Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuoleman toiveet ei väisty? Olin sitten miten hyvinvoiva tahansa niin odotan, että pääsisi pois.
17.04.2024 |
Tämä vie elämältä aika ison siivun kokemuksia ja iloa kun kuitenkin odottaa vain että pääsisi pois.
Olen toivonut sitä jo 15 vuotta ja jotenkin selviytynyt tähän päivään. Mitä enemmän vanhenen sen enemmän sitä toivoo. Nyt olen siis vielä alle 30v mutta voi miten ihanaa olisi jos pääsisi jo pois.
Elämä on minulle vain kasa huolia ja paineita, kokemusta ettei riitä ja ettei kelpaa. On minulla ollut hyvän itsetunnonkin kokemuksia mutta silti kuolemankaipuu seuraa perässä.
Nyt pitäisi elää mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa vain oikeasti ja aidosti elää. En oikein unelmoi mistään enkä halua mitään. Pelottaa olla täällä niin siksi kai haluan pois. Lottovoitto olisi kiva kokea ja oikein tuhlata huolella mutta mitään muuta kiinnostusta ei ole. Toivois vain että ei heräisi ensi yönä mutta kuitenkin taas herään.
Kommentit (9)
Sulla on varmasti hyvin tiedossa että tämä ei ole mikään vertaistukipalsta. Sama kuin menisit kadulla vuodattamaan ongelmiasi vastaantulijoille. Ota yhteyttä kuntasi mielenterveyspalveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmasti hyvin tiedossa että tämä ei ole mikään vertaistukipalsta. Sama kuin menisit kadulla vuodattamaan ongelmiasi vastaantulijoille. Ota yhteyttä kuntasi mielenterveyspalveluihin.
Kyllä täältä on mahdollista saada vertaistukea.
Oudon kapeakatseinen asenne sinulla. -ap
Sun kaltaiset itsesäälissä rypevät vinkuiikat on just niitä, jotka yhteiskunnan ja ympäristönsä kiusaksi elää yhdeksänkymppisiksi asti 🙄
Mulla on tuota kausittain ollut viimeiset 10 vuotta. Se liittyy surullisiin tapahtumiin, näköalattomuuteen ja siihen, ettei omat toiveet toteutuneet tai todennäköisesti koskaan toteudu. Eräänlaista itsesäälissä rypemistä myös ja melankolisena luonteena syvissä vesissä käymistä ajoittain. En mä mitään itselleni tekisi, enkä myöskään kerro näistä ajatuksista kenellekään. Se on tavallaan tunne, joka kuitenkin syntyy niistä aktiivisista ajatuksista. Olenkin alkanut eskapistina rakentelemaan tuon ajatuksen sijaan erilaisia mielikuvitusmaailmoja, kokonaisia alueita ja kaupunkeja. Metsä täynnä ruusuja ja linnunlaulua on yksi.
On mulla yksi kuolemantoive, joka tuskin väistyy, se palaa aina: haluaisin kuolla keväisessä lehtimetsässä lähellä rannikkoa aikana, jolloin metsä on täynnä linnunlaulua ja tuulenhuminaa. Jostain kuuluu meren kohina ja aurinko paistaa lehvien läpi. Tarkka mielikuva on ollut aina mielessä.
Joka ikinen ihminen miettii kuolemaa ja missä sen ehkä haluaisi tapahtuvan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ei ole erikoista se, meidän kulttuuri vaan haluaa lakaista kuoleman maton alle. Tehkää hoitotahto ja testamentti niin voitte vaikuttaa asioihinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen ihminen miettii kuolemaa ja missä sen ehkä haluaisi tapahtuvan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ei ole erikoista se, meidän kulttuuri vaan haluaa lakaista kuoleman maton alle. Tehkää hoitotahto ja testamentti niin voitte vaikuttaa asioihinne.
Kuolemanhaaveet ja odottelu alle 30v on vähän eri asia kuin miettiä kuolemaansa ja testamenttia.
Päätä että sä riität ja kelpaat itsellesi. Ja joillekin. Ihan riittävästi. Kaikkia ei voi miellyttää vaikka yrittää. Jos läheinen piinaa, eroa tai ota etäisyyttä. Irrota huolista ja paineista. Ota pieniä positiivisia ajatuksia jos voit, ajan myötä. Myönnän että itsekin ripustaudun taloushuoliin kuin hukkuva korressa aika usein. On tapahtunut paljon edistystäkin maailmassa ja joissakin ihmisissä. Ehkä pitää mennä prosessia eteenpäin, ehkä se johtaa jonnekin, kuitenkin. Älä tee liikaa tai mitään, älä piinaa itseäsi, ole anteeksiantava. Katso mieluisia asioita. Muista ravinteet ja nesteytys. Ota auringon energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö siitä tehdä ongelma? Minusta kuoleman ajattelu on ihanan rauhoittavaa ja lohdullista. Onneksi ei ole pakko elää ikuisesti. Minulle se on voimia antava ajatus, että vain tämä kerta ja sitten ei enää ikinä, ei ikinä ikuisesti ei ikinä. Ainoastaan jo menneitä on ikävä, sekin lakkaa kun itse kuolee.
....