Voi kunpa olisin ollut aikuinen 80-luvulla.

Täytin vuonna 1982 kahdeksantoista vuotta ja muutin omilleni. Elin siis nuoren aikuisen elämää 80-luvulla.

Mitä ap haluaisit tietää tuosta kulta-ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kasarilla pankkiautomaatteja oli. Ei tarvinnut jonottaa enää pankkiin nostaakseen satkun.

Alkoi tulemaan jossain vaiheessa kasaria, alussa ei todellakaan ollut juuri missään vähänkään kauempana kaupunkien keskustoista tm.

"Suomen ensimmäinen pankkiautomaatti (silloin seteliautomaatti) avattiin 24.11.1971". 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse teini 80-luvulla. Tylsäähän se oli mutta nykyään olen todella tyytyväinen, että sain olla nuori ja nuori aikuinen aikakautena, jolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä. Ihmiset oli jotakuinkin normaaleja ja järjissään eikä joka paikassa tuputettu eteen jotain seksijuttuja. Ylipäätään ihmisten käytös oli siedettävämpää joka saralla. Koululuokissa oltiin hiljaa eikä kukaan haistatellut kenellekään. Yläasteella häiriköt kävi tarkkailuluokkaa ja kieliin ja matematiikkaan oli kolme eri tasokurssia: laaja kurssi, keskikurssi ja suppea kurssi.

Opiskeluaikana oli mukava kulkea viikonloppuisin kotiin junalla kun kukaan ei möykännyt junissa. Junissa oli hiljaista. Rahaa ei ollut, mutta kukaan ei valittanut mistään eikä koko ajan haukuttu muita. Liikkuminen oli turvallista. Surettaa, että omille lapsille ei ole tarjota yhtä turvallista Suomea kuin itselläni oli. 

Tämä on niin totta. Kaikki hyvä, mitä Suomessa on ollut, kulminoitui 1980-luvulla. Ei sekään ollut täydellistä aikaa, mutta joka tapauksessa parempaa aikaa kuin kaikki sitä seuranneet vuosikymmenet. Nykyisin kaikki menee vain huonompaan ja hullumpaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yhteiskunta ei edes myöntänyt, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu maassamme. Lisäksi lääketiede oli niin alkeellista, että lähes kaikki leukemiaan sairastuneet lapset kuolivat. Samoin psykoterapioista ei puhuttu missään mitään. Oli todella outoa hakea sellaiseen, kun ei tiennyt olevan olemassakaan. Itsemurhia varsinkin miehet tekivät 80-luvulla tuhat henkeä vuodessa, kun masennuslääkkeitä ei ollut. Liikennekuolemia tapahtui valtavasti, koska ei ollut nopeusrajoituksia eikä kameratolppia ja autot olivat mitä olivat. Isit tykkäsivät kaahailla 140 kilsaa tunnissa perhe kyydissä. Ylinopeus ja seksismi oli miesten normaalia rentoutumista. Ainoa hyvä puoli -luvussa oli, että itsekin oppi puhumaan niin rivoja, että nauratti todella. 

Taas sä jaksat tuota, jos sun isi teki tuommoisia niin ei, se ole mikään sen ajan normi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yhteiskunta ei edes myöntänyt, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu maassamme. Lisäksi lääketiede oli niin alkeellista, että lähes kaikki leukemiaan sairastuneet lapset kuolivat. Samoin psykoterapioista ei puhuttu missään mitään. Oli todella outoa hakea sellaiseen, kun ei tiennyt olevan olemassakaan. Itsemurhia varsinkin miehet tekivät 80-luvulla tuhat henkeä vuodessa, kun masennuslääkkeitä ei ollut. Liikennekuolemia tapahtui valtavasti, koska ei ollut nopeusrajoituksia eikä kameratolppia ja autot olivat mitä olivat. Isit tykkäsivät kaahailla 140 kilsaa tunnissa perhe kyydissä. Ylinopeus ja seksismi oli miesten normaalia rentoutumista. Ainoa hyvä puoli -luvussa oli, että itsekin oppi puhumaan niin rivoja, että nauratti todella. 

Taas sä jaksat tuota, jos sun isi teki tuommoisia niin ei, se ole mikään sen ajan normi. 

Olipas. Olet vaan elänyt kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko haluaisit olla vanhus nyt? Kenties jopa kuollut jo? 

Kyllä.  Elossa Suomen parhaana aikana eikä nähdä tulevaa tuhoa ja vanheta maassa jossa sinua vanhusten hoito on eutanasia. 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse teini 80-luvulla. Tylsäähän se oli mutta nykyään olen todella tyytyväinen, että sain olla nuori ja nuori aikuinen aikakautena, jolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä. Ihmiset oli jotakuinkin normaaleja ja järjissään eikä joka paikassa tuputettu eteen jotain seksijuttuja. Ylipäätään ihmisten käytös oli siedettävämpää joka saralla. Koululuokissa oltiin hiljaa eikä kukaan haistatellut kenellekään. Yläasteella häiriköt kävi tarkkailuluokkaa ja kieliin ja matematiikkaan oli kolme eri tasokurssia: laaja kurssi, keskikurssi ja suppea kurssi.

Opiskeluaikana oli mukava kulkea viikonloppuisin kotiin junalla kun kukaan ei möykännyt junissa. Junissa oli hiljaista. Rahaa ei ollut, mutta kukaan ei valittanut mistään eikä koko ajan haukuttu muita. Liikkuminen oli turvallista. Surettaa, että omille lapsille ei ole tarjota yhtä turvallista Suomea kuin itselläni oli. 

Olin itse 80 luvulla nuori työssäkäyvä aikuinen 20-30v, jolla oli perhe ja kaksi lasta.

Silloin meitä nykypäivänä halveksittuja työeläkeläisiä, ei ollut paljon, kun olimme kaikki työelämässä.

Silloin ei valitettu, että meitä oli liikaa. Kyllä oli liike-elämällä kissanpäivät.

Duunarille saatettiin sanoa, että bussipysäkiltä löytyy korvaaja, paitsi niille, jotka osasivat jotain mitä muut eivät osanneet.

Viikonloppuostoksilla kaupungissa oli aina ruuhkaa, kivijalkakaupoissakin.

Palvelua piti jonottaa, jopa kangaskaupoissakin, tarkoitan, ettei nykyisillä ostajamäärillä pysy kaupunkien keskustat elossa.

Ei ollut tosiaan digiaikaa, eikä peltomarketteja, mutta oli Anttilan ja Elloksen kuvastot.

Posti toimi ja kuljetti teettämättä asiakkaalla niitä hommiaan samoin pankit palvelivat.

Laskut piti käydä maksamassa joko a.o.laskun lähettäjäfirman toimistossa tai pankissa.

Sitten alkoi tulla sitä houkutusta ottaa ulkolaista lainaa pienellä korolla ja kerrankin epäilevä luonteenlaatu pelasti kun niitä konkursseja, takaajien tappioita ja velkasaneerauksia alkoi olemaan ihan hirveästi.

Herrat tekivät aivan sikamaisia tappioita Suomelle ja silti porskuttivat. Lama taisi tulla tuon neuvostoliiton kaaduttua. Onneksi tuli elektroniikka-ala.