Voi kunpa olisin ollut aikuinen 80-luvulla.
Se olisi ollut todellista paratiisin omaista kulta-aikaa.
N21
Kommentit (27)
Oikeastiko haluaisit olla vanhus nyt? Kenties jopa kuollut jo?
80-luvulla aikuinen, 2024 lähes eläkeläinen. Niinpä.
80-luvulla yhteiskunta ei edes myöntänyt, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu maassamme. Lisäksi lääketiede oli niin alkeellista, että lähes kaikki leukemiaan sairastuneet lapset kuolivat. Samoin psykoterapioista ei puhuttu missään mitään. Oli todella outoa hakea sellaiseen, kun ei tiennyt olevan olemassakaan. Itsemurhia varsinkin miehet tekivät 80-luvulla tuhat henkeä vuodessa, kun masennuslääkkeitä ei ollut. Liikennekuolemia tapahtui valtavasti, koska ei ollut nopeusrajoituksia eikä kameratolppia ja autot olivat mitä olivat. Isit tykkäsivät kaahailla 140 kilsaa tunnissa perhe kyydissä. Ylinopeus ja seksismi oli miesten normaalia rentoutumista. Ainoa hyvä puoli -luvussa oli, että itsekin oppi puhumaan niin rivoja, että nauratti todella.
Olin itse teini 80-luvulla. Tylsäähän se oli mutta nykyään olen todella tyytyväinen, että sain olla nuori ja nuori aikuinen aikakautena, jolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä. Ihmiset oli jotakuinkin normaaleja ja järjissään eikä joka paikassa tuputettu eteen jotain seksijuttuja. Ylipäätään ihmisten käytös oli siedettävämpää joka saralla. Koululuokissa oltiin hiljaa eikä kukaan haistatellut kenellekään. Yläasteella häiriköt kävi tarkkailuluokkaa ja kieliin ja matematiikkaan oli kolme eri tasokurssia: laaja kurssi, keskikurssi ja suppea kurssi.
Opiskeluaikana oli mukava kulkea viikonloppuisin kotiin junalla kun kukaan ei möykännyt junissa. Junissa oli hiljaista. Rahaa ei ollut, mutta kukaan ei valittanut mistään eikä koko ajan haukuttu muita. Liikkuminen oli turvallista. Surettaa, että omille lapsille ei ole tarjota yhtä turvallista Suomea kuin itselläni oli.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse teini 80-luvulla. Tylsäähän se oli mutta nykyään olen todella tyytyväinen, että sain olla nuori ja nuori aikuinen aikakautena, jolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä. Ihmiset oli jotakuinkin normaaleja ja järjissään eikä joka paikassa tuputettu eteen jotain seksijuttuja. Ylipäätään ihmisten käytös oli siedettävämpää joka saralla. Koululuokissa oltiin hiljaa eikä kukaan haistatellut kenellekään. Yläasteella häiriköt kävi tarkkailuluokkaa ja kieliin ja matematiikkaan oli kolme eri tasokurssia: laaja kurssi, keskikurssi ja suppea kurssi.
Opiskeluaikana oli mukava kulkea viikonloppuisin kotiin junalla kun kukaan ei möykännyt junissa. Junissa oli hiljaista. Rahaa ei ollut, mutta kukaan ei valittanut mistään eikä koko ajan haukuttu muita. Liikkuminen oli turvallista. Surettaa, että omille lapsille ei ole tarjota yhtä turvallista Suomea kuin itselläni oli.
Tylsyys on tärkeää. Kun on tylsää, alkaa miettiä, millä voisi tylsyyden poistaa ihan itse, ilman muiden apua. Alkaa kuunnella itseään ja tarpeitaan, tehdä havaintoja ympäristöstä ja vuorovaikuttaa eri tavalla sen kanssa. Alkaa hankkia tietoa asioista, jotka kiinnostavat.
Tylsyyden avulla luodaan luovia, aktiivisia ja keskittymiskykyisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla aikuinen, 2024 lähes eläkeläinen. Niinpä.
Niinpä. Minä olin aikuinen 80-luvulla ja nyt olen eläkkeellä. Ei 80-luvussa ole mitään romantisoitavaa. Eihän silloin ollut edes vauvapalstaa kun ei ollut internetiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse teini 80-luvulla. Tylsäähän se oli mutta nykyään olen todella tyytyväinen, että sain olla nuori ja nuori aikuinen aikakautena, jolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä. Ihmiset oli jotakuinkin normaaleja ja järjissään eikä joka paikassa tuputettu eteen jotain seksijuttuja. Ylipäätään ihmisten käytös oli siedettävämpää joka saralla. Koululuokissa oltiin hiljaa eikä kukaan haistatellut kenellekään. Yläasteella häiriköt kävi tarkkailuluokkaa ja kieliin ja matematiikkaan oli kolme eri tasokurssia: laaja kurssi, keskikurssi ja suppea kurssi.
Opiskeluaikana oli mukava kulkea viikonloppuisin kotiin junalla kun kukaan ei möykännyt junissa. Junissa oli hiljaista. Rahaa ei ollut, mutta kukaan ei valittanut mistään eikä koko ajan haukuttu muita. Liikkuminen oli turvallista. Surettaa, että omille lapsille ei ole tarjota yhtä turvallista Suomea kuin itselläni oli.
Muistelen, että matematiikassa oli vain kaksi tasoa, laaja ja suppea. Vai oliko se kielissä noin, en muista ihan varmasti.
Tupakkaa poltettiin sisällä toimistoissa, konttoreissa ja ravintoloissakin. Baari-illan jälkeen vaatteet haisivat tupakalle. Konttoreissa tupakanpolttajan työhuoneessa oli melkoisen paksu ilma.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla yhteiskunta ei edes myöntänyt, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu maassamme. Lisäksi lääketiede oli niin alkeellista, että lähes kaikki leukemiaan sairastuneet lapset kuolivat. Samoin psykoterapioista ei puhuttu missään mitään. Oli todella outoa hakea sellaiseen, kun ei tiennyt olevan olemassakaan. Itsemurhia varsinkin miehet tekivät 80-luvulla tuhat henkeä vuodessa, kun masennuslääkkeitä ei ollut. Liikennekuolemia tapahtui valtavasti, koska ei ollut nopeusrajoituksia eikä kameratolppia ja autot olivat mitä olivat. Isit tykkäsivät kaahailla 140 kilsaa tunnissa perhe kyydissä. Ylinopeus ja seksismi oli miesten normaalia rentoutumista. Ainoa hyvä puoli -luvussa oli, että itsekin oppi puhumaan niin rivoja, että nauratti todella.
Nopeusrajoitukset tuli Suomen teille 1973, että muistelet varmaan 1960-lukua? Mutta joo, muistan vielä ysärin alussa mun isän huvia oli kaahata koko perhe kyydissä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko haluaisit olla vanhus nyt? Kenties jopa kuollut jo?
Tyhmä. Eivät kaikki 80-luvun aikuiset ole nyt vanhuksia. Me kuuskymppiset perustimme silloin perheitä. Sitä paitsi kuolema ei ole vanhojen etuoikeus. 80-luvun nousukausi enteili 90-luvun lamaa.
Vierailija kirjoitti:
Tupakkaa poltettiin sisällä toimistoissa, konttoreissa ja ravintoloissakin. Baari-illan jälkeen vaatteet haisivat tupakalle. Konttoreissa tupakanpolttajan työhuoneessa oli melkoisen paksu ilma.
Jotkut poltti työpaikalla sikareita ja piippuja. Voi sitä huutoa, kun tupakointi sisällä kiellettiin.
Pitivät samantyylistä meteliä, kuin koronapassin vastustajat. "Missä meidän vapaus?"
Synnyin kasarilla ja minulle on jäänyt siitä vuosikymmenestä jotenkin lämmin ja hyvä muisto. Rakastan sen ajan musiikkia, kaikki kasarikappaleet tuo jotenkin tunnemuiston lapsuudesta. Olisi jännä nähnä se vuosikymmen aikuisen silmin. Teini taas olin 90-luvun laman aikaan ja silloin joka paikassa oli niin ankea tunnelma. Sitä paitsi silloin alkoi jo jotain ymmärtää maailmasta. Sitä negatiivista ja lannistunutta tunnelmaa (jonka nytkin aistii, tulee todella paljon mieleen ysärin alku) en kaipaa. Sen sijaan sitä kaipaan, että ei ollut mitään älypuhelimia ja somealustoja.
Negatiiviselta puolelta itse koettuna, toki paljon hyvääkin oli kun silloin elin nuoruuttani :)
Huonot autot, moottoritiet olivat pääosin vasta suunnitteilla. Esimerkiksi Helsinki-Lahti väli, valtavasti kuolonkolareita joka vuosi.
Elintaso alhaista, näennäisestä juppielvistelystä huolimatta. Joka oli pääosin velkavetoista (joka kävi hyvin ilmi 90-luvun alussa)
Kaikkia pankki- ja virastoasiat piti hoitaa paikan päällä. Eli perjantaina ostoskeskuksen pankkikonttorista 10-15 minuuttia jonottamalla haettiin tarvittava sata markkaa säästökirjaa vastaan. Verovirastoon bussilla ja siellä muutaman jonon kautta kuulemaan mitä papereita vielä puuttui seuravaa käyntikertaa varteen.
Matkat, alkoholi, kodinkoneet ja elektroniikka kalliita elintasoon nähden.
Matkustaminen hankalaa passijonoja mennen tullen, valuuttaa piti myös vaihtaa, luottokortit vielä harvinaisia tuolloin.
Katuväkivaltaa oli myös paljon, päinvastoin kuin moni muistelee nyt. Riidanhaastajia ja tuntemattomien vastaantulijoiden pahoinpitelyjä riitti.
Tupakansavua joka puolella. Huono ilmapiiri työpaikoilla, vittuilua pidettiin jotenkin asiallisena monissa paikoissa.
Lapset syntyi 80-luvulla, nyt olen eläkeiässä ja olen tyytyväinen elämääni. Nyt on kaikki niin epävarmaa, että en haluaisi kasvattaa lapsia tässä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Negatiiviselta puolelta itse koettuna, toki paljon hyvääkin oli kun silloin elin nuoruuttani :)
Huonot autot, moottoritiet olivat pääosin vasta suunnitteilla. Esimerkiksi Helsinki-Lahti väli, valtavasti kuolonkolareita joka vuosi.
Elintaso alhaista, näennäisestä juppielvistelystä huolimatta. Joka oli pääosin velkavetoista (joka kävi hyvin ilmi 90-luvun alussa)
Kaikkia pankki- ja virastoasiat piti hoitaa paikan päällä. Eli perjantaina ostoskeskuksen pankkikonttorista 10-15 minuuttia jonottamalla haettiin tarvittava sata markkaa säästökirjaa vastaan. Verovirastoon bussilla ja siellä muutaman jonon kautta kuulemaan mitä papereita vielä puuttui seuravaa käyntikertaa varteen.
Matkat, alkoholi, kodinkoneet ja elektroniikka kalliita elintasoon nähden.
Matkustaminen hankalaa passijonoja mennen tullen, valuuttaa piti myös vaihtaa, luottokortit vielä harvinaisia tuolloin.
Katuväkivaltaa oli myös paljon, pä
Kyllä kasarilla pankkiautomaatteja oli. Ei tarvinnut jonottaa enää pankkiin nostaakseen satkun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kasarilla pankkiautomaatteja oli. Ei tarvinnut jonottaa enää pankkiin nostaakseen satkun.
Alkoi tulemaan jossain vaiheessa kasaria, alussa ei todellakaan ollut juuri missään vähänkään kauempana kaupunkien keskustoista tm.
No ei ollut. Terv. teini 80-luvulla