Hyväksyykö uusi mies lapsesi? Gallup!

Eli siis tuosta iästä.. En usko, että riippuu niinkään iästä tuo asenne lapsia kohtaan vaan lähinnä varmaan siitä kuinka ' kypsä' ko. ihminen on.

Oma mieheni oli 23 kun tapasimme (itse olin 20) eikä häntä tosiaan lapsi haitannut yhtään. Nyt siis olemme 21 (minä) ja 25 (mies).

Mieheni oli tavatessamme 29v ja netin treffipalstan kautta tapasimme. Ilmoituksestani kävi ilmi että olen 2 lapsen yh. Se ei miestäni haitannut. Pikemminkin päinvastoin sillä hän halusi perheen eikä hänelle ollut ongelmaa olla arki-isä toisen miehen lapsille.

rheellisiksi, voivat suhtautua pakettiratkaisuun karsaammin. Mutta niin voivat toki vanhemmatkin miehet, jotka eivät halua perhettä, vain ihmissuhteen. Sitten on niitä, jotka eivät vain henkisesti kesta ajatusta toisen miehen alulle saattaman lapsen kasvattamisesta...Minusta kaikki nämä syyt olla " hyväksymättä" lasta ovat ihan ok. Ei ketään voi pakottaa vanhemmaksi tai vanhemmuutta vastaavaan asemaan. Eikä kaikkien todellakaan tarvitse haluta siihen asemaan. Mielestäni silloin on kuitenkin rehellistä ja kaikille osapuolille oikein ajatella asiaa AJOISSA ja viheltää peli poikki alkuunsa, jos ei lasta kykene hyväksymään.

Sitä en ymmärrä laisinkaan, miksi jotkut ihmiset seurustelevat vaikka molemmille aikuisille on selvää, ettei uusi partneri hyväksy lasta (aina välillähän kuulee näitä juttuja, kuinka uusi partneri on ikävä lasta kohtaan). Minusta ainoa vaihtoehto lapsellisen ihmisen uuteen ihmissuhteeseen on sellaisen ihmisen kanssa, joka vähintäänkin hyväksyy uuden lapsen ja kykenee tämän arvon mukaiseen käytökseen ja elämään perheessä (parhaassa tapauksessa haluaa perheelliseksi/rakastaa lasta). Molempien aikuisten tulisi tajuta tämä, mutta lopullinen vastuu on tietenkin sillä lapsellisella aikuisella. Miten kukaan vanhempi voi tavoitella suhdetta tai pitäytyä suhteessa jonkun sellaisen kanssa, joka ei hyväksy hänen lastaan!?!



Luulen, että suurempi todennäköisyys löytää perheeseen helposti itegroituva, perhesuuntautunut mies on vanhemmista (yli kolmekymppisistä) piireistä, mutta paljon on myös nuorempia isällisiä miehiä...Minä ja nykyinen mieheni olimme 24- ja 26-vuotiaat alkaessamme seurustella.



-7

Kaks pientä lastani eivät ole ongelma. Mikään isäpuoli hän ei ole, koska lapsilla jo isä on. Hienosti tulee toimeen muksujen kanssa. Vajaa vuosi vasta oltu yhdessä, eikä asuta saman katon alla.

Kuka nainen jatkaa suhdetta sellaiseen mieheen, joka ei hyväksy naisen lapsia!? Tätä asiaa en ole ikinä ymmärtänyt!

Vierailija:

Mistä tiedät, että hyväksyy? Onko hänellä omia lapsia? Kauan olitte tunteneet, ennen kuin lapsesi tapasivat uuden miehen?

tiedän vaan, on yksi jota ei itse edes näe ikinä, samanpäivänä näki

Tietysti jos aikansa kuluksi ja huvinpäiten tapailee miehiä, on aivan sama hyväksyvätkö vai eivätkö, mutta jos yhtään toivoo suhteelta tulevaisuutta niin ei kannata tuhlata aikaa miehiin, jotka kammoavat lapsiasi.



Tällä hetkellä tapailen miestä, jolla ei ole itsellään lapsia. Ollaan tunnettu jo lähes vuosi, mutta varsinaisesti tapailtu vasta vähän aikaa, joten en ole esitellyt lapsilleni. Tämä lapsiasia puhuttiin jo joskus aikaisemmin selväksi.

Omia lapsia minulla ei ole. Tapasin lapsen, kun olimme isän kanssa seurustelleet puolisen vuotta. Se oli kerrasta selvä asia: minä olen tässä maailmassa tätä äitinsä laiminlyömää lasta varten. Ja tämä lapsi oli annettu ensin toiselle äidille kai jotakin karmaa maksamaan.

Hyväksyy täysin ja on täysin isän roolissa perheessämme. Mulla siis yksi poika aikaisemmasta liitosta. Mies ja poika tapasivat 2 kk vakaan seurustelun jälkeen, sitä ennen olivat jo jutelleet puhelimessa.



Mitä olen miehiä tuntenut elämäni varrella, niin miehet harvoin tekevät " toisten lapsista" sellaista kovin suurta numeroa. En tiedä mistä johtuu, mutta jos sanotaan sana äitipuoli, niin sillä on jotenkin ikävä kaiku, toisin kuin taas isäpuoli on varmasti aika paljon neutraalimpi sana. Mä en olis alkanut seurustelemaankaan miehen kanssa, joka ei olis hyväksynyt täysin koko pakettia.

Hän tapasi lapseni usseasti jo ENNEN kuin aloimme seurustella, sillä nykyinen mieheni on ollut ystäväni jo ennen varsinaisen seurustelun alkamista. Lastakin hän tapasi siis ihan seurustelun alusta asti...



Mistäkö tiedän, että hän hyväksyy lapseni? No hän ensinnäkin heti tapailun alettua ja syvennyttyä teki ihan tietoisen päätöksen joko jatkaa kanssani vakavaan suhteeseen (johon siis kuuluu väistämättä myös lapsi kaikkine tarpeineen ns. " pakettiratkaisuna" ) tai antaa suhteen olla. Hänestä olisi ollut epäreilua kaikkia kohtaan jatkaa tapailua, jos hän ei olisi ollut valmis sitoutumaan minun lisäkseni myös lapseen. Siinä vaiheessa ratkaisu oli kuitenkin hänen mukaansa jo helppo: hän oli paitsi rakastunut minuun, myös rakastunut jo lapseeni.



Nykyään tiedän sen, että hän " hyväksyy" lapseni siitä, että katson joka päivä kuinka hän hoitaa kotia ja lasta kanssani tasavertaisena, kasvattaa lasta parhaansa mukaan, tekee kaikki käytännön päätökset lapsen hyvinvointi ensisijaisena vaikuttimenaan, näyttää sanoin ja teoin joka päivä kuinka paljon rakastaa meitä molempia, kaipaa lasta, jos ei näe tätä esim. matkan takia vähään aikaan jne. Tällä hetkellä olemme myös hakemassa hänelle virallista oheishuoltajuutta.



Miehelläni tosin oli moniin muihin uusperheisiin verrattuna " helppo" asema ottaa isän paikka kokonaisvaltaisesti, sillä hänen ei ole tarvinnut jäädä siinä lapsen bioisän varjoon. Bioisäänsä lapsi kun ylipäätään alkoi tavata vasta myöhemmässä leikki-iässä, kun olimme nykyisen mieheni kanssa olleet jo muutaman vuoden yhdessä. Ja tätä bioisää lapsi tapaa ennemminkin kaverityyliin, ehkä parina päivänä kuussa, siinä missä me elämme perheenä 24/7, ja lapsi pitää nykyistä miestäni täysin isähahmonaan.



Miehelläni ei ole omia biologisia lapsia. Minun lapseni hän kyllä käytännössä lukee " omakseen" .

sillä on kai väliä tässä asiassa? Meinaan että treffipalstalla monet alle 3-kymppiset eivät edes halua tutustua naiseen jolla on lapsia. Vanhemmat miehet taitavat olla tuossa suhteessa liberaalimpia, vaikkei omia muksuja olisikaan.

Vai mitä luulette? Mitä kokemuksia eri-ikäsistä miehistä?



t. ap

Ei ainakaan mun alle 30-kymppisiäkään miespuolisia tuttuja lapsi tuntunut yhtään säikyttävän, eikä edes se, että mä olen yli 30 ;-). Yksikään ei ollut kiinnostunut siitä, että oliko lapsi heidän vai jonkun muun, se mikä tuntui kiinnostavan, että oliko lapsiluku jo täynnä. En sitten tiedä, että onko mun tuttavaporukka jotenkin erikoistunutta, mutta minusta kaikki olivat/ovat erittäin fiksuja ja mukavia akateemisesti koulutettuja miehiä.

Ja kyllä, uusi mies hyväksyi ja hyväksyy lapseni.

mutta ei se aina iästä ole kiinni. Tunnen lapsimyönteisiä alle kolmekymppisiäkin. Yritin kerran tapailla 35-vuotiasta miestä, jolle lapset olivat suuri kauhistus, joten eihän siitä voinut tulla mitään vakavampaa. Nykyinen on 37, itse olen 33.



3

niin se on byebye

kun tutustuimme kolme vuotta sitten , lapseni oli jo vuoden. Hänellä on jo kolme tenavaa itsellään.

ei siis ollut omia lapsia kun aloimme seurustella. Olin tuntenut miehen alle 1kk kun hän tapasi lapseni. Aika nopeasti mutta suhteemme kehittyikin todella vauhdilla muutenkin.



Sen että mies pitää lapsiani ominaan näkee siitä että hän esim hoitaa lasten lääkäri ym käytejä ilman minua tarvittaessa. On mukana kaikissa lasten asioissa hankinnoista ja harrastuksista koulun vanhempain iltoihin ja juhliin vaikka lasten omakin isä on toki mukana.

Paitsi että miehelläni on kolme aikuista lasta. Lasteni bioisä asuu 400km päässä, joten hän ei juuri ole kilpailemassa(jos niin voi sanoa).



Mieheni sanoo että rahastaa tytärtäni ja miksipä en tätä uskoisi.



Seurustelimme kai kolme kuukautta ennen kuin tutustui lapsiini ja puolen vuoden päästä tutustumisesta muutettiin yhteen.

Minä siis olin 1-vuotiaan pojan yksinhuoltaja kun tapasimme mieheni kanssa. Jo toisilla treffeillä mieheni tapasi lapseni, sillä asuimme eri kaupungeissa ja hän tuli viikonlopuksi luokseni. Ja eihän yksinhuoltaja mihinkään lastaan viikonlopuksi voi laittaa. ;) Tai siis minä en ainakaan voinut eikä olisi tullut edes mieleen, sillä me olimme lapseni ja koirani kanssa ' pakettitarjous' eli ota tai jätä, kaikki tai ei mitään!;)

Ja jo tuolloin ensimmäisellä kerralla mieheni leikki poikani kanssa ja piti sylissä, ym. Heidän välillään oli heti ensi hetkestä tiivis side, jonka kuka tahansa olisi huomannut. Myös esim. ulkoillessamme oli mies se, joka HALUSI työntää rattaita!:)



Mies on monesti kertonut minulle kuinka paljon rakastaa meitä molempia ja hän on se ainoa, oikea isä lapselleni. Biologisesta isästä kun lapsella ei ole mitään tietoa. (meille siis tuli ero jo raskausaikana eikä mies ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen)



Suhteessamme nykyisen mieheni kanssa on ollut välistä ongelmia ja vakavia riitoja. Olemme joskus molemmat todenneet, että emme edes välttämättä olisi yhdessä jos tuo poika ei meitä sitoisi. Siis ei ole mitenkään epäselvää, etteikö mies hyväksyisi lasta(mme)! Nyt siis meillä kaikki hyvin ja riidat selvitetty aikoja sitten. :) Mutta sanon, että periksi olisin varmasti antanut helpommin jos ei olisi ollut lasta. ;)



Nyt siis olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä, siitä asuneet reilun vuoden yhdessä kihloissa oltu puoli vuotta. Nyt meille on syntymässä ensimmäinen yhteinen lapsi. :) Niin, ja häät tulossa vielä tänä vuonna!:)



Joku voisi sanoa, että hieman nopeaa toimintaa, mutta sopii meille ja suhteemme on kyllä varmasti lujempi kuin monen muun jopa kauemmin yhdessä olleen. ;)

Siis 13 edelleen kirjoittaa..



Miehellä ei ole itsellä lapsia aikaisemmista suhteista.