Miksi nepsy-lapsia osuu samaan perheeseen useampia?
Olen miettinyt, miten joihinkin perheisiin syntyy vaikka neljä ns. "tervettä" lasta ja toiseen neljä nepsy-lasta. Eihän salamankaan pitänyt iskeä samaan paikkaan kahdesti?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ja afrikkalais- sekä lähi-idästä tulleille uussuomalaisilla on jopa 50-kertainen vaikean autismin riski verrattuna kantasuomalaisiin.
Tää johtuu luultavasti d-vitamiinin puutoksesta raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni sanoi, että näillä geeneillä autismia ei voi välttää. Ja oikeassa on.
Asperger löytyy mm. minulta, veljeltäni, lapsiltani, isältäni, isäni veljiltä, serkuilta... Se on meidän suvun vallitseva geneettinen ominaisuus. Suurin osa pärjää elämässään hyvin ja moni on korkeasti koulutettu.
Autismilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen ja rajattomuuden kanssa, eikä sitä voi itse aiheuttaa. Toivoisin ihmisten ymmärtävän tämän. Minulle pidettiin lapsena kuria ja itse opetan omille lapsilleni käytöstavat ihan normaalisti autismista huolimatta. Tärkeää on tiedostaa omat ominaisuudet ja elää niiden mukaan neurotyypillisten maailmassa.
Hyvä kasvatusmetodi. Sanoisin että autismilla on sen verran tekemistä kasvatuksen kanssa, että autistiset lapsetkin tulee kasvattaa. Se ei ole mikään vapautuskortti
Kyllä. Nepsylapset pitää kasvattaa selviämään nepsypiirteidensä kanssa.
T. Edellinen
Koska esim. autismi on vahvasti periytyvää! Olen itse vanhempieni ainoa lapsi, autisti. Vanhemmillani ei ole autismia mutta molemmalla on sisaruksia, joilla on!
Mielestäni, jos perheeseen on syntynyt 1 autistilapsi, ei kannata yrittää tokaa biolasta! Autismi ei ole kivaa sille raukka lapselle, joka joutuu sen kanssa elämään hamaan tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa vanhemmista pitää kuria lapsilleen, kun taas jotkut toiset hommaavat lapsille diagnoosit jos lapset eivät käyttäydy kunnolla.
Kurilla ei ole mitään tekemistä nepsyyden kanssa. Kotona oli kuri, esimerkiksi tietokoneella sai pelata vain kahtena päivänä viikossa. Silti olen nepsy. Se on synnynnäistä.
Se mitä kutsutaan nepsyksi on kokoelma luonteenpiirteitä. Nämä luonteenpiirteet pisteytetään terveydenhuollossa tietyllä tavalla, ja jos pisteet ylittävät määrätyn rajan niin diagnoosi annetaan. Jos pisteet eivät ylitä rajaa, niin lapsen vanhemmat silti usein puhuvat, että lapsella on nepsypiirteitä tai nepsyoireita.
Esimerkiksi vilkas ja tottelematon lapsi saa herkästi adhd:n leiman sekä yksin viihtyvä ja tietyistä asioista voimakkaan kiinnostunut lapsi autistin leiman.
Tuttavaperheessä äiti asperger ja isä adhd+asperger+tourette. Neljä lasta heillä. Kovia ovat lisääntymään. Jo ekan lapsen syntyessä heillä oli kaksi kotiavustajaa kunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Koska esim. autismi on vahvasti periytyvää! Olen itse vanhempieni ainoa lapsi, autisti. Vanhemmillani ei ole autismia mutta molemmalla on sisaruksia, joilla on!
Mielestäni, jos perheeseen on syntynyt 1 autistilapsi, ei kannata yrittää tokaa biolasta! Autismi ei ole kivaa sille raukka lapselle, joka joutuu sen kanssa elämään hamaan tappiin asti.
Minä sain diagnoosin niin myöhään että sisko ja veli oli jo syntyneet. Enkä ole heidän (tai kenenkään muunkaan) omaishoidettavana.
Onko neurotyypillisyys erityisen kivaa?
Nepsyistä hyvin harva on urheiluja, taiteilija tai keksijä. Aika moni saa juuri ja juuri ammatin itselleen. Tarvitsevat paljon tukea kaikkeen. Arjenhallinta hyvin haastavaa, koti ja kaikki muu elämässä levällän.
Perinnöllisiähän adhd ja autisminkirjon jutut ovat.
Jos vaikka vanhemmilla on lieviä diagnosoimattomia piirteitä, todennäköisesti lapsilla on myös, joku voi olla hankalasti kv myös.
Useinkaan nämä eivät näy vielä ihan pienenä.
Osittain varmaan siitäkin, raskaudenaikaisen D-vitamiinipuutoksen on osoitettu nostavan autismin riskiä n 2.5 kertaa. Ei tosiaan selitä 50-kertaista yliedustusta.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus puuttuu ja ruudut aiheuttaa kåytöshäröä
Tämä on faktaa. Ei tietenkään poista diagnoosia, jos sellainen on. Mutta ei takuulla myöskään helpota tilannetta. Kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä äiti asperger ja isä adhd+asperger+tourette. Neljä lasta heillä. Kovia ovat lisääntymään. Jo ekan lapsen syntyessä heillä oli kaksi kotiavustajaa kunnalta.
Ja tähänhän Suomella on varaa.
Se ei olekaan sattumanvarainen asia. Se on geeneissä.
Luonto on sellainen, genetiikka on kiinnostavaa ja meidän ymmärrys siitä vasta ihan lastenkengissä. Mutta nepsyissä ei ole mitään vikaa, siis heidän tapansa olla maailmassa on erilainen kuin monien muidet oletusasetukset, mutta mitäpä sitten? Tämä on ihan yhtä paljon heidän maailmansa kuin meidän muidenkin, ja heillä on paljon annettavaa muille, jos vaan annetaan tilaa olla oma itsensä. Hienoa, että asioista puhutaan nykyään enemmän, jotta ihmisten ymmärrys itsestään ja muista lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska esim. autismi on vahvasti periytyvää! Olen itse vanhempieni ainoa lapsi, autisti. Vanhemmillani ei ole autismia mutta molemmalla on sisaruksia, joilla on!
Mielestäni, jos perheeseen on syntynyt 1 autistilapsi, ei kannata yrittää tokaa biolasta! Autismi ei ole kivaa sille raukka lapselle, joka joutuu sen kanssa elämään hamaan tappiin asti.
Minä sain diagnoosin niin myöhään että sisko ja veli oli jo syntyneet. Enkä ole heidän (tai kenenkään muunkaan) omaishoidettavana.
Onko neurotyypillisyys erityisen kivaa?
No veikkaisin, että on paljon surullisempaa joutua elämään elämänsä autistina kuin neurotyypillisenä. Autistina on vaikea luoda ja ylläpitää ystävyyssuhteita, pariutua, siivoaminen on hankalaa, töissä menestyy vain jos oma erityiskiinnostuksenkohde on tyyliin koodaus tai joku muu työmarkkinoille soveltuva juttu. Aina tuntee olonsa erilaiseksi, ainakin minä tunnen oloni sorsituksi ja sellaiseksi, ettei mulle ole paikkaa eikä rakkautta tässä maailmassa.
Minä myös sain diagnoosin aika myöhään, 21 v:nä, kun yliopistossa ja kapungissa tulivat ilmi hankaluudet selkeämmin. Sitä ennen asuin maalla eikä huomattu.
Vierailija kirjoitti:
Se ei olekaan sattumanvarainen asia. Se on geeneissä.
Ei ole geeneissä vaan se on kulttuurinen asia, että millaiset luonteenpiirteet halutaan nimetä nepsyksi. Tai että pyritäänkö luonnetta muuttamaan sen sijaan, että diagnosoitaisiin se.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei päässeet jatkamaan sukua, mutta nykyään pääsee ja geenit jatkuu.
(Nykyään moni muukin jatkaa sukua, jotka olisi ennen karsiutuneet, sillä sairauksia ja vammoja hoidetaan.)
Aina on päässeet. Varsinkin soturit ja muut olivat adhd-tyyppisiä. Nepsyt ovat usein kaunispiirteisiä ja valikoituvat lisääntymään.
Nepsyys ei ole mikään haitta tai häiriö, se on usein supervoima, josta on ihmiselle todella paljon hyötyä.
Ja miksi johonkin perheeseen syntyy useampia lihavia? Ja toisiin terveenpainoisia...
Neurokirjo ei ole sairaus.
Monen vanhemman mielestä taapero on ADHD koska se ei jaksa pysyä pitkiä aikoja paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska esim. autismi on vahvasti periytyvää! Olen itse vanhempieni ainoa lapsi, autisti. Vanhemmillani ei ole autismia mutta molemmalla on sisaruksia, joilla on!
Mielestäni, jos perheeseen on syntynyt 1 autistilapsi, ei kannata yrittää tokaa biolasta! Autismi ei ole kivaa sille raukka lapselle, joka joutuu sen kanssa elämään hamaan tappiin asti.
Suurinta osaa elämäni aikaisista kärsimyksistä ei aiheuttanut autismi, vaan muut ihmiset, jotka eivät tunne, tiedosta, tai hyväksy autismia. Se, että yritetään väkisin runnoa neurotyypillisen ihmisen malliin, on satuttanut kaikista eniten. Eikä tämä tarkoita sitä, että vaatisin itselleni valtavia etuuksia tai muuta, vaan yksinkertaisia asioita: sitä, että olisin saanut käyttää kuulosuojaimia meluisalla tunnilla tai sitä, ettei minua olisi kiusattu erityismielenkiinnonkohteideni vuoksi.
Autisti voi todellakin elää hyvää ja onnellista elämää, kun onnistuu sopeutumaan ympäristöönsä, ja ympäristö ei ole kohtuuttoman vihamielinen autistia kohtaan, vaan erilaisuuden hyväksyvä ja avoin. "Autismi ei ole kivaa sille raukka lapselle" on kyllä aika tökerö ilmaisu. Itse en vaihtaisi autismiani mihinkään.
Geenit. Nepsypiirteiset tulevat huomattavasti paremmin toimeen keskenään kuin neurotyypillisten kanssa, joten on aika todennäköistä, että jos toisella vanhemmalla on nepsypiirteitä, niin sama pätee toiseenkin. Meillä on suku täynnä nepsyjä ties kuinka monessa sukupolvessa, mutta vasta nuorin sukupolvi on alkanut saada diagnooseja. Aiemmat sukupolvet ovat pärjänneet elämässään paremmin, kun maailma on ollut erilainen, ja itse asiassa monelle meistä nepsypiirteet ovat olleet joissain asioissa enemmän vahvuus kuin heikkous.