Ruoan tuputtaminen ja käskyttäminen yhteisillä aterioilla. Mikä juttu tää on?

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Se on tapa osoittaa välittämistä. Haluaa "huolehtia" toisesta ruokkimalla hänet. Edesmennyt äitini oli ihan mahdoton ruuan tuputtaja. Jotkut on sellaisia, eikä siitä kannata loukkaantua.

Näin on. Vanha perinnetapa osoittaa vieraanvaraisuutta. Nykykermitit sitten keksivät ihan kaikesta pahoittaa mielensä. Alkaa tympiä vähitellen.

Minulla lähipiirissä yksi vanhempi nainen tekee tätä. Syön kunnon annoksen, niin sitten "otappas lisää, nyt pitää ottaa, ottakaapa" alkaa. Itse on usein dieetillä eikä syö, mikä tekee tuosta vielä erikoisempaa.

Nykyään otan pienen annoksen, että voin sitten ottaa toisen puolen siitä ikään kuin lisää kehotuksesta. Josko siitä tulee hyvä mieli tarjoajalle sitten, en silti syö yhtään enempää kuin aiemminkaan. Ylipainon aikakautena tuputus saisi jäädä..

Valitettavan yleistä. Vältän tiettyjä paikkoja juuri tuon vuoksi. Sitten ihmettelevät kun en enää tule syömään. Minulla on silmät ja nenä, joilla voin aistia mitä ruokapöytään on tuotu. Ei tarvitse tuputtaa. 

Jep jep. Pahinta on katsoa kun sukulainen tuputtaa ruokaa toisen sukulaisen reippaasti ylipainoisille lapsille. Antaisi olla kun nousevat pöydästä, lasten omaksi parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuota käyttäytymistä on vanhemman ikäluokan naisilla, joilla on itsetunto huono ja päässä jokin kuvitelma, että ruoka ja leipomukset on hyvän ihmisen mitta. Jos ruoka ja leipomukset kelpaavat, kelpaa ruoan laittajakin. Tämä mitataan määrällä. Sairastahan se tietysti on.

Samaa tuputtamista on myös nuorilla vegaanityrkyttäjillä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Kaikkein pahinta on, kun aletaan tivaamaan syytä miksi ei kelpaa ja hymistään, kun sanoo ettei maistu. Sitten jupistaan ettei kelpaa ja ihmetellään.

Nykyään on paljon ruokaa ja paljon herkkua ja joku pulla tai kakkupala ei vain ole mitään harvinaista luksusta.

On todella epäkohteliasta tuputtaa. Ruoka tarjotaan ja jokainen ottaa sen mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Paitsi seksin puutteessa. Ba dam tss!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on, kun aletaan tivaamaan syytä miksi ei kelpaa ja hymistään, kun sanoo ettei maistu. Sitten jupistaan ettei kelpaa ja ihmetellään.

Nykyään on paljon ruokaa ja paljon herkkua ja joku pulla tai kakkupala ei vain ole mitään harvinaista luksusta.

On todella epäkohteliasta tuputtaa. Ruoka tarjotaan ja jokainen ottaa sen mitä haluaa. 

Itsekään en pidä tuputtamisesta mutta en ole koskaan vielä sanonut että "ei maistu". Olen kiittänyt hyvästä ruoasta ja vastannut syöneeni jo tarpeeksi eikä enää voi ottaa lisää, mutta kiitos kuitenkin. 

Juuri tämä! Ensin mummat tuputtavat ruokaa hirveän painostuksen kera ja sitten seuraavaksi kommentoidaan kuinka Jussille on kertynyt vyötärölle makkaraa ja Aadakin on niin pulskistunut. Missä rajat ja käytöstavat?!

Ruokkiminen kertoo rakkaudesta. Tai hyväksynnän kaipuusta. 

Nää tarpeet menee tapojen edelle. 

Katso ap tuputtajaa silmiin, kiitä kauniisti ja kerro, että maistuvaa oli. Pidä sinä omat rajasi. 

Tästä herää muistot mummista. Hän ei pahemmin hygieniasta piitannut, mutta tuputtaminen oli verissä. Tavanomainen vierailu oli sellainen, jossa ensin kuulet mummin käyvän vessassa ilman käsienpesua, siitä hän palaa keittiöön, kuoriin pissasormin mandariinin, laittaa sen likaiselle lautaselle ja sanoo, että nyt syöt että saat vitamiinia eikä tule taudit. Ja loukkaantuu verisesti, jos et syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Ihmetyttää monien suomalaisten tunneälyn puute. Monelle ruuan tarjoaminen on rakkauden ele. Kun toinen syö, se kertoo että toinen arvostaa ruuan laittajaa. "Näin paljon sinusta välitän, ota, ota."

Tämä ollaan opittu sukupolvien ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on, kun aletaan tivaamaan syytä miksi ei kelpaa ja hymistään, kun sanoo ettei maistu. Sitten jupistaan ettei kelpaa ja ihmetellään.

Nykyään on paljon ruokaa ja paljon herkkua ja joku pulla tai kakkupala ei vain ole mitään harvinaista luksusta.

On todella epäkohteliasta tuputtaa. Ruoka tarjotaan ja jokainen ottaa sen mitä haluaa. 

Itsekään en pidä tuputtamisesta mutta en ole koskaan vielä sanonut että "ei maistu". Olen kiittänyt hyvästä ruoasta ja vastannut syöneeni jo tarpeeksi eikä enää voi ottaa lisää, mutta kiitos kuitenkin. 

 

Kyllä minä olen suoraan sanonut ettei joku tietty maistu. En todellakaan syö mitään munkkeja tai viinereitä tai kaupan keksejä. En syö voileipäkakkuja ja moni muukin ns herkku on sellaista mitä en yksinkertaisesti halua suuhuni työntää.

Sitten vielä tämä "ihan sinua varten laitoin"  tätini harrastaa tuota. Tasan tarkkaan tietää etten syö ja minulle käy ihan vain musta kahvi. Silti vain joka kerta on pöydässä jotain ihmeellistä pullaa. 

Kaikkea on koettja kuultu. Muistan lapsena/nuorena erään perheen joka kutsuttiin meille silloin tällöin syömään. Heillä oli kolme lasta ja vanhemmat sanoivat isoon ääneen ruokapöytään mennessä, että muistakaa nyt syödä niin paljon kuin jaksatte kun ruoka on ilmaista. He tuputtivat lapsilleen koko ruokailun ajan lisää ja lisää. Perhe oli sukulaisia ja äitini oli ammatiltaan kokki ja meillä riitti ruokaa ja äitinikin oli kaiken lisäksi tuputtaja. Sukulaisperhekään ei ollut köyhä mutta nuuka.  

Vierailija kirjoitti:

Tästä herää muistot mummista. Hän ei pahemmin hygieniasta piitannut, mutta tuputtaminen oli verissä. Tavanomainen vierailu oli sellainen, jossa ensin kuulet mummin käyvän vessassa ilman käsienpesua, siitä hän palaa keittiöön, kuoriin pissasormin mandariinin, laittaa sen likaiselle lautaselle ja sanoo, että nyt syöt että saat vitamiinia eikä tule taudit. Ja loukkaantuu verisesti, jos et syö.

Hyi olkoon. Tommonen tuputtaminen on rajojen rikkomista. Onneksi omat vanhemmat sukulaiset on sellaisia, että he osaavat suhtautua neutraalisti kun vastaan tuputtamiseen "ei kiitos". Kukaan ei loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhat vielä muistaa köyhemmät ajat. Ruoka on myös ollut rakkauden mitta. Ja turvallisuuden. Ihminen pysyy kunnossa kun hyvin syö, laihuus on ollut vaarallista ja siltä yrittävät meitä nuorempia vaalia. 

 

Onko 70-luvun lopulla syntynyt vanha? Muun muassa tämänikäinen minulle tuputtaa. On myös hämmentävää jos vanhempi ihminen ei ole vuosien varrella huomannut, että enää ei eletä puutteessa. 

Ei ole vanha mutta ilmeisesti hänen lapsuudenkodissaan on tuputettu ja sieltä se tulee se tottumus. Kyllä hän varmaan on huomannut ettei puutteessa eletä mutta minkäs luonteelleen voi. Ei minua häiritse tuputus, siihen voi vastata vaikka kolme kertaa että kiitos nyt riittää, en jaksa millään enempää vaikka ruoka olikin oikein erikoisen hyvää. 

Tämä tuputtaminen on tosi inhottavaa.

Ensin pitää saada väkisin se oma rakkaus osoitettua ruualla, jonka jälkeen kahvipöydässä suureen ääneen ihmetellään ja paheksutaan muiden ulkomuotoa. Inhottavaa.

Esim. Anoppi on kovin vanhoillinen ja tuputtaa syötävää kylässä. Syömisen jälkeen alkaa kaikkien kuulleen kauhistelemaan mieheni, eli oman poikansa kasvanutta vatsaa ja kehoittaa laihduttamaan. On tosi rumaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Minä taas olen hoikka ja anoppi yhtä aikaa ihailee ja kauhistelee sitä. Ei ihme, että syömishäiriöitä on runsaasti

T: alle 30v nainen

Äitini on juurikin tuollainen tuputtaja, anoppi onneksi ei ole.

Olen hoikka (en ns. laiha läski, vaan lihasta löytyy). Äitini muistaa sina mainita, että sinähän voit syödä mitä vain, kun olet noin hyvässä kunnossa, eikä ole ylipainoa. Vastaan joka kerta, että en olisi tässä kunnossa, jos söisin mitä vain. Ja kun hän aina tarjoaa kakkuja, pasteijoita, piirakoita jne.

Meillä töissä taukotilan pöydät notkuu lähes päivittäin herkkuja, käyn äidilläni n. kerran viikossa, samoin käydään miehen vanhemmilla. Jos joka kerta syön sitä mitä on tarjolla ja otan vielä lisääkin, se tarkoittaa, että olen muutaman kuukauden päästä ylipainoinen. 

Olen myös aika tarkka siitä, ettei syömäni kovan rasvan suositusmäärä ylity kuin poikkeustapauksessa. Juhlissa voin syödä rennommin, samoin muutaman kerran vuodessa voin käydä lasten kanssa Hesburgerissa, voidaan tilata pari kertaa vuodessa pizzat tai kebabit kotiin, mutta pääsääntöisesti ja suurimmaksi osaksi syön terveellisesti.