Kotilot viikkoon 4?

Ja lapset kipeenä. Tänään ne on onneks kai niin tööt, etteivät jaksa ku virua sohvalla. Mut huomenna jos alkaa j tervehtyä, niin tulee ne kipeäkiukuttelut... Mä tosin meen ehkä kouluun, joten miehen on pakko jäädä kotiin noiden kaa.



Painoista: Eka oli 39+2 2450g ja 45cm. Toinen 40+2 2735g ja 47cm. Eli kolmas ois ehkä isompi, mut ei sekään varmaan yllä kolmeen kiloon.



Sukupuolesta vielä: Mua jotenkin hirvittää, kun ollaan näin onnellisia tuosta poika-asiasta. Eilen just sanoin miehelle jossain hormonihuuruissani vissiinkin, että varmaan tää kuolee, kun me ollaan siitä näin iloisia... No kuitenkin. On kai se aina kuitenkin iso asia, että tulis molempia sukupuolia, jos tekee useamman lapsen.



Yks sukulaiseni sanoi nyt vähän aikaa sit 4. tyttärensä syntymän jälkeen mulle, et kyllä siihen kuukaudessa sopeutuu, ettei tullukaan poika. Ja mä jäin suu ammlleen kattomaan sitä, kun ne ei ees ollu selvittäny sukupuolta etukäteen vaan vasta syntyessä. :O Mä oon järkeilly, että tälleen raskausaikana se tieto on olevinaan tärkeämpää, kun sitä vauvan olemassaoloa ei samalla tavalla vielä tajua. Poissa silmistä, poissa mielestä... Mut kyllä mä molempiin noihin oon rakastunu sydänjuuriani myöten syntymähetkellä, viis sukupuolesta. (Tokasta saatiin tietää rv 35 ja ehkä kaks päivää märehdin jotenkin asiaa.)



Mä oon miettiny, että oonko mä kaivannu sitä poikaa sit sen klassisen äiti-poikasuhteen takia joka pilaa kaikki anoppi-miniä suhteet? :D No tiiä näitä. Toiveitahan on aina eikä kaikki toteudu, sellaista se on. tuskin siitä huonoa omaa tuntoa kannattaa pitää ellei aio hylätä lastansa sukupuolen takia.



Siit meiän ultrasta vielä. Ne puhu kyllä, että se oli jotenkin parempi laite kuin siellä yleensä. Jäin nyt jälkikäteen miettimään, että oisko voinu olla peräti 3d? Mut se kyllä oli musta-valkoinen kuva... Mut pointti näissä mietinnöissä siis oli, kun kasvonpiirteet tuli siinä niin selkeesti näkyviin. Tai sit se vaan osas ottaa sellaisia kuvakulmia?

kyllä meinasi hymy hyytyä kun aamulla kävin postilaatikolla, -16.5 tuntuu tälläi tottumattomasta aika kylmältä.



Perjantaina olisi nuorimmaisella aika korvien putkitukseen ja kitarisojen poistoon, raasulla on vähän nuhaa joten täytyy vain toivoa että se menisi ohi ettei tarvitsisi aikaa siirtää. Tarhassa on uusi vatsatauti epidemia liikkeellä, esikoinen valitteli huonoa oloa aamulla, toivon että se johtui nälästä...lupasivat tarhasta sitten heti soitella.



gallup;



esikoinen (tyttö) syntyi rv 39+5 klo 18:11, 2900g ja pituus 50.5cm, kakkonen (poika) syntyi rv 39+5 klo 19, 3200g ja pituus 51cm. Paino eroa se 300g, tyttö olisi ollut suurempi mutta kun istukka ei toiminut niin oli raasu käyttänyt rarvakerroksiaan ravinnoksi...oli aivan luuta ja nahkaa.



sukupuolesta;



minulle on aivan sama kumpi on...en edes halunnut tietää ultrassa sukupuolta, jotain jännitystä pitää olla. Olen ostanut unisex vauvan vaatteita, ja olen säästänyt kummaltakin lapselta tyttö ja poika vaatteita joten eipä sitten iske paniikki.



oma napa;



Alma istuu ja potkii suoraan virtsarakkoon. Lisäksi taitaa nuo paikat olla jo sen verran löysät että vauva on todella alhaalla, liitoskivut on aikas kamalia jo nyt, mitähän ne tulee olemaankaan. Supisteleekin sellaista 5-10 supistuksen päivävauhtia, välillä oikein sillai napakastikkin. Täytyy ottaa ne puheeksi neuvolassa. Mutta niinpä minua supisteli ihan kunnolla ja pitkään kakosetakin eikä niillä ollut mitään vaikutusta, joten en nyt niin kovin huolissani ole.



Kävin viikonloppuna katsomassa kaverin 1,5kk ikäistä poikaa....voi kylläpä se oli syötävän ihana...kylläpä odottavan aika on pitkä, tulisipa se kesä jo.





JB72 & Alma rv 21

Ensiksikin Huldalle suuret onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja onnea tulevasta pojasta!!! Kivaa, että saatte mitä haluatte!



Mä en ala nyt enempää tästä sukupuolesta puhumaan kun kaikki varmaan tietää mun toiveeni ja tilanteeni tän asian suhteen.



Sitten koko gallubbiin:



Eli esikoinen tänään 5 vuotta syntyi 39+0 (käynnistettynä), painoa 3440 g ja pituutta 52 cm. Kakkonen syntyi 40+4, painoa 3670 g ja pituutta 53 cm.



Eipä mulla sitten oikein mitään oikeaa asiaa tainnutkaan olla kun oma olokin on ihan suht hyvä eli ei valittamista



LapaLepa rv 30+5

Täällä on ollu jos jonninmoista keskustelua ja galluppia joten laitanpa vähän omaa tarinaa.



Eli kaksi tyttöä omaan 08/03 ja 01/06, jotka oli syntyessään tosi saman kokosia: suurinpiirtein 3,5kg ja 50cm. . Eka synty 40+3 parin vuorokauden supistelun jälkeen ja kalvojen puhkaisulla avustettuna. Itse synnytys oli helppo. Tokasta supisteli pari tuntia, jonka jälkeen meni vedet ja sen jälkeen tulikin KIIRE! Typy syntyikin sitten kotona luomuna ja helposti.



Sukupuolesta: Muut tuntuu näkevän enemmän vaivaa sukupuolesta kuin minä itse. Musta tuntuu että kolmas tyttö sais tulla ihan noiden kaikkien poikavouhottajien kiusaks.



Miehen kanssa tavattiin -98 ja mentiin aika hätäsesti kihloihin. Pari kertaa tuli niitä sormuksia sillon viskottuakin, mutta yhdessä jatkettiin. Naimisiin mentiin -04 esikoisen yksivuotissynttäreiden aikoihin.



Eka neuvola kutsuu, must go!



Täplä ja Emppu9+6 (ehkä)

Olo on helpottunut ja onnellinen! Kaikki oli kunnossa.

Vauva vastasi rv 13+0, mutta LA ei muutettu, vaan se pysyi

3.8. LAn mukaan tänään on 12+4. Uusien ohjeiden mukaan

LA ei muutu, ellei eroa ole vähintään 4 pv.



Vauva oli päästä peppuun 69 mm pitkä, ja niskaturvotus oli

1,8, joten niskaturvotusta ei ollut. Vauva liikkui ja potki

jaloillaan ja sydän sykki. Olipa ihanaa nähdä vauva!



Gallupeihin vastauksia vielä.



Vauvojen syntymämitoista:

Meillä esikoinen oli syntyessään rv 41+5 yli 4,5 kg ja

53 cm pitkä, ja toinen lapsi oli rv 41+4 yli 4 kg ja 53 cm

pitkä. Molempien päänympärys oli 37 cm, tosin esikoisen

pää vähän litistyi synnytyksen aikana.



Jos tämä kolmaskin on poika, kuten meidän kaksi

lastakin ovat, niin varmaan samoille viikoille mennään

ja painokin tulee olemaan yli 4 kg.



Sukupuolesta:

Tietysti minä toivon tyttöä - salaa -, mutta luulen, että

tämä kolmaskin on poika. Kovasti vauva näytti tänään

pojalta ultrassakin, vaikka eihän siitä sukupuolta vielä

näykään.



Mieheni odottaa myös kolmatta poikaa. Varmaan hänelle

olisi melkein shokki, jos meille tulisikin tyttö. :)



Tämä on joka tapauksessa meidän viimeinen lapsemme,

joten on hän sitten poika tai tyttö, niin ihan yhtä

toivottu ja rakastettu hän on ja tulee olemaan.

Minä se täällä taas aikaisin aamusta. Päivän ainoa hetki kun saan olla ihan rauhassa koneella, illalla miesväki ryykää tänne vuoroista tapellen.



Tästä miesvaltaisuudesta tulikin eilen mieleeni, että mites muilla jotka on perheen ainoana naisena, osallistuuko miesväki kuinka kotitöihin? Kun meillä on kyllä toi ukko oikein suurenluokan vätys ja se ei kyl mitään tee jolleisille jaksa koko aikaa naputtaa... :) Enkä mä jaksa enää, teen sit itse samalla vaivalla... Joskus vaan ottaa päähän, kun tullaan töistä ja ukko kipaisee saman tien tietsikalle istumaan, kun mä taas alan vääntää ruokaa ja laittelen tiskejä, jossain välissä käyn heittämässä pyykit koneeseen ja keräilen kuivat narulta. Huutelen miehen syömään, kun ruoka on valmista ja se hakee annoksensa ja palaa sen kanssa koneen ääreen syömään... Jotenkin tuntuu, että oon tän perheen ainoa aikuinen, joka huolehtii siitä että arki pyörii, muksuilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet kouluun ja että ne käy pesulla säännöllisesti yms. Illalla huolehdin muksut hammaspesun kautta sänkyyn, kun ukko jo kellii petillä lueskelemassa. Laitan ulko-oven lukkoon, kun miehelle ei tule moinen mieleenkään (tää asia ärsyttää mua jostain syystä tosi paljon :). Siis eihän tuo tiedä edes milloin meillä käy jäteauto tyhjentämässä roskiksen, minä huolehdin senkin tienvarteen ajallaan. Ja näitä esimerkkejä riittäis lukemattomia! Joskus kyllä tulee mieleen, että mihin ihmeeseen mä totä äijää oikein tarvin...



Ja nyt siis neljäs ukkeli tulossa tähän perheeseen, että pikkasen alkaa hirvittää :) Nyt jo saan täällä " palvella" kolmea miestä niin ei se tästä ainakaan vähene, huh huh. Ei sillä, että että olisin tytöstä tehnyt jonkun äidin pikku apulaisen, mutta jospa me naiset oltais jotenkin luonnostaan omatoimisempia..? Ei vaan jaksais aina olla vaatimassa miestä osallistumaan, kun mä tykkään, et aikuisen ihmisen pitäis itsekin tajuta että arjessa on hommaa. Siis eihän mullekaan tarvi joka päivä sanoa, että teepäs tänään ruokaa, pese pyykkiä jne. Kyllä se on mulle ihan selviö. Oonko mä sit totuttanut ukon siihen, et mä huolehdin kaiken niin ei sen tarvi tehdä mitään? Miten sen asian sais korjattua vielä, eihän toi nyt suosiolla luovu saavutetuista eduista!



Heh, tulipa taas vuodatusta. Mutta kertokaa miten teillä jaetaan kotityöt, vai jaetaanko?



Nyt taas muksuja herätteleen ja töihin. Enää kaksi työpäivää!



Luna ja " Aarre" rv 30+5

Vauvojen koosta oli galluppia eli esikoinen syntyi vko 39+2 50cm ja 3425g.Kakkonen syntyi tasan vko 40 ja oli 50cm ja 3500g.Eli aika samanpainoisia,ja syntyneet lähellä laskettua aikaa.Toivon ja teen kyllä kaikkeni ettei nytkään menis yliaikaiseksi.

Mulla kyllä tyttö,mutta ei kumpikaaan muksuista innokas siivoilemaan.

Kyllä ne jotain tekee kun patistaa,mutta ei omasta aloitteesta mitään siivoa.Mies siivoaa taas niin paljon,että mua hävettää...Mä hoidan pää-asiassa pyykkihuollon meillä.Mies imuroi,hoitaa astianpesukonetta,pyyhkii pölyjä yms.yms.Mä oon paljon laiskempi,mutta mies kyllä puunaa asuntoa,kun on vähänkin vapaata=)Mutta kotityöt ei aiheuta riitaa meidän talossa.Ja kyllä munkin mies istuksii tietokoneella illat pitkät kattelemassa sarjojaan,mutta ensin tekee hommia,niin sit saa mun puolesta istuakkin=)

Nyt pitäs oikeesti ottaa nuo vaavin vaatteet esiin,ja ruveta laittamaan koko järjestykseen ,ja sitten pesuun.Kun sais sen verta lenkkeiltyä,että hakis vaaville sensitive pesuainetta=)Hyvää päivän alkua kaikille!!

Huiskutin 29+1

vaikkakin mies tekee pidempää päivää. Alkusyksystä minulla pamahti selkä ja mies joutui pyörittämään huushollia aivan yksin. Sen jälkeen sanoi ettei arvannutkaan kuinka paljon töitä onkaan. Siitä lähtien on aivan omatoimisesti tehnyt kaikkia pikku juttuja, tyhjännyt tiskikonetta, laittanut iltapalaa, lapsia nukkumaan on laittanut kyllä aina. Muutenkin meillä siivotaan yhdessä, toinen imuroi toinen pesee lattioita ym... Aivan ihana mies =)

Nyt tietysti kun jään kotiin niin eiköhän se kodin hoito jää enemmänkin minun harteilleni =)



JB72 & Alma rv21+1

Luna viritteli aiheesta keskustelua: miedän esikoinen on tyttö, mutta hänen innostuksensa " naisten hommiin" on hyvin vaihteleva, olen kuitenkin molemmilta lapsilta vaatinut osallistumista jossain määrin. Mutta lähinnähän tässä oli ny tarkoitus kommentoida siipan osallistumisesta. Meillä kuin unelma (jos saa kehua). Teemme hommia tasapuolisesti ja minun opiskeluaikanani mies sai tehdä vielä paljon enemmänkin. Hän hoitaa lapset, pesee pyykit, siivoaa, leipoo ja laittaa ruuat jos minä en ehdi. Tämän lisäksi tietysti vielä kaikki ns. miesten työt, joihin minä en puutu. Pääasiallisesti menee niin, että minä kokkaan ja mies leipoo. Lasten iltapesut on vakiintuneet miehen hommiksi. Siivoukset hoidamme (isommat) yhdessä. Lisäksi meillä on harvemmin mikään korjaamaton laite/paikka rempallaan, kyllä hän ne korjaa. Jossain vaiheessa oikein huvitti, kun miehellä tuntui olevan paremmin hanskassa esim. se mitä vaatteita lapsille pitäisi hankkia. Mieheni ei siis todellakaan ole mikään " neiti" , pikemminkin sellainen " jäyhä jöpöttäjä" , joka ei paljon lemmestä lurittele:) Ehkäpä hänen tapansa näyttää rakkauttaan on tämä huolenpito yhteisistä asioista.



Haiseeko omakehu;), mutta pakko oli tähän rakastaan kehua, kun nyt sattu semmonen fiilis. Ei se aina yhtä ihana ole...

Rouvar Rv 34+2

Kotitöistä: Meilläkin kotityöt hoidetaan suht tasaisesti.. mä nyt olen kotona ja mies opiskelee (päivät joskus pitkiä), niin kyllähän sitä itse joutuu enemmän tekemään, ettei kämppä mene ihan totaaliseen kaaokseen ;) Mies kyllä sitten auttaa isompien siivousten kanssa, pesee lattiat, tamppaa matot.. Mä laitan ruoan ja pesen pyykit. Yhdessä sit jää astianpesunkoneen tyhjennys/täyttö ja muu pikkusiivoaminen.. Mut eipä meilläkään kotitöistä tapella :)



Eipä sen kummempia, viikon päästä jänskättää jo aika paljon ;) Ultra siis ke 31.1 klo 14.15 :)



PP 19+3

Lupailin eilen tulla kertomaan neuvolakuulumisia, mutta olin niin väsynyt, että en sitten jaksanut..



Tässä siis tulee:



rv 36+4

pissa puhdas,

paineet 125/80,

paino +400g/vko

sf-mitta alkaa tasottuun, eli ei oo enää kasvanu paljoo, kun alkuun huiteli käyrien yläpuolella.

Raivotarjonnassa majailee edelleen (toivottavasti ei nyt enää käännykään!)

liikkeet ++

syke +



Luna: Meillä mies on ollut tähän ihan samanlainen vätys, kuten kuvailit omaa miestäsi, mutta tämän raskauden myötä se on huomannut, että sen on osallistuttava näihin kotitöihin, kun minä en kykene!

Mulla alaselkä kipeytyy heti jos teen edes jotain pientä ja alapään luut on niin kipeet, että liikkuminen on tuskaa!

Toivottavasti tämä kotitöiden jakaminen jatkuu myös vauvan synnyttyä, mutta pahoin pelkään, että mies luistaa pikkuhiljaa niistä pois sillä verukkeella että käy itse ansiotyössä ja minä olen vauvan kanssa kotona!

No toisaalta odotan jo kovasti sitä aikaa, että päsen itse kunnolla siivoomaan ilman kipuja ja kolotuksia, mutta olishan se kiva jos ei kaikki hommat jäisi mun vastuulle!

Meillä on poikia yritetty (aika epätoivoisesti) opettaa siivoamaan edes oma huoneensa ja keräämään omat tavaransa muualta asunnosta paikoilleen. Aika tuloksetonta hommaa se on kun joka asiasta pitää mainita erikseen, että hommat tulee tehtyä..minkäänlaista oma-alotteisuutta ei tuosta miesväestä löydy..



Vauvojen koosta olette puhuneet;

Meillä esikko syntyessään rv 28+4 oli 2930g ja 50cm.

Kakkonen syntyi rv 39 ja kokoa 3470g ja 50 cm.

Tälle kolmannelle annettiin rv 35+6 painoarvioksi 3031g ja tulevaksi syntymäpainoksi n.3600g jos pysyy viikolle 40 sisällä.



..jahas meillä onkin taas hikka, kun niin mahassa nykii..!



enpä nyt muista muuta, palailen asiaan myöhemmin

mammutti ja vilppu rv 36+5

Ei sitten tarvinnutkaan mennä tänään töihin kun kuopus tuli eilen taas vaihteeksi kipeäksi. Tyttö oli kipeämpi kuin koskaan. Illalla oli 39,5 kuumetta ja tyttö vaan makasi sohvalla ihan taju taskussa. Täräytin tupla-annoksen Panadolia ja sillä sain sitten kuumetta alas. Yö meni heräillessä ja vikistessä, mutta sain minä muutaman tunnin nukuttuakin -kai. Onneksi esikoinen on sen verran hyväuninen, että ei herännyt, vaikka lääkitsemisoperaatio piti toistaa keskellä yötä ja muutenkin pikkusisko köhisi ja yski koko ajan. Tänään vointi on jo toinen, mutta lämpöä on vielä edelleen. :o/



Lasten syntymäpainoista; meillä tytöt ovat olleet suht saman kokoisia ja muutenkin omaavat ihan samanlaisen ruumiinrakenteen (= hoikkanen). Esikoinen syntyi sektiolla perätilan takia viikolla 39+2 ja oli 47 cm ja 3090 g. Kuopus meni 10 päivää yli la:n ja käynnistettiin. Pituutta oli 50 cm ja painoa 3115 g. Nytkin odotan tämän tulokkaan olevan suht samaa kokoluokkaa. Itsekin olen syntyessäni ollut samaa kaliiberia tyttöjen kanssa.



Tuohon sukupuoliasiaan pakko lisätä vielä sen verran, että minusta nuo osan saamat kommentit ovat todella törkeitä. Miten ihmiset päästävät suustaan tuommoisia? Myös ne kommentit, joita mieheni on saanut kalakaverista yms. ovat minusta ihan naurettavia. Mieheni tokaisikin siskonsa miehelle, että " ei meillä lapsia tehdä vanhempien kavereiksi, on niitä kavereita muutenkin" .



adalat, rv 31+0

Meillä tytöt ovat vähän turhankin innokkaita kotitöiden perään. Aina kun tyhjennetään tai täytetään tiski-tai pyykkikonetta tai imuroidaan tai laitetaan ruokaa niin ihan aina on vähintään yksi, yleensä kaksi apulaista. Välillä vähän rasittavaa, mutta helpommin saa hommat tehdyiksi kun antaa noiden pörrätä mukana ja auttaa minkä osaavat. Johan molemmat ovat ilmoittaneet haluavansa hoitaa uutta vauvaa ja ottaa sen syliin jos se itkee. Esikoinen (3,5 vuotias) sanoi, että " äidin ei tarvii yhtään tehdä mitään kun me hoidetaan se uusi vauva kun se syntyy" . :0D Että näin. Mieskin osallistuu kiitettävästi kotitöihin eikä meillä ole jaoteltu töitä mitenkään; se tekee, joka ehtii ja jaksaa. Tosin perinteisesti huonekalujen kokoamiset ovat minun heiniäni, koska miehen kärsivällisyys ei kestä ohjeiden tavaamista. ;0)

taidan tulla tänne esittäytymään..maaliksia olen käynyt lukemassa, mutta ei jotenkin tunnu vaan kuuluvansa sinne...



Meille odotellaan kolmatta syntyväksi maaliskuun 29pvä, mutta kaksi muutakin on syntynyt ennenlaskettua, joten en jaksa uskoa, että tämäkään yli menisi(kuuluisat viimeiset sanat..=)) Tyttöjä on nuo kaksi tuossa 4,5v ja 1,8kk ja taitaa tuo kolmaskin olla tyttö, mutta pieni piru minussa toivoo, että ultra oiskin näyttänyt väärin ja poika tulisikin..sen verran epävarmat oli lääkärillä mielipiteet kun kysyttiin kummalta näyttää) olisi se ollut kiva välillä hoitaa poikaakin, mutta siis oikeasti ihan sama onko se tyttö vai poika. Kai se on luonnollista 2 tytön jälkeen toivoa edes vähän poikaa:)



Meillä taitaa perheen arki ja kotityöt mennä mun pyörityksessä, välillä aina narisen kyllä ukolle siitä, mutta en viiti hirveästi vaatia, kun tulee töistä aina rikki, poikki, puhki ja katki. Ja se mulla on paha tapa, käyn perässä aina siivoamassa, tai järjestämässä uudelleen, esim.asianpesukone, mutta ei voi mitään, kun siihen on olemassa vain ja ainoastaan se yksi oikea tyyli täyttää se *virn*...=)



Ikää mulla on sen 27(?), olikohan oikein=) ja ukko kovasti väitttää että viiminen lapsi tulossa, mutta meikäläinen vois täyttää maata vähän enemmän=) surullista ajatella, että tämä nyt sitten olisi viimeinen. Mutta niin ainakin näillä näkymin, ellei sitten joskus iltatähteä.



Mutta siinä sitten meitä.



Pamppari ja sokerivauva Nirppu30+6

Tervetuloa pamppari! Meillä onkin sit l.a:t perättäisinä päivinä, kun mulla 30.3. Mäkin kovasti kyllä toivon, että syntyis pari viikkoa ennen niinkuin kakkonenkin, ettei niin kauheen kauaa tarvis enää vartoilla. Meillä on kaks poikaa ennestään ja poika on tää kolmaskin, vaikka tyttöä niin koitettiin tehdä =) Ei vaan taida olla sekatyömies toi meidän isäntä... Pakko muuten tunnustaa, kun tossa aamulla narisin noista kotitöistä jotka jää mun huoleksi niin mulla on vähän sama vika kuin sulla, et järjestelen sen tiskikoneen uudestaan miehen jäljiltä (silloin harvoin kun se sen täyttää), kun tosiaan siihen on vain yksi oikea täyttötapa, se mun :)



Hmm, vähän pelkäsinkin, että saan teiltä tälläsiä vastauksia... Eli mun mies tosiaan ON kauhea vätys ja kaikkien muiden ukot osallistuu kotitöihin... nyyh... Sillon sen vielä jotenkin ymmärsin, kun olin lasten kanssa kotona, mutta nyt kun ollaan molemmat oltu töissä niin ei oo kyllä ihan reilua. Ja vielä kun miehellä oli tässä vuosi sellasta vuorotyötä, että sillä oli joka kolmas viikko kokonaan vapaata, eikä se silloinkaan tehnyt täällä mitään! Aika uskomaton äijä kyllä...aaarrrgh!



Sain tänään taas ikävän kommentin, kun kerroin yhdelle tutulle tästä kolmannesta pojasta. " Jaa, et sää osaa muita tehdä!" Hitto että harmitti. Nyt on ihan sellanen fiilis, että en kyllä kellekään kerro enää, kun nää reaktiot on näköjään tätä luokkaa. Pahoitan vaan oman mieleni. Lukekoon sitten lehdestä kun on syntynyt, että kumpi tuli niin saavat sitten kommentoida jollekin muulle kuin mulle. Äh, koko ilta taas mennyt vitutukseen...



Mutta huomenna on onneksi VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ luojan kiitos! Jotain valoa tähänkin risukasaan :)



Harmistunut Luna ja " Aarre" rv 30+5

Iltaa kaikille!



Kyllä meillä lapsista kuopus on innokkaampi siivoaja, ja olen kyllä vanhanaikaisesti laittanut sen sukupuolen piikkiin. Esikoista (poika) saa patistaa ja patistaa siivoamaan, ja siitä ehkä sitten mahdollisesti sitten tulee jotain jälkeä -tai sitten ei. Kuopus taas tällä viikolla toi pöydästä aivan omatoimisesti pyytämättä(!) mukeja meikäläiselle kun olin täyttämässä astianpesukonetta, oli aivan innoissaan, ja pienen sanavarastonsa turvin hymyillen hoki:" auttaa!" Tietty kehuin pientä neitiä, toisella ikää 2v3kk ja pikkuisesta oli ihan oikeasti mulle apua! Ja pyyhkii kyllä heti pöytiä kun ylettyy keittiörätin saamaan, järjestelee eteisessä kenkiä ym... Aina tämä siivousintoilija ei ole avuksi, pyykinpesukoneesta on joskus löytynyt tummia vaatteita vaaleiden seasta, kun neiti on pyykkikorista vienyt likaisia koneeseen =) Ei ole kyllä mikään värjäytynyt, kun käyn nopsaan koneellisen läpi, jos vaarana, et tyttö vähän säätänyt. Tällaista edellämainittuja ei ole kyllä esikoinen kuuna päivänä harrastanut, lähinnä isän työkalujen levittämistä senkin edestä jos silmä vältti ;o)



Meillä mies tekee kahta työtä, ja on OIKEASTI väsynyt kun tulee töistä. Ei juurikaan tee kotitöitä, eli minä hoidan pyykin, ruoan, tiskikoneen ja imuroinnin. Mutta minusta on kohtuullista, että teen nämä, koska mieheni kahden työn ansiosta voin olla kotona lasten kanssa, eikä elämä ole kituuttamista ja esim. minulla on auto omassa päivittäisessä käytössä -luxusta. Mies on kyllä siitä mahtava, että jos koti on joskus sotkussa tai ym. niin ei ole kyllä vielä KOSKAAN kysynyt, että mitä sä oikein teet päivisin kun et saa tätä tai tota tehtyä... Ja mies kyllä toisinaan tekee ruokaa, imuroi tai tyhjentää astianpesukonetta. Mies myös hoitaa meillä nuo koiruudet (2kpl), välillä aika homma niissäkin on, vaikka vanhuksia jo ovat. Mies tekee paljon asioita, joita en ite saisi tehtyä, eli vaihtaa autoihin renkaat, imuroi(!) autoa meidän sotkuista, lämmittää taloa (uuneja ja pannua), remontoi, maksaa ja hoitaa laskuja kun en ite ehdi (mukamas) nettiin maksamaan niitä. Eli paljon tuo mieheni hoitaa kahden työnsä lisäksi, ei voi valittaa. Olishan se kiva saada enempi apua kodinhoitoon, mutta toistaseksi ihan hyvä näin. Ja lasten kanssa mies on paljon kun kotona on, hoitaa iltapalat ja pesut ja nukkumaan...

Niin ja iso plussa: mies pesee omat tosi ryönäset työvaatteensa!!!



Joskus kun asuttiin vielä kahdestaan ja mies opiskeli ja minä kävin vuorotöissä, niin kyllästyin totaalisesti miehen laiskuuteen kotitöissä. Mä tein rankkoja vuoroja ravintolassa ja toinen " vain" opiskeli päiväsaikaan. Pyysin monesti, ihan nätisti apua esim. pyykkäämiseen. Sitten vain tein yksinkertaisesti pesulakon. Päätin pestä vain omia likaisia vaatteita... Mies rupesi ihmettelemään kun ei löydä puhtaita sukkia ja alushousuja, ja menihän siinä pari viikkoa kun tajusi, että narulla on vain mun vaatteita. Mä ajattelin, et olis suuttunut, mut ei, nauroi vain. " Kyllä naisessa saa luonnetta olla" . Ja pakkohan sen oli sitten pestä niitä omia vaatteita. Jatkoin pesulakkoa jonkun kolme kuukautta, ja kyllä auttoi. Sen jälkeen oli omatoimisempi mies ;o)



Eipä muuta kummempaa! Tämä oli hyvä gallup =)



T:Anttuli kera " pepin" rv28+4

Tervetuloa mukaan turisemaan Pamppari, meillä onkin sitten ihan sama la ja tänään täynnä siis tasan RV 31.



Tulihan se talvi vihdoin tänne eteläsuomeenkin ja lunta sitten kerralla oikein urakalla, et on saanu koko eilisen illan tehdä lumitöitä. Mies teki ensin suurimmat työt ja mäkin sitten illalla vielä kolasin pihan kertaalleen läpi.



Tästä päästiinkin sopivasti kotityöaiheeseen. Meillä kotityöt tehdään suht tasaisesti. Miehen harteilla on pyykinpesu ja mun harteilla sen ripustaminen ja puhtaiden järjestäminen. Mies pesee meillä vessat yleensä ja siivoan sitten muut esim. imuroinnit, keittiön putsaus ym. Tiskikoneen tyhjentää usein kumpi vaan ehtii ensin. Tosin mies sitten tekee kaikki " miesten" hommat ulkona ja autoon liittyvät eli pesee autot sisältä ja ulkoa ym. Eli en voi valittaa hänen osallistumistaan hommiin.



Lasten vaatteet ja muu tällainen lapsiin liittyvä onkin sitten mun harteilla. Eli mä en vois edes luottaa siihen jos sen tarttis laittaa lapsille vaatteet valmiiksi aamuksi niin todennäköisesti niillä vaatteilla ei vois lähtee mihinkään ihmisten ilmoille. Mä olen nimittäin aika tarkka lasten vaatteiden suhteen.



Sitten tähän omaan napaan. Eli mä joudun sitten kuitenkin siihen koko sokerirasitukseen ja sekös ottaa päähän. Mä olin viime torstaina labrassa ja otettiin se paastoarvo pelkästään ja se oli 5.5 kun raja on 5.1 ja neuvolantäti oli sitä mieltä et täytyy käydä siinä koko rasituksessa. No varasin ajan siihen ja se on onneksi " vasta" ens viikon perjantaina 2.2. Eli vähän on vielä armon aikaa. Sitten 8.2 menen neuvolaan ja kuulen tulokset. En aio aikasemmin soittaa, pitkitän mahdollisimman pitkään, kun pelkään Lunan " kohtaloa" ...



Mitkä Luna sulla oli silloin siinä rasituksessa ne arvot, muistatko? Niin ja mukavaa viimeistä työpäivää sulle. Mulla alkaa äitiysloma vasta 22.2 eli siihen on vielä 4 viikkoa ja senkin jälkeen olen luvannut olla töissä silloin tällöin jos vointi on vaan hyvä.



Eiköhän tässä tullut selostusta tän päivän osalta ja tasaviikkojen kunniaksi!!!!!!



LapaLepa rv 31+0

ups, tais mennä ennenkuin pitikään. Täällä taitaa olla myös noita sokeriäitejä, johon myös itse lukeudun. Mulla on nuo kaks aikasempaakin olleet ja niin on myös tää kolmas, nyt vaan oli kaks arvoa koholla, joten joudun mittailemaan kaks kertaa päivässä kotona, mutta onhan nuo pysynyt kohdillaan.mulle on vaan taipumus tätä painoa tulla, vaikka kuinka yrittää kattoa mitä suuhun laittaa, mutta ei voi mitään...pitäisköhän yrittää siivota vähän, muroja pitkin poikin...

palaillaan



pamppari ja nirppu 31 *poks*

Heipsan!



Eilen kävin neuvolassa! Paino ei ollut noussut yhtään ja hyvä niin! Paino vaan tahtoo tippua. Etoo ja sitten olen vältellyt ylimääräistä rasvaa/sokeria, kun en ylimääräisiä kiloja haluaisi lisää. Tietenkin raskausaikana jotain painoa tulee lisää, mutta itse _läskiä_ haluan välttää.



Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta vauva livisti aina alta pois. Ehkä pariksi sekunniksi saatiin äänet kuulumaan. Minulla on kohtu taaksepäin kallistunut. Kohdun koko vastasi viikkoja. :-)



Nyt sitten odotellaan np-ultraa, joka on huomenna! Saas nähdä miten lasketun ajan käy. Sitä jo muutettiin yhdeksällä päivällä varhaisraskauden ultrassa.



T: Ona rv 11+4

Siinäpä se olikin.Onko teillä muilla koko ajan nälkä..musta tuntuu,että söinpä miten paljon ja mitä tahansa mulla on koko ajan nälkä=)

Syön kyllä monipuolisesti kaikkea mahdollista..Ootelen koko ajan huomista kun kuuta nousevaa,kun oon luvannu itelleni pullan ja suklaalevyn.

Kaikkia herkkujakin homoisin koko ajan,mutta painoa tullu jo vähän liikaakin,niin pakko rajottaa..himoan kyllä appelsiinejä noitten herkkujen vastapainoksi=)Niitä syön kyllä useita päivässä=)

Galluppi:Käyttekö ulkona lasten kanssa säällä kuin säällä?

Me käydään kyllä aina edes hetki ulkona,ainoastaan jos lapset kipeinä ei ulkoilla.Nytkin -21pakkanen,mutta toppasin itteni ja pojan ja käytiin metsässä kävelemässä hetki.

Huiskutin 29+2