Keski-ikäinen mies, jolla ei juurikaan kavereita: onko ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee kavereita vain sinkkuna, koska silloin on luontevaa mennä kavereiden kanssa yökerhoon pohjien ottamisen jälkeen iskee naisia. Jos seurustelee, niin pitää unohtaa kaverit, etteivät he pilaa sinun suhdetta tai yritä varastaa naista.

Onko tämä oikeasti joku juttu mieskaveripiireissä, että yritetään iskeä toisen naista? Vai vaan jonkun tietynlaisten piirien juttu?

Joo on. Kaunis nainen on miehelle on paljon tärkeämpi kuin kaveri.

Vaikea käsittää, että näin voi olla, mutta kai se sitten voi... Omassa naiskaveripiirissä on ollut jotenkin selvää ja "kirjoittamaton sääntö", että kaverin entiset jätetään rauhaan. Ja ne jotka hämmensi kaveripiirin entisten kanssa jäiv

No tuommoista on vain miehillä joilla matala ÄO ja alko-ongelmia. Ryyppyremmeillä on aina joku tappelu menossa milloin mistäkin pubiruususta. 

"No tuommoista on vain miehillä joilla matala ÄO ja alko-ongelmia. Ryyppyremmeillä on aina joku tappelu menossa milloin mistäkin pubiruususta."

Miehille on pllun saaminen miljoona kertaa tärkeämpää kuin kaverit. Jos tiedetään mies, joka on iso bodari ja nyrkkeilijä, niin kukaan ei uskalla koskea hänen tyttöystävään. Turpaan tulisi samantien oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on jokunen kaveri, mutta en näe niitä usein. Olen introvertti, ja viihdyn yksin. Työssäni joudun olemaan sosiaalinen. En ole mikään jurottaja, enkä ujo, vaan muutama kerta vuodessa kavereiden näkeminen riittää. Miksi tämä olisi red flag?

Aiemman kokemukseni perusteella, jossa mies, jonka oma sosiaalinen elämä oli hyvin kapea ja säännöllisiä kaverisuhteita ei juurikaan, alkoi lopulta rajoittamaan minun kavereiden näkemistä ja tekemisissä oloa. Siitä tuli lopulta ihan älytöntä, olisi pitänyt olla lupia kyselemässä kuin pikkulapsi ja riitaa alkoi haastamaan hyvissä ajoin, että jättäisin menemättä. Ja lopulta vihanpito kesti kuukausia, jolloin lähdin lopullisesti lätkimään. Välttääkseni kokemasta saman!

Minulla ei ole yhtään kaveria. Ihan ho#ojen hommaa tuollaiset jäkis ja jalisporukat. Toisten miesten kanssa pidetään hauskaa ja käydään suihkussa ja syödään ja juodaan ja odotetaan jo seuraavaa tapaamista, huh huh!

Miehellä ei ole kavereita mutta ei ole kiinnostunut minunkaan seurasta. Harrastaa yksin. Ja työpaikan kontaktit riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla miehellä kaveri ja porukka, jossa viettää aikaa. Jos miehellä ei ole ketään mieskaveria, edes sukulaismiehiä, joiden kanssa olla tekemisissä, niin se kyllä on huono merkki. Miehet ehdottomasti tarvitsevat toisten miesten seuraa, eikä naisystävä tai vaimo voi sitä korvata.

Jos mies ei jostain syystä pärjää toisten miesten kanssa tai kelpaa heidän seuraansa, se on huolestuttavaa. Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava. Mikä siis on pielessä, jos ei ole yhtään kaveria?

Miesten yksinäisyys on kyllä yleistä. Usein sosiaaliset kontaktit ovat pitkälti vaimon varassa. Kaveriton mies on aika raskas taakka naisen kannateltavaksi parisuhteessa.

Kyllä voi olla myös naisia kavereina, huolestuttavaa jos jalkoväli ratkaisee kenen kanssa voi kaverustua.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla miehellä kaveri ja porukka, jossa viettää aikaa. Jos miehellä ei ole ketään mieskaveria, edes sukulaismiehiä, joiden kanssa olla tekemisissä, niin se kyllä on huono merkki. Miehet ehdottomasti tarvitsevat toisten miesten seuraa, eikä naisystävä tai vaimo voi sitä korvata.

Jos mies ei jostain syystä pärjää toisten miesten kanssa tai kelpaa heidän seuraansa, se on huolestuttavaa. Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava. Mikä siis on pielessä, jos ei ole yhtään kaveria?

Miesten yksinäisyys on kyllä yleistä. Usein sosiaaliset kontaktit ovat pitkälti vaimon varassa. Kaveriton mies on aika raskas taakka naisen kannateltavaksi parisuhteessa.

Minun miehelläni ei ole mitään kaveriporukkaa. Hän on opettaja ja kun hän lähtee töistä, hän ei halua nähdäkään ihmisiä. Sitä ei kukaan uskoisi, sillä hän tulee juttuun kaikkien kanssa ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Kun naapuri pyytää iltaa istumaan, hänellä on kuitenkin aina jokin selitys, miksi ei ehdi tai jaksa. Minusta on ihan ok, jos joku ei halua kaveriporukkaa. En ymmärrä, mihin aikuinen ihminen edes tarvitsisi hirveästi kavereita. Niistä aina puhutaan, ihan kuin niiden puute olisi jokin kauhea varoitusmerkki tai suuri ongelma. Minulla on mahtava mies, joka ei roiku minun helmoissani, eikä kysele minun menojeni perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla miehellä kaveri ja porukka, jossa viettää aikaa. Jos miehellä ei ole ketään mieskaveria, edes sukulaismiehiä, joiden kanssa olla tekemisissä, niin se kyllä on huono merkki. Miehet ehdottomasti tarvitsevat toisten miesten seuraa, eikä naisystävä tai vaimo voi sitä korvata.

Jos mies ei jostain syystä pärjää toisten miesten kanssa tai kelpaa heidän seuraansa, se on huolestuttavaa. Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava. Mikä siis on pielessä, jos ei ole yhtään kaveria?

Miesten yksinäisyys on kyllä yleistä. Usein sosiaaliset kontaktit ovat pitkälti vaimon varassa. Kaveriton mies on aika raskas taakka naisen kannateltavaksi parisuhteessa.

Kyllä voi olla myös naisia kavereina, huolestuttavaa jos jalkoväli ratkaisee kenen kanssa voi kaverustua.

Mies haluaa aina pllua kun on viehättävän naisen seurassa. Mikään ei vtuta niin paljon kuin nainen, joka pihtaa. Mies hakeutuu naisen seuraan vain siksi, että silloin on suurempi mahdollisuus saada seksiä.

Miten niin "ei ole kavereita" jos harrastaa viikoittain joukkuelajia, käy turnauksissa, tapaa yhtä ystävää säännöllisesti lounailla ja tekee vielä sosiaalista työtä? Monelle introverttiluonteiselle tuo olisi jo liikaa sosiaalisuutta. Onko ap itse sellainen, ettei osaa olla itsekseen vaan kaikki vapaa-aika on täytettävä kavereilla? Moni kaipaa sitä yksinoloa ja omaa rauhaa, ja nauttii siitä. Se ei ole mikään vika ihmisessä!

"Kaverit" kyselee vieläkin joka kalastus tai metsästysreissuni jälkeen "saiko toiset, montako sorsaa yhteensä..." Kun kerron saaliin.  Olettavat että yksin ei voi käydä.  Yleensä teen viikon tai pitempiäkin reissuja yksin.  En kaipaa lössiä ympärilleni vaikka muuten olenkin puhelias ja sosiaalinen.

Ajat muuttuu, ihminenkin muuttuu.

30v sitten kaupan töissä, tiskillä, kassalla, sai riittävästi sosiaalista kontaktia.

Kotona vaimo ja 2 alle koulu-ikäistä, vessassa sai hetken olla rauhassa.

Nyt käy päivän töissä, pari kertaa viikossa harrastamassa, eronnut, lapset jo omillaan ollu vuosia.

Yksi koulu-aikainen kaveri, muut kaverit puskee koiranputkee,

en kaipaa yhtään ihmistä lisää elämääni.

Mies tarvitsee ainoastaan nuoruudessa kavereita. Keski-iässä mies ei enää tarvitse kavereita mihinkään. Älykäs ja itsenäinen mies pystyy ratkaisemaan itse kaikki ongelmat.

Yleensä naiset pyrkivät blokkaamaan miehen kaverisuhteet, ei "saa lupaa" mihinkään festareille, kalastamaan tai muutakaan. Väkisin ne jää silloin.

Mies jos tekee saman naiselle, se on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee ainoastaan nuoruudessa kavereita. Keski-iässä mies ei enää tarvitse kavereita mihinkään. Älykäs ja itsenäinen mies pystyy ratkaisemaan itse kaikki ongelmat.

Ymmärränkö nyt oikein, että kuvittelet ihmisillä olevan ystäviä siksi, että näiden kanssa ratkotaan ongelmia? 😳

Mun miesystävä on introvertti ja niin olen minäkin. Ainoata kaveriaan tapaa muutaman kuukauden välein. Muuten sosiaaliksi suhteiksi riittävät työkaverit ja minä. Onneksi tosiaan ollaan samanlaisia, emme ole myöskään toistemme seuraa vailla koko ajan. 

kysypä siltä mieheltä itseltään, että haittaako häntä suuri kaveripiirisi ja anna havainnollistavia esimerkkejä miten se näkyy arjessasi. Siitä sitten tiedät, että sopiiko se miehelle vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee ainoastaan nuoruudessa kavereita. Keski-iässä mies ei enää tarvitse kavereita mihinkään. Älykäs ja itsenäinen mies pystyy ratkaisemaan itse kaikki ongelmat.

Ymmärränkö nyt oikein, että kuvittelet ihmisillä olevan ystäviä siksi, että näiden kanssa ratkotaan ongelmia? 😳

Ystävyys ottaa enemmän kuin antaa. Ystävyys on lähes aina jomman kumman hyväksikäyttöä. Se ei juuri koskaan mene tasan niin, että molemmat saisivat ja antaisit yhtä paljon ystävyydessä.

Mun mielestä tuo mies on mitä normaalein, harrastaakin vielä säännöllisesti ja käy töissä. Kyllä hänellä on ihan oma aktiivinen elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo mies on mitä normaalein, harrastaakin vielä säännöllisesti ja käy töissä. Kyllä hänellä on ihan oma aktiivinen elämänsä. 

Kiitos myös tästä näkökulmasta. Onhan se totta, että on hänellä työ ja harrastuskin. Ei ole yrittänyt kaventaa minun sosiaalista elämää ja "pärjää" myös yksin, hyviä piirteitä ehdottomasti. :)

Vierailija kirjoitti:

Yleensä naiset pyrkivät blokkaamaan miehen kaverisuhteet, ei "saa lupaa" mihinkään festareille, kalastamaan tai muutakaan. Väkisin ne jää silloin.

Mies jos tekee saman naiselle, se on henkistä väkivaltaa.

En missään nimessä halua blokata miehen kaverisuhteita, kun ne on itsellekin erittäin tärkeitä ja ymmärrän niiden tärkeyden. Mutta pelkään, että jos tässä asiassa on kovin suuri ero naisen ja miehen välillä: toisella on paljon kavereita ja toisella ei juuri ollenkaan, niin voiko se ero olla liian suuri? Niin kuin aiemmassa suhteessani, jossa epäsosiaalinen mies yritti estää minunkin kaverisuhteet ja näkemiset heidän kanssaan.

Mutta ymmärrän, että on mies miehiä, joille ei kaverit ole tärkeitä, mutta hyväksyvät, että naiselle on eivätkä yritä estää. Toivottavasti nyt on niin, enkä astu "samaan miinaan" enää uudestaan.