Te joilla on välit poikki sukulaiseen
Miten käyttäydytte tuota ihmistä kohtaan suvun juhlissa tai vaikka hautajaisissa, joissa on pakko olla yhtä aikaa paikalla?
Kommentit (16)
Tuommoisia tilaisuuksia ei onneksi tule 🤷🏻
Tervehdimme puolin ja toisin, emme muuten keskustele. Tosin taisi yhteiset juhlatkin loppua viimeisen yhdistävän henkilön haitajaisiin.
Yli sukupolvien yltävän ilkeilyn vuoksi välit on poikki.
Samalla tavalla kuin käyttäydyn töissä tuntemattomia asiakkaita kohtaan. Tervehdin neutraalisti ja puhun puhuteltaessa, ei muuta kontaktia.
Hautajaisissa esitän asiallisesti osanottoni, jos on kyse hänen lähiomaisestaan. Muuten juttelen vain, jos hän tulee itse puhumaan minulle.
mulla on sukulaisia, jotka itse katko välit ja vei välistä kaikki perinnöt. tervehdin ystävällisesti jos näen kaupungilla.hautajaisiin menen vain siunaustilaisuuteen kirkkoon(kutsuttaessa)
muihin juhliin en osallistu edes kutsusta, en ruokailuun ym. en vihaa, mutta en halua olla tekemisissä niinkuin hekään ei ilmeisesti halua olla tekemisissä ,vaikka varsinaista riitaa ei ole ollutkaan, vaan epämääräistä syrjimistä. liikaa pettymystä ja pahaa mieltä.
olen sitä mieltä että parempi pitää oma mielenrauha ja olla niiden ihmisten parissa, jotka on tosi ystäviä ja rehellisiäjos aina tulee paha mieli ,se on merkki että tarvii vaan olla etäällä.tubessa jerry wise ym puhuu vaikeista perhe tilanteista ja myös englanniksi löytyy should you go to funeral jos hankalat tilanteet.moni suosittaa jopa pois jääntiä ja vain adressin lähetystä jos ikävä tilanne.
Välttelisin mahdollisimman paljon, tervehdin ja senkin mahdollisimman vähäeleisesti. Koetan sijoittaa itseni niin ettemme juttele
Mulla on yksi tällainen sisarus valitettavasti. Jos sattuisimme vanhemmilleni yhtäaikaa, mulle ehkä tulisi paha pääkipu ja lähtisin kotiin. Siis ihan oikea pääkipu, hänen läsnäolonsa aiheuttaa mulle usein sellaisen
Sen jälkeen kun välit menivät poikki en saanut kutsuja ap:n kuvaamiin tilaisuuksiin ja hyvä niin. Kerran näin näitä sukulaisia tai siis huomasivat ensin, että olen Prismassa, enkä päässyt pakoon. Jotain oli sitten näille pakko sanoa. Yrittivät olla kun mitään ei olisi tapahtunut, vaikka tilanne oli hyvin kiusallinen ainakin itselleni. Syyt poikki menneisiin väleihin ovat lyhyesti parin yhdistävän ihmisen kuolema ja perintöriidat.
Veljeäni ei ole minulle olemassa. Siis olen kuin häntä ei olisikaan.
Ja tämä on aivan hänen itsensä aiheuttama tilanne.
Mahdollisimman pitkä välimatka sukulaisiin ja tarvittaessa välit poikki. Oikeastaan he yrittivätkin vain hyötyä hyväntahtoisuudestani ja sitten ilkeilivät. Jostain syystä sukulaiset eivät ole koskaan edes pitäneet minusta, ja tunsin aina olevani ulkopuolinen ja kelvoton heidän seurassaan. En enää kaipaa heitä.
Jos tapaisin niin halaisin lämpimästi. Minulla ei ole tietoa mikä välirikon aiheutti. Antaa menneiden olla.
Siskoni näin hautajaisissa ja en sanonut hänelle sanaakaan. Hän on kuin huonekalu nurkassa.
Tervehdin ja käyttäydyn kuin veneovierasta kohtaan jos on pakko puhua. Vielä ei ole tarvinnut, on tavattu kerran hautajaisissa tämän 10+v aikana.
Miksi on välit poikki?