***KESÄHEINÄT vko4***

Moro,



Olen kuullut tapauksista jossa vauva vaan on lakannut elämästä. Sitten se, mikä on hälyyttänyt on liikkumattomuus. Mutta jos ei tunne liikkeitä muutenkaan varmana niin mistä sitä tietää?



Että sinällään kun nyt omasta lääkärikäynnistä on kolme viikkoa ja seuraava neuvola vasta 5.2 niin tuntuu hassulta tää pitkä väli kun ei voi olla varma.



Mut kuten sanottu, toi pulputus varmaan on liikettä mulla joten suurimmat huolet on jo vähän häipyneet. Sit kun vielä noi painajaiset keskenmenoista yms loppuis niin ois aika bueno.

Tässäpä meidän uusimmat kuulumiset. Maanantaina rutkasti erilaisia kokeita ja tänään neuvolassa. Viisi eri arvoa oli pielessä, mutta mikään ei kamalan pahasti onneksi. Se mun pahoinvointi on verottanut kehoa niin, että natriumit, kaliumit ja kreatiniinit on vielä kahden vähän paremman viikon jälkeen ihan sekaisin. Olisinkohan joutunut tiputukseen, jos silloin kun oksentelin kaiken päivää, olis otettu nuo testit? No, sitä ei saada tietää ja hyvä niin, kivempi sitä kotona on olla kuin sairaalassa letkuissa. Virtsassa on jotain häikkää, mutta ei nyt vielä niin, että siihen olis reagoitu. Kunhan viljelyn tulokset tulee ja lääkäri katsoo ne " häikät" , niin sit tehdään lisää johtopäätöksiä.



Alkuviikosta oli kyllä hyvin hauska tekstiviestivaihto mun työkaverin kanssa, joka kans raskaana. On noin kuukauden " jäljessä" raskaudessa ja kyseli, et kun mua ei ole näkynyt töissä, että mites menee. No luettelin kaikki vuodoista kipuihin, parvorokosta pahoinvointiin, eteisistukat ja myoomat ja kolmet flunssat kera vatsataudin. Jollain tapaa alkoi vaihtua trakikoomiseksi koko tekstiviestivaihto, kun työkaveri kertoi et hällä nyt tässä 11 viikossa ollut vuotoja, pahoinvointia, hiiva, vti, sappikiviä ja flunssaa ja päälle vielä kerran väärin mitattu hemoglobiini, jonka seurauksena oli meinannut tulla sydäri koko porukalle ja on ehtinyt jo kahdesti olemaan sairaalassakin sisällä. Työkaveri mietti jo, että voidaan kilpailla, et kummalla enemmän sairauksia/ongelmia. Pikkuisen varmaan työnantaja miettii, että jo on raihnaiset odottajat, kun kannamme sinne sairaslomalappua sairaslomalapun perään ja saa palkata sijaista sijaisen perään.



Tässä alkaa kyllä mieli jo palata kovasti töihin. Toivottavasti maanantaina vihdoin pääsisin takaisin. Ainut mikä siinä hommassa jännittää on tietty tuo parvorokko. Onneksi mies meinaa tehdä vielä mun sairasloman jälkeen viikon töitä kotitoimistolta käsin, joten saadaan lykättyä taas viikolla vaaraa.



Syön tässä samalla muuten hunajapomeloa. On ihan älyttömän hyvää, voin suositella ;-)

Hiljainen ilta ollut pinossa. Missäs kaikki?



ElluP, mua kanssa hirvittää nuo epämääräiset kohtukuolemat. Kyllähän sen tietää, että riski on tosi pieni, mutta kun niitä kuitenkin tapahtuu. Sitä sit aina miettii, että miks just minä en kuuluisi siihen pieneen prosenttiin, joille näin käy.



Tänään alkoi sitten rv18 ja parin viikon päästä puoliväli ja neuvolakäynti. Mulla taitaa olla pisin väli neuvolakäynneissä, kun tulee väliä 7 viikkoa. Tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta sitten, kun vauva on syntynyt, niin raskausaika tuntuu vilahtaneen ohi ja kohta on lapsikin koulussa.



Palailen tässä päivän mittaan

S rv18 tasan

pino etusivulla:-)

etusivulla eikä kolmosella..

ElluP kyseli koska kannattaa mennä. Se varmaan riippuu paljolti siitä, mitä informaatiota ultrasta hakee. Rakenteet näkyy kai parhaiten vasta rvkon 22 jälkeen.



Itse meen niin aikaisin, koska mulla edellisessä raskaudessa oli niin hirveä tilanne, että annettiin vajaan 50%:n selviämismahis toiselle kaksoselle ja toiselle 0%. Jouduin tosissaan miettimään keskeytystä, joka olisi pitänyt tehdä ennen rv 22. En tiedä olisinko siihen pystynyt, mutta lopulta molemmat kaksoset menehtyivät ja synnytys käynnistettiin rv 20+1. Sen takia mä meen nyt niin aikaisin, koska on jäänyt tiettyjä pelkoja tosta edellisestä raskaudesta. Enkä halua pelotella ketään tai aiheuttaa mitään paniikkia, kyllä me silloin jo np-ultran jälkeen tiedettiin tilanne, joten ei se vasta rakenneultrassa selvinnyt eikä tullut mitenkään puun takaa. Nyt siis kaikki on toistaiseksi hyvin, mutta enemmän haluan saada mielenrauhan ja varmistuksen ja nauttia tästä raskaudesta. Kummasti vaan jää erilaisia pelkoja jäytämään takaraivoon.



Nyt kone kiinni ja kotiin, illan jatkoja kaikille.



Koala

Täällä ei oo paljon porukkaa näkynyt..Itsellä on ihan ihanasti loppuviikko vapaata, löllin koiran ja kisun kanssa vuoteessa siis :) On taas jotenkin ihmeesti ruvennut väsyttämään kamalasti.. Ei meinaa jaksaa mitään ja nukun helposti 16 h putkeen jos vaan ei herätä tarvitse. Siks ottaakin vähän koville lähtee aina ennen kuutta aamulla liikenteeseen, ku kotonakin on illalla vasta kuuden maissa niin enhän millään matikalla kerkee nukkua edes 12 h :D



Eilen meille kävi ihmeellistä. Tunsin pikkusankarin liikkeitä ekaa kertaa ihan huomattavan kunnolla, olin mahallaan ja luin kirjaa ja olin niin uppoutunut että säikähdin ennen kun älysin että kuka siellä mahassa myllää :D No, olin kamalan huono äiti enkä vauvelin protestista huolimatta kääntynyt, koska itsekkäästi halusin tutnea lisää kun ei sattunut tai tuntunut pahalta.. Onkohan se jotenkin huonoksi pienelle? No, enivei, makailin siinä kymmenen minsaa mutta meteli yltyi niin kovaksi että pakko oli kääntyä selälleen! Siis metakka yltyi ihan uskomattomiin mittakaavoihin, vatsanahkat oikein paukkui! No, en saanut unta sen jälkeen ja kyllä hän ahkerasti jatkoi rummuttelua vielä sittenkin ku käännyin.. Mies tuli siitä parin tunnin päästä kotiin yöllä, ja olin ihan intona että nyt täältä tuntuu kyllä ihan kunnolla jo liikkeet. Se halus sitten tunnustella mahan päältä kanssa, vaikka arvelinkin että ei hän vielä kädelle voi mitään tuntea..Makoilin isännän kämmenen päällä sängyllä ja höpöttelin kaikkee muuta, ja eipä aikaakaan kun mies kysyi että liikkuuko se tossa koko ajan? Ja liikkuihan se, ja yltyi taas vaan ja mies tunti ihan selvästi käteen ainakin 5 min yhtäjaksoisesti, ja oli ihan ihmeissään että miten se pieni rääpäle voi niin kovaa pistääkkin. Rupes taas hirvittämään että tuleeko se läpi, ja piti taas kääntyä.. Mahan päältäkin tunsi mies vielä pari hennompaa potkua. Oli vaan niin uskomatonta, ku samana päivänä kun itse alan tuntee kunnolla niin mieskin jo pääsi mukaan, vielä luultiin että kk menee ainakin ennenku voi ajatellakkaan moista.. Sama juttu oli aamulla, älytön meteli mahassa kun käänty mahalleen, ja tunsin omaan käteenkin helposti.

Siksikin hassua, että oon makoillu kovalla lattialla joka päivä mahallaan kattomassa telkkaria, enkä oon tuntenut paljo mitään. Toivottavasti hän ei litisty.. Itsellä ei ainakaan tunnu epämiellyttävältä mutta pitää kevyesti nojata vaikka toiselle kyljelle niin ei oo vauvanrääkkäystä :)





Ihanaa, on kova nälkä ja meen tekemään lohipastaa :) namnam. Hyviä vointeja ja illanjatkoja kanssasisarille :)

Tunnustaudun osasyylliseksi hiljaiseen viikkoon... Käyn kyllä joka päivä lukemassa täällä jutut, mutta aina töiden jälkeen sitä ei vaan jaksa enää tsempata. Ja viikonlopun olin Torniossa leirillä. Jännää oli, etten voinut pahoin leirillä ollessani ja ajattelin että nyt helpottais, mutta ei. Kotona taas tuttuun tapaan aamuisin moikkaan pönttöä. Ja muistaakseni syksyllä yhellä keikkareissulla oli sama homma, ei pahoinvointia. En ymmärrä miten olosuhteet voi vaikuttaa, kun en kuitenkaan todellakaan ajattele että tää jatkuva pahoinvointi ois psykologista.



S@ri@lle vielä minultakin onnittelut, mahtava juttu! Sekä tietty kaikille liikkeitä bonganneille. Mulla tuntuu läpi jo niin hyvin, että mieskin voi tunnustella pikkuisen potkuja. Se tuntuu tosi hassulta, koska mun maha ei oo vieläkään kasvanut juuri yhtään, vähän pömpöttää. Mutta siellä se pikkuinen vain myllää! Yleensä töiden jälkeen kun käyn selälleni alkaa eka sessio, ja toinen sitten illalla ennen nukkumaan menoa kirjaa lukiessani. Joskus tuntuu ihan vain sellaista liikkumista, että vauva pyörähtelee ja muljuu, ei välttämättä potki. Mahallani olen nukkunut vieläkin, mutta silloin meidän pienokainen ei protestoi. Tai siis yleensä kyllä kääntyilen unissanikin tosi paljon, että en koko yötä mahallaan nuku. Jotkut terävät potkut tosiaan melkein säikäyttävät joskus, ne kun on niin voimakkaita.



Pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa vahvistamaan selkä- ja vatsalihaksia, en oo oikein pahoinvoinneilta alkuaikana jaksanut treenata. Nykyään siis enää aamuisin oksentamista, päivät tosi hyvin menee. Mitä nyt töissä oon tosi väsynyt ja haluaisin välillä pysähtyä kuulostelemaan lasta.



Senniina, kyselit alkuviikosta että munko la se oli muutettavana. Kyllä, 29. on oikea päivä. Ei sillä nyt tietenkään niin suurta merkitystä ole, mutta... Ja jos niitä paikkakuntia ja muita tietoja lisäillään (hyvä idea muuten!) niin minä olen kotoisin ja asun Oulussa ja synnytän OYSissa. Mun puolesta voidaan lisäillä vielä muitakin extratietoja! =)



Tänään muuten sain huomata taas olevani raskaana: Katsoin melko uutta ohjelmaa, Koiralle koti. Siinä siis etsitään pitovaikeuksien vuoksi koirille uusia koteja. Aina joka jaksossa yhdelle koiralle etsitään kahdesta kodista se sopivampi. No, siinä lopussa sitten kun nainen luovutti sitä omaa koiraansa uuteen perheeseen, niin minä vollasin ihan täysillä, siis ihan kunnon itkut tähän illan päälle. Oli se niin koskettavaa... ;)



-Veruska 17+5 & Sirriäinen-



Ps. Maanantaina rakenneultra!

Pika pikaa vaan kirjotan.



Ihana kuulla että monet on jo tunteneet liikkeitä. Mä mitään tunne, ja kuten jo aiemmin oon todennut niin empä tiedä mitä odotan. Mutta tiedän että siellä se on. Aika ajoin kun tuntuu töissä masu niin erilaiselta. joten ehkä se onkin olut liikehdintää.



Ihanaa, vielä 1 aamuvuoro ja sekin loppuu lyhyeen ku pitää lähtä 1maissa siirtymään koulutukseen kaupungille joka sitten taas päättykin klo 16. Kiva lähtä keskustan ruuhkasta siihen aikaa ajelee kotiin Lahdentietä pitkin. Mutta sen jälkeen onkin reilu viikko vapaata. Eli oon lomalla ens viikon.



Ja perjantaina ois rakenne ultra...Ja kyllä jänskättää. Saas nyt sit nähdä lähteekö tuo toinen puolisko mukaan.



Ihanaa muuten kun on lunta paljon (verrattuna siihen mitä tääl on ollut) kun oon niin talvi ihminen. Vähän kyl harmitti aamusta kun piti lumityöt tehdä ennen kun lähin töihin..mut en varmaan ois päässyt pihasta muuten pois.



No joo...tulipa taas pikasesti kirjotettua.. =)



Miiu ja vauveli 18+6 (vau, huomenna jo 19)

Olipas pakkasta tänä aamuna, hrrrr.



Palsille onnittelut vauvan liikkeistä. Multa ei tuo mahallaan makaaminen onnistu edes unissaan, joten se keino jää kokeilematta. Pieniä " poksahduksia" tuntuu silloin tällöin, mutta saattaa ne edelleen olla jotain muutakin. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, niin tämä yksilö liikkuu kovin eri tavalla kuin esikoinen. Mulla on kyllä ihraakin aika paljon enemmän kuin esikoista odottaessa, joten sekin saattaa vaikuttaa liikkeitten tuntemiseen. Maha on kyllä iso ja olen täysin mammavaatteitten varassa, joten kyllä siellä jotain kasvaa:-)



Kurkku on ollut aivan kamalan kipeä:-( Kuumetta ei ole, mutta olo on aika kipeä. Pojalta taisin tämän taudin saada. Käytin häntä lääkärissäkin, kun hänen on vaikea niellä ja on laihtunutkin joulun jälkeen aikalailla. Todettiin isot nielurisat ja jossain vaiheessa on varmaan leikkaus edessä.



Palaillaan!

S rv18+1

JKL + KSKs

Näin ensin koko yön painajaisia ja kun tossa puoli kahden maissa heräilin, puhelimessa oli tieto että keskenmeno perheessäni tapahtunut. Se musertaa jotenkin totaalisesti, olipan itse herkässä tilassa tai ei..



Oma vauva pitää elämää yllä tossa nahan alla, mutta ei se kamalasti piristä nyt..



Toivottavsti parannutte sairaat,minä vetäydyn peiton kaveriksi.





pals 17+6

Palsille. Kyllä tuollaiset uutiset aina vetävät hiljaiseksi:-(



Meidän epeli ei ole pitänyt tänään elämää ollenkaan. Toivottavasti illan mittaan joku pulpahdus tuntuisi.



Pirun kylmä. Pitänee laittaa takkaan tuli.

Olipa pals todella ikäviä uutisia. Elämän mutkia ei kyllä ihmisaivot ymmärrä.



Kovin on flunssaa nyt kaikkialla liikenteessä, koittakaahan lepäillä sinnikkäästi, että pääsette eroon taudeista jälkitaudeitta. Tosin onhan noita odottajalle turvallisia antibioottejakin, jos huono tuuri käy. Mä olen vähän sitä mieltä että tämän talvinen olematon talvi on aikaansaanut tämän tautien jatkumon. Itse kun en ollut edellisessä raskaudessa kertaakaan sairaana ja nyt olen ollut jo neljä kertaa. Neuvolan terveydenhoitaja kyllä lohdutteli, että vaikka tauteja tulee ja menee, niin onneksi ultrasta näkee, (ei tietty tarkasti mutta yleisellä tasolla) että vauva kasvaa ja voi siten hyvin.

Taas pitkästä aikaa...Ihunaa kun on lunta maas ja sopiva kipakka pikku pakkanen, piristää mieltä juuri sopivasti :) Muuten olo on suht. hyvä mutta alaselkä on todella ruvennut vaivaamaan! Kiva huomata, että muutkin alkavat olla jo lomankipeitä :) Ollaan tässä viikon verran tunnusteltu vaavin liikkeitä oikein kunnolla ja isäkin on jo muutamista töytäisyistä päässyt nauttimaan!! Niinkuin muutama muukin näytti miettineen, että pitää vuosilomia äippäloman/ hoitovapaan jatkeeksi niin näin ajattelin myös minä! Ja 3/4D ultraa olen ajatellut josko varaisi ajan kun olen viikolla 24 mutta mietin vain, onko vielä liian keskeneräistä katseltavaa 6vuotiaalle isoveikalle?! Vuih, kun nuo suru uutiset aina musertaa ja saa mielen vaisuksi ;( ja huomata taas, että saa TODELLA olla iki onnellinen omasta tilastaan... (toivottavasti ei ollut julmasti sanottu) mutta uskon, että tiedätte mitä tarkoitan

Juuri tulin kotiin, oli aika 8.15 ja ajattelin heti touhottaa...

Ja kiitos myötätunnon sanoista, kun tossa alkuviikosta purkauduin ja tilitin tuntojani, mut nyt on parempi fiilis ja iloinen mieli.



Aika nopea toimitus oli ultraus, oltiin ehkä 15 min lääkärillä. Pipo 44mm, sääriluu 27mm, pää-pylly 12 cm ja koko mitta noin parikyt senttiä, näin lääkärin sanoin. Yritin udella, että näkyikö mitään ulokkeita sääriä mittaillessa, mut setä sanoi ettei uskalla veikata. Kuva, joka saatiin mukaan on niin epäselvä, ettei ukon kanssa tultu yhtään sen viisaammiksi.



Tässä uutiset pikaisesti, palailen vielä illalla.

Ihan ekaks lohtuhalaus palsille! Todella ikäviä uutisia ja toivon että läheisesi toipuvat asiasta mahdollisimman nopsasti.



Mulla oli eilen neuvola, ihan normi rutiinit jälleen. Ja uusi aika olis sitten maaliskuun alussa. Rakenne-ultraan sain eilen ajan ja se on 14.2 ja pääsen siihen 3d/4d-ultraan. Ihan kiva, koska aluksi mulle kerrottiin että meillä kuuluu vain yksi ultra raskauden aikana, mutta ikäni puolesta sitten pääsenkin tuohonkin.

Muuten ollut tämä viikko väsymystä ja en ole jaksanut täälläkään käydä. Otin muuten selkoa tosta esimieheni vaatimuksesta etten saisi sairaslomaa ottaa kuin työterveydestä, soitin luottamusmiehelle ja hän selvitti asian ylemmiltä tahoilta. Ja raskauden ajan asiat kuuluvat ehdottomasti neuvolalääkärin päätettäväksi!!! Ja muutenkin jos sairastuu äkkiä, on oikeutettu käymään lähimmällä terveysasemalla tai jos työnantaja vaatii työterveyslääkäriä, hän on velvollinen kuljettamaan työntekijän sinne. Työterveys on ensisijainen käyntipaikka, mutta tilanteiden mukaan saa käydä muuallakin.

Kesälomista en ole vielä enempiä kysellyt, en jaksanut ja ne kuitenkin kuuluvat tavalla tai toisella, joten eiköhän selkene ajan kanssa nekin.



Nyt on vauvan liikkeet tunnistettavissa selkeästi :)

aikamoinen molskija onkin. Kuopukseni oli eilen mukana neuvolassa ja kuunteli sydän-ääniä ja totesi : kuulostavat TODELLA omituisilta :)

Painoa mulle ei ole tullut, päinvastoin kaksi kiloa lähtenyt alkupainosta, sanoivat että ihan hyväkin kun on tota massaa ja se diabetes, mutta kohta saisi alkaa tullakkin lisää ja noin 5-6 kiloa olis kuulema ihan hyvä lisäys. Saas nähdä kui käy, en aio kuitenkaan paineita ottaa jos enemmänkin lipsahtaa.



Tänään aion lähteä kiertelemään kirppareita ja katsomaan läytyiskö mitään kivaa matkaan. Ja menen kahden vanhimman lapseni kanssa leffaan ja syömään. Mukavaa viikonloppua kaikille!



s@ri@ ja tasan 17 viikkoa masua

Mukavia ultrakuulumisia! Helpottavaa varmaan aina, kun näkee tai kuulee vauvan olevan kunnossa. Tuntuu aika niiiin pitkältä sinne seuraavaan neuvolaan 8.2.:-( Ultriahan meillä ei ole enää tiedossa, ellei makseta itseämme sinne 4D:hen. En ole miehen kanssa vielä jutellut asiasta. Jos hän on ehdottomasti vastaan, niin sitten emme mene. Katsotaan ehkä sen neuvolan jälkeen, kun tiedetään onko mitään ultrattavaakaan. Tämä lapsi ei nimittäin liiku. Pitää varmaan lähteä lumitöihin, että saan taas muuta ajateltavaa. Hätä ja pelko alkavat taas vallata alaa, vaikka muutama päivä meni jo paremmin, kun kuvittelin ehkä tunteneeni jotain töytäisyjä. Että tällasta taas, sori.

S rv18+

äp81:lle



Ei ole varmastikaan isoveikalle yhtään liian keskeneräistä ottaa mukaan ultraan. Mun kaveri on siellä 3D/4D varauksessa töissä ja sanoi, että ehdottomasti pitää varata sellainen aika, että poika pääsee mukaan. Meillä poika on ollut jo tähän mennessä kahdessa ultrassa mukana ja todella nauttii, kun saa seurata pikkuveljen (joo, siitä sukupuolesta ei ole tietoa, mutta hän haluaa pikkuveljen ja sillä hyvä) kasvua. Sydänääniä on ollut kans kahdesti kuuntelemassa ja vauvan liikkeitä jo näillä hurjan aikaisilla viikoilla (16+3 se varmaan oli) jo mahan päältä kokeilemaan.



Sitten muita kuulumisia. Oltiin eilen mummon ja papan synttäreitä viettämässä ja kuinkas ollakaan pojalle ei maistunut mitään ja syykin selvis kun oltiin kahvipöydässä. Nyt sitten on molempipäinen vatsatauti pojalla :( Toivottavasti mä vältyn tuolta, sillä olisin nyt vihdoin maanantaina menossa pahoinvoinnin jälkeen töihin tänä vuonna ekaa päivää...

Moi kaikille,



On ollut aivan naurettava viikko. Jo alkuviikosta teille tuskailin et on kiirettä ja tulee pitkää päivää ja sit jatkui nyt sitten loppuun asti. Tässä istun toimistolla edelleen, ajattelin vaan pitää sen verran taukoa, että kirjoittelen kuulumiset.



Palsille halauksia ja kestämistä, noi on aina hirveitä uutisia.

Ja Senniinalle jaksamista kanssa. Itsellä on myös ultra 5.2 vasta ja aika sinne tuntuu mahdottoman pitkältä. Meillä onneksi toinen ultra sitten 9.2. Mulla on ollut mahassa myös hiljaista tällä viikolla epäilen, että se johtuu tästä jumalattomasta stressistä jota äiti tuntee niin lapsikaan ei uskalla liikkua. Sitä yrittää ottaa rennosti, mutta työt on työtä ja työnarkomaanille se on elämää...



Eilen sentään, kun oltiin asiakkaiden kanssa katsomassa HIFK-Jokerit lätkämatsia jotain riehumista tapahtui aina kun meteli hallissa yltyi tosi kovaksi. Ei tainnut oikein arvostaa noita HIFKin kannatuslauluja ;)



Ja nyt sitten tietää asiakkaatkin että olen raskaana, ei tätä jumalatonta pötsiä enää saa piiloon millään. Olen myös täysin äitiysvaatteiden varassa ollut tämän viikon, miten se kasvoikin näin nopeesti?!?!



Ja yritin keskiviikkona iltamyöhään etsiä farkkuja, mutta ainoot äitiysfarkut jotka mun reisistä menee on lappufarkut. Nosti taas itsetuntoa ihan pirusti!!!!! Nyt on siis kokeiltu Kappahl, Lindex, Seppälä, H&M, Stocka, Moda ja Aleksi13. Ideoita mistä sitten lähtisi etsimään äitiysfarkkuja joita ei ole tehty anorektisille teiniäideille joiden reidet ovat mun ranteiden paksuiset?



Joo, tulihan taas avauduttua. Taidanpa jatkaa töitä.



Tsemiä kaikkien viikonloppuun.

Ed.otsikko oli tarkotettu tähän...



Mutta siis..puolilta päivin käytii ultrassa ja siellä se kaveri oli. Huono näkyvyys mut kaikki asiat näky kuten pitikin. =) HUH. Ja edelleen vaavi kasvaa aikataulussaan

Kuviakin saatiin mukaan. Mies ei juurikaan mitään sanonut. kai se oli sillekin niin jännä paikka.



Ultran jälkeen ajelin kattoo vaunuja ja löytyhän ne semmoset mitkä haluankin.



Pals..Oon surullinen sun puolesta.



ElluP..Eikhän ne housut jostain löydy. Mä kyl löysin henkkamaukalta itelleni farkut vaikken ookkaa hoikimmasta päästä.



Mutta nyt on pakko mennä tekee kotihommia kun koko päivä on mennyt reissussa ollessa.



Miiu & vaavikka 19+1.