Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisitte aikuisiin sukulaislapsiin,
16.04.2024 |
jotka lähettävät reilut 2 viikkoa ennen syntymäpäiviä viestiä, että "meinaatko ja haluatko muistaa minua jotenkin syntymäpäivänä"?
Olen lähettänyt rahaa 18-v ja 20-v syntymäpäivinä, mutta en olisi ajatellut hänelle tänä vuonna laittaa. Ei ole kuitenkaan mistään lähisukulaisesta kyse.
Kommentit (24)
No vastaat että, en meinaa. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita omillekaan aikuisille lapsille rahaa. Tienaavat enemmän kuin minä, enkä minäkään odota rahaa niiltä.
Olen tukenut nuoria sukulaislapsia, kyllä.
Onpas röyhkeää. Eikö vanhemmat ole opettaneet heille käytöstapoja? Toisaalta, ovat jo aikusia. Vastaavat itse omasta käytöksestään. Täysi-ikäisiltä voisi jo odottaa jonkin tason käytöstapoja, maalaisjärkeä sekä harkintakykyä. Rahan vonkaaminen jatkuu niin pitkään kuin annat sen jatkua. Ehdota, että rahan asemasta tarjoatkin luonasi syntymäpäiväkahvit. Katso mitä tapahtuu. Sen jälkeen tiedät mitä tehdä.
Olen antanut lahjoja ja rahaa 18 vuotiaaksi saakka. Harmillisesti muutama sisaruksen lapsi ovat aikamoisia lokkeja eli pitäisi huomioida, mutta he eivät huomioi minua. Minun merkkipäiviä tai joulua ei muisteta edes kortilla, minun luokseni tullaan syömään, kahvittelemaan ja saunomaan, mutta ei vaivauduta edes pientä tuomista toimaan. Tämä koskee varsinkin näitä 2- ja 3- kymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut elävät pitkittynyttä lapsuutta eivätkä tajua, että huomaavaisuuksia pitää vaihtaa puolin jos toisin.
Siis olet syytänyt rahaa lapsille, jotka ei ole lähisukulaisia? Miksi ihmeessä? Laitatko minullekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse parista kympistä vai satasista? Kuinka usein tapaat heitä tai kuinka usein he soittavat sinulle kysyäkseen sinun kuulumisiasi ilman että haluavat tai pyytävät jotain itselleen? Kysymyksen asettelu viestissä on psykologisesti sellainen, että siihen on vaikea vastata ei. Ja se häiritsee minua. En antaisi rahaa.
En tue. He ovat varakkaampia kuin minä. Isompiin juhliin on lahja viety tietenkin. Mutta ei tämmöisiä joka vuotisia synttäreitä ja jouluja. Heitä niin paljon että pitäisi olla melkoiset tulot sellaiseen muistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli jo 18-vuotiaana töissä eikä tarvinnut rahaa lahjaksi. Enkä lahjoita rahaa myöskään sukulaislapsille. Enkä varsinkaan jos pyydetään muistamaan, tosi törkeää mielestäni.
En ole lähtenyt tähän lahjakierteeseen mukaan alunperinkään. Olen pärjännyt itse niin huonosti elämässä että ei ole ollut rahaa lahjoitettavaksi, hyvä jos itse jotenkin pärjäilen ja silti tilanteeni on vain heikkenemässä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas tykkään, että kysyvät etukäteen, eli on varmaankin ajateltuna jokin isompi juttu, mitä toivoo ja ajattelee, että suurempi joukko ihmisiä voisi sen kimpassa hankkia. Mieluummin noin kuin että monet tuovat jotain väkisin keksimäänsä tai ihan kivasti kukkia/juotavaa tms, mutta turha viedä, jos on nuorella selkeä toive.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse parista kympistä vai satasista? Kuinka usein tapaat heitä tai kuinka usein he soittavat sinulle kysyäkseen sinun kuulumisiasi ilman että haluavat tai pyytävät jotain itselleen? Kysymyksen asettelu viestissä on psykologisesti sellainen, että siihen on vaikea vastata ei. Ja se häiritsee minua. En antaisi rahaa.
En ehkä ole osannut asetella kysymystä oikein, mutta faktat siitä tulevat kuitenkin ilmi. Eli kyse on erään serkun reilu 20-v täysi-ikäisestä lapsesta, jotka asuvat satojen kilometrien päässä. Lahjoitetut rahasummat ovat 20-50 euron välillä eli kyse ei ole mistään suurista rahamääristä. Kyse on lähinnä siitä, että voisin antaa rahaa, mutta tällainen ruinaaminen tökkii pahasti antamishaluihin. Tuntuu siltä, että omaa hyväntahtoisuuttani käytetään hyväksi. Näillä sukulaisilla olen käynyt kesäisin. Aina on ollut mukana runsaat tuliaiset. Nyt on vähän harkinnassa, että josko jopa jättäisin väliin kokonaan kesävierailut. Nämä sukulaiset eivät matkustele kotoaan pois ja ovat aika köyhiä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohtisin millainen suhde minulla rahanpyytäjään olisi. Miettisin miten nuori käyttäytyy kun olen heillä kesävierailulla. Onko nuori paikalla, keskusteleeko hän vastavuoroisesti ja kiinnostuneena kanssani? Olenko hänenkin mielestään toivottu vieras? Erikoista että noin kaukainen sukulainen pyytää rahaa. Nuoren kohdalla voi olla kyse myös kypsymättömyydestä ja ymmärtämättömyydestäkin. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana.
Serkun aikuiselle lapselle en todellakaan antaisi yhtään mitään, tienatkoon itse omat rahansa.
En antaisi rahaa. Minuakin tökkii tuollainen ruinaaminen. Omalla kohdalla sen suoritti veljeni vaimo, heillä on hyvät tulot ja paljon omaisuutta, itse olen köyhä vammainen. En laittanut rahaa.
Mä annan lahjoja, jos mut pyydetään juhliin.
Jos ei pyydetä, ei lahjaa.
Ihan kuule miten haluat. Voit muistaa vaikka kortilla. Tai rahalla. Tai ei millään.