Tehostettu tuki päiväkodissa

Jos olette yksityisessä päiväkodissa, vaihtaisin kunnalliseen. Niissä varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat käytettävissä merkittävästi paremmin kuin yksityisissä, jotka joutuvat ostamaan veo:n palvelut, jos tarve osoittautuukin suureksi. Kunnallisissa seurataan lapsi-aikuinen suhdetta myös paljon tarkemmin.

Tehostettu tuki voi olla monenlaista lapsesi tarpeista riippuen, eikä kaikki ole kallista tai vaadi erillistä avustajaa. Se voi olla sanallista ennakointia siirtymissä, painopeitto lepohetkellä, hypistelylelut tuokiolla ja istumapaikan miettimistä ruokailuissa. Toki voi olla niinkin, että adhd vaatii aikuisen vierelle tai lähelle aina. Tehostetun tuen myötä lapsen tarpeet kartoitetaan vielä yleisen tuen kartoitusta tarkemmin ja niitä myös seurataan. Veo tulee myös osaksi lapsen kasvatustiimiä.

Vierailija kirjoitti:

Joka viides lapsi on nykyään adhd-diagnosoitu. Lisäksi merkittävällä osalla lapsista on adhd-piirteitä vaikka virallinen diagnoosi puuttuu. Adhd:ssa ei ole mitään poikkeuksellista.

Jos lapsesi on poikkeuksellisen vilkas, niin voit tuoda mukaan lastenvaljaat päiväkotiin jolloin hoitajien on helpompi saada pidettyä hänet aisoissa. Erityisesti ruokailuilla ja retkillä valjaista on iso apu.

Tuo joka viides on vaan Pohjois-Karjalassa. Muualla luku on noin 10-15%.

Entä ne lapset jotka tarvitsisivat tukea mutta vanhemmat kieltävät ongelmat ja suuttuvat jos päiväkodista ilmaistaan huoli lapsen käytöksestä. Ryhmässä on myös näitä tehostetun tuen lapsia ilman virallista tehostettua tukea.

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö näitä erikoislapsianne tavalliseen ryhmään päiväkotiin, jos päiväkodilla ei ole mahdollisuutta tarjota ylimääräistä ohjaajaa lapselle. Ihan hirveä kaaos, josta kärsii kaikki tavalliset lapset sekä myös työntekijät. Sitten seuraus on se, että ohjaajat väsyy jatkuvaan sekoiluun, kun yksi tai muutama lapsi on koko ajan vahdittava ja ryhmää ei pysty ohjaamaan tekemään mitään suunnitelman mukaista toimintaa. Ovat sitten sairaslomalla ja vaihtavat alaa. Ja sitten se kaaos vaan pahenee ja tavalliset lapset kärsii siitä.

Ottakaa kaikki - siis kaikki! - elektroniikka ja mahdolliset muut stimuloivat pelit pois lapselta kokonaan. Sen sijaan lautapelejä, piirtämistä ym yhdessä vanhemman kanssa. Joka päivä ulkoilua ja säännölliset ruoka- ja nukkumisajat. Liikuntaharrastus lapselle. Vanhemmilta puhelimet, läppärit ja tv 100% pois kun lapsi on läsnä. Lupaan että turhat diagnoosit katoaa puolessa vuodessa. Vanhemmat ottakaa itseän

Typerä kommentti. Ei vanhemmat sitä päätä mihin se lapsi päätyy eli onko erityisryhmä, erityispäiväkoti vai ihan normipäiväkoti. Sinne viedään mistä paikan sattuu saamaan. 

Lisäksi diagnoosit periytyy. Mulla add ja oon syntynyt vuonna-82 eli ei älyjuttuja missään. Silti oli keskittymisvaikeus ja lukihäiriö. Myös lapsellani samat diagnoosit. Eikä silloinkaan ollut älyluureja kun hän oli pieni.

Ryhmässä voi olla vaikka 5-7 tuen tarpeista lasta. Arki järkyttävää.

Kokemusta on, ei enää ikinä.

Enemmän huomiota vain. Mutta käytännössä elto: t ovat kiertäviä joten yhtään sellaista ei ryhmissä juuri enää ole. Ryhmään ei oteta välttämättä yhtä paljon lapsia jos lapselle laitetaan erityislapsena kahden lapsen kerroin. 

Olen lastenhoitaja, mutta työskennellyt myös ryhmäavustajana. Avustajalle se on ihan helvetin raskasta, jos on vaan tukea tarvitsevien kanssa. Kyllä se kuuluu kaikille aikuisille. Mutta kukin ryhmä tyylillään 🤷

Lapsi saa enemmän tukea kun tuen tarve on todettu ja tiedetään syyt lapsen käytökseen  esim. Kuormittuminen, ärsykeherkkyys. Tukea ei silti saa kuin rajallisesti kun ne 20 muutakin tarvitsevat aikuisen huomiota.

Milloin lapsi siirtyy yleisestä tuesta tehostettuun tukeen? Millaisia haasteita konkreettisesti on kun lapsi siirretään tehostettun?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa enemmän tukea kun tuen tarve on todettu ja tiedetään syyt lapsen käytökseen  esim. Kuormittuminen, ärsykeherkkyys. Tukea ei silti saa kuin rajallisesti kun ne 20 muutakin tarvitsevat aikuisen huomiota.

Lapsille pitäisi opettaa itsehillintää. Ei voi olla niin, että esimerkiksi kuormittuminen on yhtä kuin lupa alkaa vapaasti riehua. Parhaiten itsehillintää oppii, kun kielletystä käytöksestä seuraa jäähy tai muu tuntuva rangaistus. Jos lapsella on hyvä itsehillintä niin diagnoosia ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saa enemmän tukea kun tuen tarve on todettu ja tiedetään syyt lapsen käytökseen  esim. Kuormittuminen, ärsykeherkkyys. Tukea ei silti saa kuin rajallisesti kun ne 20 muutakin tarvitsevat aikuisen huomiota.

Lapsille pitäisi opettaa itsehillintää. Ei voi olla niin, että esimerkiksi kuormittuminen on yhtä kuin lupa alkaa vapaasti riehua. Parhaiten itsehillintää oppii, kun kielletystä käytöksestä seuraa jäähy tai muu tuntuva rangaistus. Jos lapsella on hyvä itsehillintä niin diagnoosia ei tarvita.

Varhaiskasvatuslaki ei enää salli tuollaista kurikasvatusta.

Toimii tavislasten kanssa, ei nepsyjen.

Vierailija kirjoitti:

Toimii tavislasten kanssa, ei nepsyjen.

Se on pelkkä myytti että nepsyjä ei voisi kasvattaa. Koska moni kuitenkin uskoo siihen myyttiin niin lapsille hankitaan nepsydiagnooseja kuin viimeistä päivää jotta vältyttäisiin kasvatusvastuulta.

Ei todellakaan toimi. Oma lapseni kuului tuohon tehostetun tuen piiriin, jonka takia olisi pitänyt saada henkilökohtainen avustaja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minulle kerrottiin, että vain vaikeasti vammaiset, esim. aivovammasta kärsivät lapset saavat oikeasti henkilökohtaisen avustajan.

Meidän tapauksessamme se henk.koht.avustaja tarkoitti sitä, että ryhmään saatiin yksi ylimääräinen avustaja, joka paperilla oli henk.koht, mutta käytännössä ryhmäavustaja. Lapsia ryhmässä oli 24, joten ymmärrän kyllä kiireen ja sen, että toki häntä tarvittiin myös muiden lasten kanssa, mutta omani jäi sitten oman onnensa nojaan haasteidensa kanssa. Monet kerrat lapsi tuli kotiin milloin minkäkin haavan kanssa, tai yritti kertoa jotakin mitä oli tapahtunut, mutta asia jäi pimentoon, koska lapsi ei osaa puhua kunnolla muiden haasteidensa ohessa, eikä kukaan päiväkodista osannut sanoa, mitä oli tapahtunut. Jos kysyin jotain, kukaan ei tiennyt, edes sitä, miten oli syönyt päivän aikana. 

Kerran myös lapseni oli päässyt karkaamaan pihasta, eikä kukaan kertonut minulle asiasta. Ihmettelin, kun lapsi oli kotona kauhean levoton, mutta enhän minä häneltä vastausta saanut mihinkään. Sain tietää tästä episodista seuraavana päivänä, kun törmäsin toiseen vanhempaan, joka kyseli tapauksesta, hän oli omaa lastaan hakiessa nimittäin löytänyt lapseni autotien reunasta hortoilemasta. Hoitajat yrittivät kieltää tällaista tapahtuneen, mutta myönsivät lopulta, kun tämä lapseni löytänyt vanhempi tuli mukaani hoitajien kanssa asiasta puhumaan. Tein tapahtuneesta kantelun eteenpäin, mutta siitä tuli vain nuhteita hoitajille. Erityislastenopettaja ja muutama muu lapsen työryhmästä, mm. sairaalalta, pitikin sitten astetta kovemman nuhtelun hoitajille asiasta. 

Useamman kerran piti hakea lapsi kesken päivän ja joka ikisellä kerralla lapsi oli yksinään touhuamassa, ilman valvontaa. Kaikki hoitajat olivat ringissä juttelemassa, toki saattoi olla lasten asioista kyse, mutta kuitenkaan yksikään heistä ei vahtinut lapsia, ulkona tämä tilanne oli joka kerta, sisällä hoitajia oli siellä täällä ja muutamat juttelivat keskenään.

Mielestäni ei palvele kenenkään etua, että ryhmiä on laitettu yhteen, siis "normaalit" ja erityistä tukea tarvitsevat. Siinä jäävät kaikki lapset ns. heitteille päivän aikana ja todellakin ajattelen päiväkodit nykyään vain lasten säilytyspaikkoina. 

Kun lapseni aloitti koulun, asiat muuttuivat. Luokalla on 5 oppilasta, 5 avustajaa ja 1 erityisopettaja. Kaikille lapsille ja heidän haasteilleen on kunnolla aikaa ja vanhempia kuunnellaan ja ollaan aktiivisesti yhteydessä. Avustajat tietävät aina, miten päivä on sujunut ja jos on käynyt jokin haaveri, että miten se on syntynyt. Paljon luottavaisempi olo kouluun, kuin päiväkotiin tai eskariin. 

Koulussa on myös lapsen kehitys mennyt huimasti eteenpäin, on oppinut numerot ja kirjaimet ja osaa jo vähän laskeakin, vaikka haasteet ovat vieläkin vaikeita. Toiset luokkalaisensa ovat mm. syvästi autistisia, joihin ei saa kontaktia enkä totta puhuen ymmärrä, miksei heiltä ole poistettu oppimisvelvollisuutta. Luokkalaiset ovat siis hyvin eri tasolla toisiinsa nähden, jonka opettaja ottaa huomioon. Oma lapseni saa enemmän tehtäviä koulussa ja meidän vanhempien pyynnöstä myös kotiläksyjä, koska on selvästi luokkalaisiaan paremmassa "kunnossa" ja pystyy oppimaan asioita. 

Joten koulussa pitäisi kyllä tilanteen helpottaa, päiväkodissa riippuu täysin paikasta, mutta luultavasti joudut tappelemaan sinne sen, mitä lapsi tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii tavislasten kanssa, ei nepsyjen.

Se on pelkkä myytti että nepsyjä ei voisi kasvattaa. Koska moni kuitenkin uskoo siihen myyttiin niin lapsille hankitaan nepsydiagnooseja kuin viimeistä päivää jotta vältyttäisiin kasvatusvastuulta.

Se on pelkkä myytti että nepsyjä ei kasvatettaisi. Itsellä 3 lasta ja kaikkia kasvatettu ja rajat sekä rutiinit olleet samanlaiset kaikilla. Yksi lapsista on nepsy ja kaksi ei.

Ei kasvatuksella poisteta nepsyn tuen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kasvatuksella poisteta nepsyn tuen tarvetta.

Jos lapsia olisi lupa kasvattaa, niin nepsyjä ei olisi kuin joku 2-3% lapsista. Nykyään nepsyiksi leimataan kaikki joilla on kurittomuuta tai muuta käytösongelmaa.

ainakin helsingissä on avustaja nimikkeellä päiväkodissa henkilö joka toimii kehityistätukea  tarvitsenvan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

ainakin helsingissä on avustaja nimikkeellä päiväkodissa henkilö joka toimii kehityistätukea  tarvitsenvan lapsen kanssa.

Avustajia on kahdenlaisia. Vaka-avustajia jotka toimivat koko varhaiskasvatusryhmän tukena sekä vakaerityisavustajia jotka keskittyvät nimenomaan nepsyihin ja muihin erityislapsiin.

Meidän lapsella on tehostettu tuki päiväkodissa. Käytännössä tarkoittaa sitä että ryhmässä on vähemmän lapsia ja lapsi tapaa erityislastentarhanopettajaa silloin tällöin, ja on mietitty yhdessä toimintatapoja haastaviin hetkiin. Lapsemme ei ole väkivaltainen tai ilkeä muille lapsille, vaan siirtymätilanteet saattavat olla hankalia, samoin on hyvin omaehtoinen, jos on jotain päättänyt ja se ei toteudukaan.

Erikoinen tuo kommentti ettei tehostetun tuen tarpeessa olevia lapsia saisi viedä tavalliseen päiväkotiin. Minne sitten? Vai tuleeko tällaisten vanhempien jäädä kokonaan pois työelämästä ja sitten tällaiset lapset kylmiltään kouluun?