ei ole mikään radikaali persoonan muutos, mutta hän ei vaan tunnu haluavan enää mitään yhteistä. Eihän me oltaisi yhdessä jos näin olisi aina ollut.
Jos kysyn häneltä kysymyksiä, että miksi näin on, ja miksi et sitä ja miksi tätä, niin hän suhtautuu niihin yhtä mielenkiinnolla kuin minä. Pohtii ja miettii ja haluaa pysyä noissa kysymyksissä. Ja minulta meni aika pitkään tajuta että hän ei siis tosiaan itse edes pyri vastaamaan minulle vaan haluaa miettiä ja ihmetellä itseään, ikään kuin hän ei olisi se vastausten lähde vaan itselleenkin joku mysteeri.
Tietenkin tässä nyt on aika vähän tietoa, mutta kyllä mä omalla elämänkokemuksellani veikkaisin, että ei halua enää olla yhdessä mutta ei vaan ole löytänyt vielä seuraavaa. Haluaa löytää sen ennen kuin eroaa ja pelaa aikaa leikkimällä ettei tiedä miksei mikään yhteinen kanssasi kiinnosta.
Kiitos myötätunnosta. Samanlaista tunnen sinua kohtaan. Onneksi sentään on muuten osallistuva, vaikka joku noinkin tärkeä ominaisuus tai halu toimia puuttuukin.
Olisi aika tärkeää pystyä tekemään pitemmän tähtäyksen suunnitelmia. Usein puoliso jopa muuttaa elämäänsä esim. kumppanin opiskelujen tai työpaikan vaihdoksen takia, siis jos joudutaan vaikka vaihtamaan paikkakuntaakin.
Oman asunnon ja mökin rempatkin on suunniteltava etukäteen.
Hänen mielestään elämä on siis tässä ja nyt, eilistä ei muistella ja huomista ei suunnitella :) tsempit!
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tässä nyt on aika vähän tietoa, mutta kyllä mä omalla elämänkokemuksellani veikkaisin, että ei halua enää olla yhdessä mutta ei vaan ole löytänyt vielä seuraavaa. Haluaa löytää sen ennen kuin eroaa ja pelaa aikaa leikkimällä ettei tiedä miksei mikään yhteinen kanssasi kiinnosta.
Ei hänessä ole tuollaista puolta ollenkaan. Saa mahahaavan pienestäkin rikkeestä, ja halveeksii valheellisuutta.
Mutta totta toinen puoli. Hänen syynsä olla minun kanssani tuntuvat liittyvän pelkoon. Siihen että meitä ei enää ole, siihen että se on virhe, siihen että on jo luvannut minulle kaikenlaista.
Olenkin kysynyt että onko hänellä mitään mitä hän haluaisi tehdä kanssani? Eli MIKSI hän haluaa olla kanssani, positiivisia asioita.
Jos vastaukset vaikka olisi että haluaa matkustaa kanssani maan ääriin, muuttaa Juupajoelle tai hankkia hevosfarmin, niin olisin onnellinen.
Mutta kun ne on että siksi jos olisikin virhe erota.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos myötätunnosta. Samanlaista tunnen sinua kohtaan. Onneksi sentään on muuten osallistuva, vaikka joku noinkin tärkeä ominaisuus tai halu toimia puuttuukin.
Olisi aika tärkeää pystyä tekemään pitemmän tähtäyksen suunnitelmia. Usein puoliso jopa muuttaa elämäänsä esim. kumppanin opiskelujen tai työpaikan vaihdoksen takia, siis jos joudutaan vaikka vaihtamaan paikkakuntaakin.
Oman asunnon ja mökin rempatkin on suunniteltava etukäteen.
Hänen mielestään elämä on siis tässä ja nyt, eilistä ei muistella ja huomista ei suunnitella :) tsempit!
Kiitos! Ja itse yritän aina muistaa että yhdeltä toiselta ihmiseltä ei voi koskaan saada kaikkea mitä kaipaa. Tarvitsemme muitakin ja kaikkia pitää ymmärtää yksilöinä. Oma hyvinvointi on kuitenkin tärkeää, tsempit sinullekin:)
Ap kuulostaa rasittavalta vaatimuksineen ja eropuheineen. Yritätkö yleensäkin muuttaa lähipiirisi ihmisiä haluamaasi suuntaan?
Onnea valitsemallesi tielle. Tottumus, pelko ja raha sinua tuossa pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Onnea valitsemallesi tielle. Tottumus, pelko ja raha sinua tuossa pitävät.
Tottumus varmaan, pelkoa en tunnista ja rahaa minulla on ihan omasta takaa ja yksin saisin sitä käyttääkin, nyt tuo toinen osapuoli vie kaiken ilon mistään hankinnoista niin en jaksa niitä tehdä. Haaveilen että vaan ostaisin asioita ja nauttisin elämästä. Ilman että joku ankeuttaa kaiken.
Eiköhän pesukone osteta silloin, kun edellinen hajoaa.
Teet asioista turhan vaikeita. Miehesi elää hetkessä ja sinä yrität kalenteroida koko elämän.
Et hyväksy miestäsi ja hän sulkeutuu kuoreensa. Sinun eropuheesi ja uhkailusi ei tilannettanne paranna.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa rasittavalta vaatimuksineen ja eropuheineen. Yritätkö yleensäkin muuttaa lähipiirisi ihmisiä haluamaasi suuntaan?
Yrittäähän miehenikin passiivisuudellaan muuttaa minut, negatiivisilla kommenteillaan mielenkiinnonkohteeni ja kiinnostukseni.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän pesukone osteta silloin, kun edellinen hajoaa.
Teet asioista turhan vaikeita. Miehesi elää hetkessä ja sinä yrität kalenteroida koko elämän.
Et hyväksy miestäsi ja hän sulkeutuu kuoreensa. Sinun eropuheesi ja uhkailusi ei tilannettanne paranna.
En osaakaan elää hetkessä. Elämme sellaisessa kodissa kuin mies halusi, auto jonka mies halusi jne. Maksan saman verran ja enemmän kuin hän, eikä hän tule missään vastaan.
Autossamme aukeaa enää vain yksi ovi, se on 25 v vanha ja meillä on 10 000 € kk bruttotulot. Eikö oikeasti voisi ostaa vaikka 20v vanhaa autoa joka olisi ehjä?
Minä joustan, ymmärrän, annan tilaa ja odotan että mies omilla ehdoillaan tulisi vastaan. Ei tule ja järkyttyy itsekin miten saamaton on jos otan kerran vuodessa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea valitsemallesi tielle. Tottumus, pelko ja raha sinua tuossa pitävät.
Tottumus varmaan, pelkoa en tunnista ja rahaa minulla on ihan omasta takaa ja yksin saisin sitä käyttääkin, nyt tuo toinen osapuoli vie kaiken ilon mistään hankinnoista niin en jaksa niitä tehdä. Haaveilen että vaan ostaisin asioita ja nauttisin elämästä. Ilman että joku ankeuttaa kaiken.
Joopa joo. Sinä pelkäät omillasi oloa ja yksinäisyyttä, jos et pelkäisi olisit lähtenyt jo ajat sitten.
Eli vingut kun et itse kykene tekemään eropäätöstä 😅
Vierailija kirjoitti:
Eli vingut kun et itse kykene tekemään eropäätöstä 😅
No nyt tänne eksyi joku lapsi.
Anna miehen elää ilman sun vaatimuksia. Exäni oli just tommonen että aina piti olla jotain suunniteltuna kun itse en olisi mitään halunnut tehdä. Lähdin kyllä aina mukaan jos hän keksi jotain mutta valitti koko ajan etten suunnittele mitään.
Koska häntä itseään sekä myös minua häiritsee että näin on ollutkin. Minä ohjaan neuvon ja päätän. En halua olla kenenkään äiti ja hänkin kokee että on jotenkin kädetön, mitä onkin. En vaan tajua että miksi hän ei pyri muuttumaan kun sitä a) haluaa b) lupaa c) suree?
En vaan tajua