Miten kaikkialla maailmassa opiskelijat asuvat asuntoloissa ja kimppakämpissä ja menestyvät mutta suomalaiset opiskelijat eivät kykene?

Vierailija kirjoitti:

Muualla maailmassa nuoret asuvat usein myös kotona opiskelujen ajan. Toisinaan myös opiskelujen jälkeen, kunnes pääsevät kunnolla työelämään kiinni.

Tätä ei ihmetellä, eikä päivitellä, vaan tuetaan itsenäistyviä nuoria ja annetaan kasvaa aikuisiksi perheen ollessa tukena ja tukiverkkona. 

Suomessa rinnastetaan täysi-ikäisyys ja aikuisuus keskenään. Ei 18-vuotias ole aikuinen millään mittarilla, tuskin edes 25-vuotias. Aikuisuus on paljon helpompaa ja aikuisuuden velvollisuudet on paljon helpompi täyttää, kun on saanut ensin kunnolla kasvaa aikuiseksi.

Monet muuttavat jo 16-17-vuotiaina omaan kämppään, vaikka voisivat asua kotonaan. Kun se on nyt niin kiva saada se oma kämppä! Siellä voi sitten elää kuin pellossa, kun minulla on pelkkiä oikeuksia, muttei velvollisuuksia! Velvollisuudet koskevat muita ihmisiä, eivät minua! 

Eivät ota yskinasuvia soluihin, pitää olla kavereita jotka hakevat kämppikseksi. Tulee hylsy jos hakee yksin solua, näin kävi itselle ja jotta en jäänyt kodittomaksi niin hätäpäissä vuokrasin yksiön yksityiseltä mikä oli viimeinen naula soluasuntoon pääsemiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi dildottaa kaverin nähden

Oma huone ratkaisu. Mutta se on ongelma, ettei omaa vessaa. En haluaisi kakata jos joku muu kotona, enkä haistella toisten käryjä.

Jenkeissä voi päästä urheilustipendillä pöljäkin yliopistoon. Kyllä niitä jotka ei menesty on ihan kaikkialla. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden soluasuminen ei ole enään tätä päivää, ihan sama,  kuin ei ole sekään, että joku ottaisi sukuaisopiskelijan nurkkiinsa asumaan, tai iäkkät vanhempansa tai appivanhemmat, tai sairaaloissa ja vuodeosastoia olisi 8-10 hengen huoneet, vaikka se olisi kuinka työtehokasta ja säästettäisiin kuluja. 

"Enään"

Väistämättä kommentilta menee tällaisen takia kaikki uskottavuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muualla maailmassa nuoret asuvat usein myös kotona opiskelujen ajan. Toisinaan myös opiskelujen jälkeen, kunnes pääsevät kunnolla työelämään kiinni.

Tätä ei ihmetellä, eikä päivitellä, vaan tuetaan itsenäistyviä nuoria ja annetaan kasvaa aikuisiksi perheen ollessa tukena ja tukiverkkona. 

Suomessa rinnastetaan täysi-ikäisyys ja aikuisuus keskenään. Ei 18-vuotias ole aikuinen millään mittarilla, tuskin edes 25-vuotias. Aikuisuus on paljon helpompaa ja aikuisuuden velvollisuudet on paljon helpompi täyttää, kun on saanut ensin kunnolla kasvaa aikuiseksi.

Monet muuttavat jo 16-17-vuotiaina omaan kämppään, vaikka voisivat asua kotonaan. Kun se on nyt niin kiva saada se oma kämppä! Siellä voi sitten elää kuin pellossa, kun minulla on pelkkiä oikeuksia, muttei velvollisuuksia! Velvollisuudet koskevat muita ihmisiä, eivät minua! 

Yksi syy on se että amiksia ja lukioita on lähinnä kaupungeissa ja jos ei asu kaupungissa niin tulisi pitkät koulumatkat ja on helpompaa asua lähempänä koulua kuin siellä maakunnan maalaiskunnissa ja syrjäkylillä. Varsinkin jos alueella ei ole edes bussivuoroja joilla pääsisi koululle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!! Ennen asuttiin soluissa ja oltiin kiitollisia

Ennen asuttiin hellahuomeessa koko perheenä ja oltiin tyytyväisiä.

 

Ja ennen, joskus vielä 50-60-luvulle saakka saattoi saman katon alla asua kolme sukupolvea. 

Tai asuttiin työsuhdeasunnossa, tehtailla oli omat kasarmit asunnoiksi työntekijöille. 

Ja lääkärillä terv.asemien tiloissa. Esim. Helsingin Diakoniaitoksen lääkrit perheineen asuivat soluasunnoissa vielä 50-luvulla. Samoin hoitajat. 

Miksiköhän ei nykyään? 

No miksei näitä Impilinnoja enää ole? Siksi, että asumisen taso on noussut 1950-luvusta, myös opiskelijoiden! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden soluasuminen ei ole enään tätä päivää, ihan sama,  kuin ei ole sekään, että joku ottaisi sukuaisopiskelijan nurkkiinsa asumaan, tai iäkkät vanhempansa tai appivanhemmat, tai sairaaloissa ja vuodeosastoia olisi 8-10 hengen huoneet, vaikka se olisi kuinka työtehokasta ja säästettäisiin kuluja. 

"Enään"

Väistämättä kommentilta menee tällaisen takia kaikki uskottavuus.

Hehehehehee!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muualla maailmassa nuoret asuvat usein myös kotona opiskelujen ajan. Toisinaan myös opiskelujen jälkeen, kunnes pääsevät kunnolla työelämään kiinni.

Tätä ei ihmetellä, eikä päivitellä, vaan tuetaan itsenäistyviä nuoria ja annetaan kasvaa aikuisiksi perheen ollessa tukena ja tukiverkkona. 

Suomessa rinnastetaan täysi-ikäisyys ja aikuisuus keskenään. Ei 18-vuotias ole aikuinen millään mittarilla, tuskin edes 25-vuotias. Aikuisuus on paljon helpompaa ja aikuisuuden velvollisuudet on paljon helpompi täyttää, kun on saanut ensin kunnolla kasvaa aikuiseksi.

Monet muuttavat jo 16-17-vuotiaina omaan kämppään, vaikka voisivat asua kotonaan. Kun se on nyt niin kiva saada se oma kämppä! Siellä voi sitten elää kuin pellossa, kun minulla on pelkkiä oikeuksia, muttei velvollisuuksia! Velvollisuudet koskevat mu

Onko siinä tapauksessa pakko opiskella jos työpaikka siellä vanhempien maatilalla on kuitenkin taattu?

Vierailija kirjoitti:

Jenkeissä voi päästä urheilustipendillä pöljäkin yliopistoon. Kyllä niitä jotka ei menesty on ihan kaikkialla. 

Menestyyhän se urheilustipendin saaja urheilussa niin hyvin että yliopisto siksi haluaa hänet ja on vielä valmis maksamaan siitä. Eli on menestyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!! Ennen asuttiin soluissa ja oltiin kiitollisia

Ennen asuttiin hellahuomeessa koko perheenä ja oltiin tyytyväisiä.

Ennen asuttiin luolissa ja oltiin tyytyväisiä.

Koko muun maailman opiskelijat asuvat soluissa, mutta Suomessa ne ovat yhtäkkiä jotain liian kamalaa?

Myös Ruotsissa ja Saksassa rakennetaan nykyään opiskelijoille yksiöitä. 

2017?? Itse aloitin opinnot 2003 ja alusta asti oli selvää etten voi mennä soluun, elin kaksiossa koko opiskeluajan, halvempi kuin yksiö silloin. Toki kaukana keskustasta, kuten halusinkin.

Ennen tehtiin peruskoulun jälkeen töitä ja säästettiin palkasta opintoihin ennen kuin haettiin mihinkään ammattikouluun tai lukioon.

Pitäisi puhua vieraille ihmisille joka päivä, pitäisi poistua omasta huoneesta, pitäisi sopia asioista, pitäisi soittaa puhelimella. Ei mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kato kun suomalaiset on Niiin introverttejä, että niile pikkuisille tulee Trauma, jos pitää yrittää olla sosiaalinen, ja sanoa kämppäkaverille joskus yhteistilassa moi. Ehkä ruoan ftalaatit on degeneroineet nää uudemmat sukupolvet. LMAO!!!

Yksin on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö soluille ole enää vaihtoehtona etsiä iso asunto yhdessä ystävien kanssa siten, että jokaisella on oma vuokrasopimus? Miksi puhutaan ainoastaan soluasunnoista ja ventovierasta vaihtoehtona yksin asumiselle?

Opiskelijasolut on halvempia kuin yksityisen vuokraamat

Jaa, Jyväskylässä sai hetken aikaa yksiöitä halvemmalla kuin soluja koska kysyntää oli paljon. Tosin soluun ei päässyt kuka tahansa vaan piti olla kirjoilla yliopistossa, esimerkiksi lukio, amis ja  ammattikorkea opiskelijoilla ei ollut niihin mitään asiaa. Nykyään nuo solutalot on myyty sijoittajille ja remontoitu perheasunnoiksi.

KOASilla on yhä soluhuoneita ja näytti olevan vapaitakin halvimmillaan alle 300e/kk.

Vaikka täällä väitetään että soluja olisi muutettu yksiöiksi ja perheasunnoiksi niin eivät ne ole menneet minnekään. Edelleen niitä on olemassa, esim Torissa ja Oikotiellä näkyy olevan vuokrattavissa jos vain osaa etsiä ja on silmät päässä. Joten lopettakaa tuo pashan jauhanta.

Vierailija kirjoitti:

2017?? Itse aloitin opinnot 2003 ja alusta asti oli selvää etten voi mennä soluun, elin kaksiossa koko opiskeluajan, halvempi kuin yksiö silloin. Toki kaukana keskustasta, kuten halusinkin.

2017 sillä silloin opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin ja yhteiskunnan tuet opiskelijoiden asumiselle räjähtivät, mahdollistaen opiskelijoille yhteiskunnan tukemana paljon kalliimman asumisen kuin sitä ennen. Ainakin Helsingissä johti mm.  siihen, että pienten asuntojen vuokrat raketoivat ja asumistukien määrät alueille kuten Töölö räjähtivät kun opiskelijat kykenivät yhteiskunnan tuella vuokraamaan yksiöitä kalleimmilta paikoilta. Samalla opiskelija-asuntoja piti ryhtyä purkamaan koska ne eivät enää kelvanneet kenellekään kun se yksiö Töölössä yhteiskunnan rahoilla oli kivempi.

Kyllä niitä soluja on tyhjillään tälläkin hetkellä, siitä vaan hakemaan!

Sukulaisperheen lapsille asunto peruskoulun jälkeen lähimmästä lukiokaupungista. Matkaa olisi joka päivä tullut puolisentoista tuntia suuntaansa. Matka-aika sisälsi bussinvaihtoa ja toisen odottamista kylläkin. Lisäksi kotikylällä vielä muutama kilometri bussipysäkille. Yhdessä laskivat että on liikaa pois opinnoista ja muusta jaksamisesta. Nuorille tiukat vaatimukset että opintoihin on keskityttävä ja jos ei onnistu niin paluu kotiin koittaa. Lukiosta kirjoittivat molemmat hyvät paperit ja jatkoivat aluksi kimppa-asumista vielä jatko-opinnoissakin kun samaan suuntaan opiskelemaan.