Miten suhtautuisitte aikuisiin sukulaislapsiin,

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut lahjoja ja rahaa 18 vuotiaaksi saakka. Harmillisesti muutama sisaruksen lapsi ovat aikamoisia lokkeja eli pitäisi huomioida, mutta he eivät huomioi minua. Minun merkkipäiviä tai joulua ei muisteta edes kortilla, minun luokseni tullaan syömään, kahvittelemaan ja saunomaan, mutta ei vaivauduta edes pientä tuomista toimaan. Tämä koskee varsinkin näitä 2- ja 3- kymppisiä. 

Miksi mahdollistat tällaisen lokkeilun? Itse en tarjoaisi mitään syömisiä tai kahvia ja saunoja, jos ei mitenkään homma olisi vastavuoroista. ja sitten vielä pitäisi aikuisille ihmisille antaa rahaa. Juu ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut lahjoja ja rahaa 18 vuotiaaksi saakka. Harmillisesti muutama sisaruksen lapsi ovat aikamoisia lokkeja eli pitäisi huomioida, mutta he eivät huomioi minua. Minun merkkipäiviä tai joulua ei muisteta edes kortilla, minun luokseni tullaan syömään, kahvittelemaan ja saunomaan, mutta ei vaivauduta edes pientä tuomista toimaan. Tämä koskee varsinkin näitä 2- ja 3- kymppisiä. 

 

Miksi mahdollistat tällaisen lokkeilun? Itse en tarjoaisi mitään syömisiä tai kahvia ja saunoja, jos ei mitenkään homma olisi vastavuoroista. ja sitten vielä pitäisi aikuisille ihmisille antaa rahaa. Juu ei. 

Tuohan siis jää erittäin monelle päälle. Ollaan ikuisesti niitä lapsia, ei vaan vielä nelikymppisenäkään ymmärretä, että aina ollaan saamapuolella. Omille vanhemmille ei osteta lahjoja, ei tule edes mieleen, ei kutsuta heitä koskaan syömään tms., vaan oletetaan automaattisesti tämän olevan vain vanhempien velvollisuus. Vaikka siis heilläkään ei siihen mitään velvollisuutta enää ole. Tästä se sitten leviää setiin ja täteihin ja joillakin kaikkialle muuallekin. 

Mulla ei ole sukulaislapsia. Jos olis läheinen mulle niin voisin laittaa. Miten ne kehtaa kysyä tollasta?

Setämiehenä panisin kaikki serkkujen ja pikkuserkkujen täysi-ikäiset tyttäret ja miniät. Siinähän vanhemmat mäkättäisivät t: setämies