Koti-ikävä - muuttaako takaisin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sen kaipuun ja muutimme takaisin kotiseuduille, kaupungista maalle. Isoimmille lapsille muutos oli iso, isompi kuin olin ajatellut. Kun lapset alkoivat kotiutua, itsellä alkoi kaipuu takaisin kaupunkiin, kesti vuosia. 

Sattuma (työt) antoi mahdollisuuden palata sinne mistä vuosia sitten lähdettiin ja päätös oli oikea. Muutto oli jälleen lapsille haastava, mutta kannatti. Kaikki olemme kotiutuneet ja kaipuu kotiseudulle on kadonnut. 

Tuo on eri tilanne kuin aloittajalla. Hyppy kaupungista maalle on valtavan iso, mutta kaupungista kaupunkiin muuttaminen ei tee valtavaa muutosta elämäntyyliin. Ollaan mekin muutettu, mutta lapset ei silloin vielä koulussa. Kun muutettiin kaupungista toiseen kaupunkiin, aluksi lapset ikävöivät kavereitaan, mutta kun löytyi uusia kavereita, ikävä katosi. Harrastukset ja muu elämäntyyli säilyivät samana,

Muuttaisin itse, jos olisi sellainen tilanne, että molemmille aikuisille löytyisi töitä. Se on vaan niin pirun vaikeaa ajatella, että muutan 78 000 asukkaan kaupunkiin odottelemaan työpaikkaa. Kun on kyseessä maakuntakeskus, eikä lähikunnissa ainakaan ole töitä, siinä ne mahdollisuudet on. Sitä paitsi ei asuminen maakuntakeskuksissa mitään halpaa ole. Pikkupaikkakunnissa siinä ympärillä on halpoja asuntoja, talojakin, mutta niihin muuttaminen lapsiperheenä arveluttaa. Lähinnä palvelujen toimivuus, kouluverkosto ja harrastukset.

Pääkaupunkiseudulla on noin 1,2 miljoonaa asukasta ja 660 t työpaikkaa. Kouluja on, päiväkoteja on, neuvoloita on ja jos tapaturma sattuu, päivystyskin löytyy läheltä. Harrastuksia on ihan mitä tahansa. Kulttuuria nyt tietysti on myös. Toimiva lentoliikenne. Kyllä niitä hyviä puoliakin siis löytyy.

Lähdin aikoinaan kodista, joka oli turvaton. Elämä alkoi olla raskasta, varpaillaan oloa. Tein niin tai näin, aina se meni silloisen avopuolison mielestä väärin. Yritin jo kerran aiemmin lähteä ja hän sai ylipuhuttua takaisin. Mikä muuttui, ehkä kuukauden ajan oli hyvä olla yhdessä. Kun minä sen viimeisen kerran lähdin, päätin, että sille paikkakunnalle en jää. Mitä siitäkin tulee, jos exä on joka kadunkulmassa vastassa ja yhteisiä ystäviä. Jätin ne ystävätkin, ei monta kaverisuhdetta jäänyt.

Periaatteessa kaipaan kotikaupungin tunnelmaa ja etenkin kesän vehreyttä. Kun vanhempieni luona kävin, enpä juuri sieltä pois liikkunut, mutta  ei sitä tarvitse kuin istua puutarhassa ja tuntee olevansa kotona, siis siinä ympäristössä, missä on oma sielunmaisema. Kun isä sairastui vakavasti, he muuttivat hissilliseen kerrostaloon lähemmäs sairaalaa eri kaupunkiin. Mietin juuri, että enpä ole tainnut käydäkään siellä kotipaikkakunnalla sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä välimatka kyseessä? Pystyisittekö jatkamaan nykyisissä työpaikoissanne.

Itse kyllä asuisin pienten lasten mieluummin jossain muualla kuin pk-seudulla, joten siltä osin

suosittelen muuttoa.

Noin 400 km nykyisestä kodista lapsuudenkotiin.

Eroa jätä kakut puolisolle ja kaikki muukin ja mene äiteesi patojen juureen. Pari viikkoa ja sut ajetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä välimatka kyseessä? Pystyisittekö jatkamaan nykyisissä työpaikoissanne.

Itse kyllä asuisin pienten lasten mieluummin jossain muualla kuin pk-seudulla, joten siltä osin

suosittelen muuttoa.

Noin 400 km nykyisestä kodista lapsuudenkotiin.

Eroa jätä kakut puolisolle ja kaikki muukin ja mene äiteesi patojen juureen. Pari viikkoa ja sut ajetaan pois.

Ahaa, sulla tuollainen kokemus. Ei kaikki toimi kuin sinä, jotkut harkitsee vähän pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sen kaipuun ja muutimme takaisin kotiseuduille, kaupungista maalle. Isoimmille lapsille muutos oli iso, isompi kuin olin ajatellut. Kun lapset alkoivat kotiutua, itsellä alkoi kaipuu takaisin kaupunkiin, kesti vuosia. 

Sattuma (työt) antoi mahdollisuuden palata sinne mistä vuosia sitten lähdettiin ja päätös oli oikea. Muutto oli jälleen lapsille haastava, mutta kannatti. Kaikki olemme kotiutuneet ja kaipuu kotiseudulle on kadonnut. 

Tuo on eri tilanne kuin aloittajalla. Hyppy kaupungista maalle on valtavan iso, mutta kaupungista kaupunkiin muuttaminen ei tee valtavaa muutosta elämäntyyliin. Ollaan mekin muutettu, mutta lapset ei silloin vielä koulussa. Kun muutettiin kaupungista toiseen kaupunkiin, aluksi lapset ikävöivät kavereitaan, mutta kun löytyi uusia kavereita, ikävä katosi. Harrastukset ja muu elämäntyyli säilyivät samana,

Kaupunkeja on erikokoisia eikä maaseutu kaupungin kyljessä niinkään elämäntyyliin vaikuta, varsinkaan pienempien peruskoululaisten.