Miksi ala-asteen opettajat vihaavat lyijytäytekyniä?
Omasta ala-aste ajalta on jo vuosia, mutta tuli vain tässä mieleen se, että kerran kun lyijy loppui kesken ja jouduin lainaamaan opettajalta kynää, sen piti päteä, että käytä "kunnon kynää"
En ole ainoa kenelle se "neuvoi" "kunnonkynä" käytöstä, mutta ihmettelen silti, että miksi. Miksi ala-asteen opettajille on niin tärkeää, että lapset käyttävät teroitettavia kyniä, kun taas ylä-asteen opettajia ei voisi tuollainen pikkuasia vähempää kiinnostaa?
No mites teillä? Oliko teilläkin ala-asteen opettajat samanlaisia lyijytäytekynuen vihaajia tai oletko itse lyijytäytekyniä vihaavat opettaja?
Kommentit (4)
Ala-asteella oli tärkeää, että jokainen oppii hyvän kynäotteen, kirjoittamaan siististi ja ennen kaikkea luettavaa käsialaa. Perinteisestä kynästä ei katkea lyijy pienellä painalluksella (ellei kynää ole paiskottu niin, että lyijy on jo palasina kynän sisällä), lyijy ei lopu kesken eikä aikaa tuhraannu kynän täyttämiseen. Teroittamiseen toki menee oma aikansa ja sen kyllä osa osasi omana kouluaikana kyllä käyttää hyödyksi. Voit myös kuvitella mitä se on kun 20 oppilasta kliksuttelee ees taas niitä lyijyjä, koska olihan se nyt lapsena hauskaa katsoa, miten pitkälle lyijyn saa ja sitten painaa se takaisin kynän sisälle. Leikkimiseksihän se menisi. Yläasteella kynät alkaa olla hallussa ja käsiala kehittynyt sen verran, ettei ole enää niin väliä, mikä kynä siinä kädessä on.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella oli tärkeää, että jokainen oppii hyvän kynäotteen, kirjoittamaan siististi ja ennen kaikkea luettavaa käsialaa. Perinteisestä kynästä ei katkea lyijy pienellä painalluksella (ellei kynää ole paiskottu niin, että lyijy on jo palasina kynän sisällä), lyijy ei lopu kesken eikä aikaa tuhraannu kynän täyttämiseen. Teroittamiseen toki menee oma aikansa ja sen kyllä osa osasi omana kouluaikana kyllä käyttää hyödyksi. Voit myös kuvitella mitä se on kun 20 oppilasta kliksuttelee ees taas niitä lyijyjä, koska olihan se nyt lapsena hauskaa katsoa, miten pitkälle lyijyn saa ja sitten painaa se takaisin kynän sisälle. Leikkimiseksihän se menisi. Yläasteella kynät alkaa olla hallussa ja käsiala kehittynyt sen verran, ettei ole enää niin väliä, mikä kynä siinä kädessä on.
Skall man ha skrivstilen i skick, skriver man men en ordentlig reservoarpenna.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella oli tärkeää, että jokainen oppii hyvän kynäotteen, kirjoittamaan siististi ja ennen kaikkea luettavaa käsialaa. Perinteisestä kynästä ei katkea lyijy pienellä painalluksella (ellei kynää ole paiskottu niin, että lyijy on jo palasina kynän sisällä), lyijy ei lopu kesken eikä aikaa tuhraannu kynän täyttämiseen. Teroittamiseen toki menee oma aikansa ja sen kyllä osa osasi omana kouluaikana kyllä käyttää hyödyksi. Voit myös kuvitella mitä se on kun 20 oppilasta kliksuttelee ees taas niitä lyijyjä, koska olihan se nyt lapsena hauskaa katsoa, miten pitkälle lyijyn saa ja sitten painaa se takaisin kynän sisälle. Leikkimiseksihän se menisi. Yläasteella kynät alkaa olla hallussa ja käsiala kehittynyt sen verran, ettei ole enää niin väliä, mikä kynä siinä kädessä on.
Tekosyy tuo lyijyn katkeamiseen vetoaminen. Ihan samalla tavalla ne katkeaa myös tavallisella kynällä+pitää olla jatkuvasti terottamassa, kun teksti muuttuu liian paksuksi/lyijy on lyhyttä
No olisikohan ihan jo se, että sitä ei terottaa, itsekin jouduit lainaamaan lyijyä.
Toisekseen varsinkin pienemmillä oppilailla kynäitteen opettelu ei oikein sillä onnistu ja kirjoittaminen ei suju, kun lyijy katkeaa (eivät osaa olla painamatta liikaa).
Kaikki turha säätö on opetuksesta pois ja peruslyijykynä ei aiheuta turhaa häiriötä (lyijy loppu, lyijy katkeaa ja sitten taas napsutellaan lisää).