Miten oma yleissivistyksesi on rakennettu? ov

Vanhempien kirjahylly tuli kahlattua läpi jo ennen yläasteen loppua, kun jouduin viettämään pidempiä aikoja vuodepotilaana (onneksi hyllyssä oli muuta kuin Feminaa ja Harlekiinejä : )). Olen myös kiinnostunut vieraista kulttuureista ja matkustan mielelläni aina uusiin paikkoihin. Teatteri, ooppera ja museot kiinnostavat aina.



Uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat mielestäni edellytyksenä hyvän yleissivistyksen hankkimiselle.

Vierailija:

Vanhempien kirjahylly tuli kahlattua läpi jo ennen yläasteen loppua, kun jouduin viettämään pidempiä aikoja vuodepotilaana (onneksi hyllyssä oli muuta kuin Feminaa ja Harlekiinejä : )). Olen myös kiinnostunut vieraista kulttuureista ja matkustan mielelläni aina uusiin paikkoihin. Teatteri, ooppera ja museot kiinnostavat aina.

Uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat mielestäni edellytyksenä hyvän yleissivistyksen hankkimiselle.

Lisäksi olen lukenut paljon pienestä pitäen kaikkea. Sanomalehden esim. n. 10 v lähtien ainakin selaillut päivittäin. Seurannut uutisia eri medioista. Minulla oli joskus tapana tarkistaa asia joka kerta tietosanakirjasta, kun en tiennyt (lapsena / nuorena). Aikuisena luen yhä (valitettavasti on vain rajallisesti aikaa), käyn museoissa, matkustan mahdollisuuksien mukaan ja keskustelen ihmisten kanssa.

Seon myös esimerkiksi hyviä käytöstapoja. LApsuudenkodista se kaikki lähtee.

kauan kuin muistan. Se, että olin hyvä koulussa ja yliopistotutkinto tuli tehtyä ennätysajassa, voi olla seuraus näistä omista mielenkiinnon kohteista tai sitten vain tiedon prosessoinnin tehokkuudesta ja nopeudesta.

Omalla kohdallani asiaan (yleissivistykseen) vaikuttaa se, että olen utelias ja uusista asioista syttyvä, sekä haluan ottaa selvää, jos en tiedä. Mitään knoppitietoa en pysty enkä pyri opettelemaan, mutta haluan ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteet.

Toivon, että pystyn omissa lapsissani myös sytyttämään tiedonhalun, joka on kaiken sivistyksen hankkimisen perustana.

Itse vartuin lähiössä duunariperheessä, emme omistaneet esim. levysoitinta, kulttuuriharrastuksista puhumattakaan. Hesari sentään tuli ja äitini oli kova lukemaan ja vei minua ahkerasti kirjastoon.



Lukeminen ja tiedon hankkiminen itse, matkustus sekä ahkera opiskelu yliopistossa ovat oman sivistyksen perusta. Se kyllä harmittaa että kotona ei esim. koskaan keskusteltu asioista tai annettu riittävästi virikkeitä tai edes kannustettu opiskelemaan. Olen joutunut aika paljon kapinoimaan ja irrottautumaan omasta taustasta ja vieläkin usein tunnen itseni omituiseksi kun olen kiinnostunut eri asioista kun muut sukulaiset ja opiskellut heidän mielestään " turhia" asioita...

sillä yleissivistystähän täytyy osata ylläpitää ja hankkia läpi elämän. Juuri se on taito.



Omani on pantu alulle lapsena kun kotona keskusteltiin, luettiin, käytiin museoissa ja vastaavissa, katsottiin telkkarista klassikkofilmejä ja asiaohjelmia (ja kyllä, myös dekkareita ja muut höpää joka myö skuuluu yleissivistykseen). Sitä on lisätty kun kouluiässä sai lukemisobsession ja olen siitä asti lukenut kaiken käsiini saamani autonlämmittimen ajastimen käyttöohjeesta times literery supplementiin. Vieläkin tykkään käydä näyttelyissä, teatterissa ja kulttuurikohteissa. Urheilusta yleissivistykseni on surkea, siitä en tiedä juuri mitään. Politiikasta aika lailla tavistasoa.



Koska yleissivistys on nimenomaan taito, olen opettanut lapsellenikin pikemminkin sen hankintaa kuin sivistystä itseään. Siis tottakai minä osaisin vastata melkoin kaikkiin kysymyksiin joita joku pystyy esittämään (tuolla ulkemisella olisi hme jos en pystyisi) mutta minusta on myös tärkeää, että lapset oppivat itse etsimään ja miettimään vastauksia. Siksi minäkin voin jättää lapseni ilman valmista vasstausta, kuten sen alussa kirjoittaneen vastaajan " sivistymättömän kulttuurin" vanhemmat. Luen kyllä hänelle, keskustelen asioista, opetan lukemaan itse ja hakeamana tieota, vien teatteriin ja näyttelyihin ja museoihin ja opetan nauttimaan niistä, mutta valmiita vastauksia en haluaisi antaa.

Vierailija:

Seon myös esimerkiksi hyviä käytöstapoja. LApsuudenkodista se kaikki lähtee.

lisäksi seuraan sivistäviä TV-ohjelmia, kuten

Täydelliset Naiset ja Kauniit ja Rohkeat.



Sitten aina ehtiessäni notkun tällä palstalla ammentamassa viisautta AV-mammojen korkealentoisista keskusteluista.



Suosittelen lämpimästi muillekin näitä keinoja, yleissivistykseni on nykyään hämmästyttävän vahvalla pohjalla!

ä örinää...

Valitettavasti näin aikuisena lukeminen on seiska-tasoa, ei enää ehdi.

Tykkään harjoittaa aivojani, välillä mensan testeillä, välillä muilla älypeleillä. Katselen tieto-ohjelmia jne.

olen lukenut tietokirjallisuutta jo nuorena ja pari hyvää lukioaikaista ystävääni olivat elokuvan ja kirjallisuudenharrastajia, suosittelivat ja lainasivat minulle klassikkoja.



Matkoilla käyn aina museoissa (koska tykkään niistä). Yliopistossa suoritin paljon yksittäisiä kursseja myös muista aineista kuin tutkintoni aineista (filosofia, antiikin tutkimus, viestintä) ja otin plajon poikkitieteellisiä kursseja.

Matkustelu on myös avartanut mailmankuvaa.

Kovasti luin kyllä myös kaikenlaisia tietokirjoja penskana ja vieläkin.

Perhe ja suku ollut tukena. Olen saanut kuulla kirjoja pienestä asti, lapsena suorastaan ahmin kirjoja. Olen saanut myös matkustaa aika paljon, sekä lapsena että aikuisena. Sisäinen uteliaisuus elämän asioita kohtaan on varmaankin ollut se, mikä on pistänyt ottamaan selvää ja oppimaan.

Voi toki olla, että joku on " ihan itse" päättänyt - vastoin vanhempien toisenlaista esimerkkiä - arvostaa sivistystä. Sellaiselle nostan hattua.



Itse olen saanut kotoa sen opin, että kulttuuri, historia ja koulusivistys ovat tärkeimpiä. Ja kun äitikin oli lehdessä duunissa, niin toki myös uutistapahtumien seuranta.



Sitä olen harmitellut, etten lapsena saanut soitto-opetusta. Olisi ihana osata soittaa jotakin instrumenttia! Jo keskinkertainenkin soittotaito avaisi uusi ovia musiikista.

Sittemmin olen sivistänyt itseäni lukemalla paljon ja kaikenlaista, romaaneja, tietokirjoja, ja paljon kaikenmaalaisia lehtiä.

Luen paljon, seuraan maailman tapahtumia, kiertelen museoita, harrastan kultturia jne., olen kiinnostunut asioista, mutta yksityiskohdat eivät jää mieleeni, vain " suuret linjat" eivätkä aina nekään (ainakaan jos en ole ymmärtänyt niitä). Onhan minulla yliopistotutkinto ja klassikot luettuna, mutta en silti pidä itseäni kovin sivistyneenä. En pysty, niinkuin monet pystyvät, keskustelemaan asiasta kuin asiasta, ainakaan faktapohjalta.

Vierailija:

Eli siis, ihan pienestä jo vai aikuisena?

- Pienestä jo... masussa ollessani vanhemmat lukivat, kertoivat, lauloivat yms.. ainoastaan se laulutaito ei ole periytynyt :D

Entä miten? Oletko lukenut tietosanakirjoja, luottanut tv-ohjelmiin, käynyt museoissa tms.?

- Tietosanakirjat on pop, sivistyssanakirjankin opettelin ulkoa :D tv-visailut ovat kiinnostavia ja visailuaiheiset lautapelit. matkustelu ja museot ovat myös avainsanoja. myös erilaiset ihmiset lähellä, jotka ovat eri kulttuureista, uskonnoista jne. kulttuuri on lähellä sydäntä.

Kenelle annat suurimman kunnian siitä, millaiseksi yleissivistyksesi on muotoutunut?

- Edesmenneelle isälleni, jolle yleissivistys oli todella tärkeää ja hän opetti meille lapsille yleissivistystä jo lapsena leikkien yms muodoissa.

Omille lapsille olen koittanut monipuolisesti opettaa yleissivistystä ja minusta se on todella tärkeä oppia tämä taito jo pienestä pitäen kotoa.

70-80-lukujen taitteessa sain lukea tehdä ja lukea luokassa mitä halusin. Tein seuraavan päivän läksyjä sillä aikaa kun muilla oli äidinkielentunnilla lukemista. Ja kun tiesin etukäteen seuraavan päivän maantiedon, biologian ja matikan aiheet opin ne tietysti helposti.



Luin kotikaupungin kirjstot läpi, lastenkirjat, nuortenkirjat ja aikuisten proosat sekä tietokirjallisuutta.



Kuuntelin musaa, poppia etupäässä. Englanninkielisestä musasta suomentelin levyjen kansista lauluntekstejä sanakirjan kanssa. Opin hurjan määrän englantia musiikkia kuuntelemalla. No, kaikki mitä poppilevyjen kansista opin ei ehkä ollut ihan järkevää ja fiksua... =D



Yläasteella olin onnellinen kun kaverinikin olivat sen verran " pinkoja" että malttoivat opiskella eikä juosta poikien perässä tupakkapaikalla. Lukio sujui myös hyvin. Silloin alkoi kiinnostaa asioista selvän ottaminen kouluaineiden ulkopuolella.



Luin sanomalehtiä, katsoin telkusta dokkareita, uutiset... Opiskellessa tapasin eri alojen opiskelijoita, kyselin ja otin selvää.



NYt aikuisena kouluttaúdun oman alani puitteissa. Kursseja ja opintoja on vuosittain. Aina riittää opittavaa. Viimeisin innostuksen aihe on thaimaalainen keittiö ja sen takia itää jo thaikkuruuissa käytetyt yrtit kukkaruukuissa kevääksi...