Millä saan itsetuntoni takaisin
Liian pitkään olen tullut torjutuksi avioliitossani. Liian pitkään olen tuntenut itseni riittämättömäksi ja ettei vaimoni halua minua. Olen kadottanut itsetuntoni ja miehisyytenimiten saan sen takaisin?
Kommentit (17)
Jep, tuota olen miettinyt jo pitkää mut tuskinpa tästä niin helpolla noustaanehkä sillä pitäisi kuitenkin aloittaakenties jostain mulle löytyy joku joskus sitten tai sitten ollaan yksin
Menkää sexpoon ja heidän avullaan avatkaa suhde. Toimii kuin junan vessa.
Mee salille ja treenaa ittes timmix, se auttaa
Vierailija kirjoitti:
Mee salille ja treenaa ittes timmix, se auttaa
Olen jo, eli ei auta..
Vierailija kirjoitti:
Aloita oma elämä.
Hyvä idea
erotkaa hyvät ihmiset, monet ajattelee ihmeelisesti, että kun on naimisissa, että se olisi joku elinkautinen.
Vierailija kirjoitti:
erotkaa hyvät ihmiset, monet ajattelee ihmeelisesti, että kun on naimisissa, että se olisi joku elinkautinen.
Se on palon helpompaa jos asuu jossain vuokrakasarmissa ja omaisuus mahtuu suunnilleen putkikassiin. Sitten kun on 700 tuhannen omakotitalo, josta on vielä reilusti velkaa eikä kumpikaan pysty ostamaan toista ulos, niin tilanne on mutkikkaampi. Ja tietty yhteiskunnallinen asema ei mahdollista sitä, että muuttaa jonnekin slummikerrostaloon. Ikään kuin se muutenkaan olisi vaihtoehto 20 vuoden okt-asumisen jälkeen.
Seksi hyvän fuckbuddyn kanssa hoituu ilman eroamistakin. Naiselle se on vielä helpommin tehty kuin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erotkaa hyvät ihmiset, monet ajattelee ihmeelisesti, että kun on naimisissa, että se olisi joku elinkautinen.
Se on palon helpompaa jos asuu jossain vuokrakasarmissa ja omaisuus mahtuu suunnilleen putkikassiin. Sitten kun on 700 tuhannen omakotitalo, josta on vielä reilusti velkaa eikä kumpikaan pysty ostamaan toista ulos, niin tilanne on mutkikkaampi. Ja tietty yhteiskunnallinen asema ei mahdollista sitä, että muuttaa jonnekin slummikerrostaloon. Ikään kuin se muutenkaan olisi vaihtoehto 20 vuoden okt-asumisen jälkeen.
Seksi hyvän fuckbuddyn kanssa hoituu ilman eroamistakin. Naiselle se on vielä helpommin tehty kuin sanottu.
No siinä voi sitten miettiä mikä on itselle tärkeää ja mikä ei. Onko se sitten kivempi asua hienossa ok-talossa ja tuntea itsensä turhaksi liitossaan, kuin asua slummikerrostalossa ja tuntea olevansa jotakin. Ja tuskin siinä slummikerrostalossa joutuu montaa vuotta asumaan jos osaa laittaa asiat järjestykseen.
Se on yllättävän vaikea erota pitkästä liitosta, kun on rakentanut koko elämänsä toisen kanssa. On yhteiset vuodet, on rakkaus, on lapset ja talot yms yms.
Pointtinsa tuossa että erota pitäisi, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi ei erota. Ei se aina ole niin yksinkertaista ja ennen kaikkea useaa varmaa pelottaa se muutos. Enemmän kuitenkin ihmettelen että miksi ei pitkissä suhteissa pystytä puhumaan asioista ihan kunnolla?
Kenenkään ei kuitenkaa tulisi olla onneton parisuhteessaan ja jos asioita ei puhumalla saa selvitettyä hyväksi, pitää ryhtyä muihin toimenpiteisiin onnellisuuden ja itsetunnon palauttamiseksi. Se on sitten taas yksilöstä kiinni, mitkä ovat kenenkin kohdalla ne oikeat ja riittävät toimenpiteet. Onko se avoin suhde? Onko se platoninen liitto jonka hyväksyy ja etsii tilalle muita asioita? Vai onko se ero?
uskoisin että jokainen ihminen kaipaa kumppaniltaan sitä hyväksyntää ja halutuksi ja rakastetuksi tulemisen tunnetta ja sen näyttöä. Jos näitä ei ole niin varmasti vaikuttaa hyvin negatiivisesti ihan kokonaisvaltaisesti. Se miten asia korjaantuu on vaikea kysymys enkä AP:lle osaa yksiselitteistä oikeaa vastausta antaa.
Lähtisin kuitenkin purkamaan asiaa miettimällä mitkä asiat ovat elämässä itselleen tärkeitä ja onnea tuovia, ja mitä on valmis menettämään ne saavuttaakseen. Elämä ja parisuhteet varsinkin ovat kompromisseja, kaikkea ihminen ei vaan voi yksinkertaisesti saada vaikka toiset ehkä saavat enemmän kuin toiset ja toiset ehkä tyytyvät tietyllä tavalla vähempään kuin toiset. Tilanne vaikuttaa kuitenkin ap:n kannalta hyvin ikävältä ja epätoivoiselta, joten ihan ensiksi nostaisin ihan kunnolla kissan pöydälle ja lähtisin puhumaan kumppanin kanssa omista tunteista. Vaikka se ei johtaisi mihinkään, vaikka se aiheuttaisi riitoja, vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Se on yllättävän vaikea erota pitkästä liitosta, kun on rakentanut koko elämänsä toisen kanssa. On yhteiset vuodet, on rakkaus, on lapset ja talot yms yms.
Pointtinsa tuossa että erota pitäisi, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi ei erota. Ei se aina ole niin yksinkertaista ja ennen kaikkea useaa varmaa pelottaa se muutos. Enemmän kuitenkin ihmettelen että miksi ei pitkissä suhteissa pystytä puhumaan asioista ihan kunnolla?
Kenenkään ei kuitenkaa tulisi olla onneton parisuhteessaan ja jos asioita ei puhumalla saa selvitettyä hyväksi, pitää ryhtyä muihin toimenpiteisiin onnellisuuden ja itsetunnon palauttamiseksi. Se on sitten taas yksilöstä kiinni, mitkä ovat kenenkin kohdalla ne oikeat ja riittävät toimenpiteet. Onko se avoin suhde? Onko se platoninen liitto jonka hyväksyy ja etsii tilalle muita asioita? Vai onko se ero?uskoisin että jokainen ihminen kaipaa kumppaniltaan sitä hyväksyntää ja halutuksi ja rakastetuksi tul
Näin on. Jopa työpaikkaa on vaikea vaihtaa vuosikymmenen työsuhteen jälkeen saati sitten pistää kokoelämää uusiksi 30 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Kaksikymppisenä oli eri juttu ja moni laittoi siihen aikaan pelin poikki heti ekan riidan jälkeen.
Tosiasia on ettei sitä saa takaisin saman naisen kanssa. Itse olen paininut saman ongelman kanssa ja oma nainen ei edes halua yrittää parantaa sitä. Ei kehu, ei kerro että haluisi minua ym. Oma napa tärkein. Onneksi ei ole ainut nainen ja kyllä tuntuu hyvälle kuulla muilta naisilta kehuja. Olen päättänyt että omiin muroihin kusee kun ei oman rakkaan henkinen hyvinvointi kiinnosta yhtään. Loppuu ne kehut sitten häntäkin kohtaan.
Mahdotonta. Itsellä ei ainakaan ole parantunut. Vaikka kerron naiselle että haluan häntä ja oikein yritän että saisin kuulla vastaavaa niin ei mitään reaktiota. Laittaisi varmasti keskisormen jos ei tietäisi että siinä vaiheessa lähtisin etsimään huomion muualta
Näin se taitaa valitettavasti olla jooelämä uusiksi vaan ja lakaistaan paska maton alle. Ei kai siinä hirviästi muita vaihtoehtoja ole jos tästä vielä nousta haluaa
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta. Itsellä ei ainakaan ole parantunut. Vaikka kerron naiselle että haluan häntä ja oikein yritän että saisin kuulla vastaavaa niin ei mitään reaktiota. Laittaisi varmasti keskisormen jos ei tietäisi että siinä vaiheessa lähtisin etsimään huomion muualta
Mikä teitä naisia vaivaa!!!
Itse kehun miestäni. Kerron kun tekee mieli munaa, miehen ollessa mökillä, laitan viestiä miten olis kosteena kun leikin leluilla ym ihanaa. Seksiviestit pitää molempien mielen virkeenä. Mies tykkää ja itsetunto hyvä.
Semmoista se miehenä eläminen on. Vain harva mies saa elämässään huomiota, kehuja tai arvostusta ihmisenä. Kaikki arvostus mitä miehenä voi saada liittyy siihen, miten menestyy työelämässä.
Moi, samassa veneessä mut olen nainen. Ootko eronnut hänestä? Jos et, tee se ensin. Mä jätin mieheni muutama kuukausi sitten. Luulen että kohta alkaa kiinnosteleen treffailu, ja sitä kautta noi jutut saattaa lähteä paranemaan. Mahdollisuus on toki myös siihen, että tulee alkuun vaan lisåå pettymyksiä, mut sekin on vaan sattumaa eikä mikään totuus. Nyt on ainakin mahdollisuus.