Ruoan tuputtaminen ja käskyttäminen yhteisillä aterioilla. Mikä juttu tää on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Ihmetyttää monien suomalaisten tunneälyn puute. Monelle ruuan tarjoaminen on rakkauden ele. Kun toinen syö, se kertoo että toinen arvostaa ruuan laittajaa. "Näin paljon sinusta välitän, ota, ota."

Tämä ollaan opittu sukupolvien ketjussa. 

Eikö tässä ole mitään joustonvaraa? Joko minä ahdistun tuputtamisesta ja olen tunneälytön tai toinen ei pysty osoittamaan välittämistään? Lisäksi ihmettelen, miksi ihminen, joka on juuri tavannut minut, yrittää osoittaa välittävänsä minusta? Ei tarvitse, emme tunne toisiamme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Ei ole vanha mutta ilmeisesti hänen lapsuudenkodissaan on tuputettu ja sieltä se tulee se tottumus. Kyllä hän varmaan on huomannut ettei puutteessa eletä mutta minkäs luonteelleen voi. Ei minua häiritse tuputus, siihen voi vastata vaikka kolme kertaa että kiitos nyt riittää, en jaksa millään enempää vaikka ruoka olikin oikein erikoisen hyvää. 

 

Mutta kun näille tuputtajille se ei auta! Vaikka kuinka sanoisit ei kiitos ja olisit kohtelias, haukutaan ja puhutaan ikävästi selän takana.

Lapsuuskotiselitykset ovat pääosin höttöisiä. Kaikki me opimme uutta aikuiselämämme aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuputtaminen on tosi inhottavaa.

Ensin pitää saada väkisin se oma rakkaus osoitettua ruualla, jonka jälkeen kahvipöydässä suureen ääneen ihmetellään ja paheksutaan muiden ulkomuotoa. Inhottavaa.

Esim. Anoppi on kovin vanhoillinen ja tuputtaa syötävää kylässä. Syömisen jälkeen alkaa kaikkien kuulleen kauhistelemaan mieheni, eli oman poikansa kasvanutta vatsaa ja kehoittaa laihduttamaan. On tosi rumaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Minä taas olen hoikka ja anoppi yhtä aikaa ihailee ja kauhistelee sitä. Ei ihme, että syömishäiriöitä on runsaasti

T: alle 30v nainen

Juuri näin. En ymmärrä miksi vain toisen tunteilla olisi väliä. Pitäisi saada tuputtaa ja kommentoida jotta tulisi hyvä mieli, toisten pitää vain kestää? 

Kuka keksii seuraavan joukkoulinan, joilla voidaan panna mummut sinne minne kuuluvatkin?

Oikeesti, eikö teitä edes hävetä?