80-luvun nuoret! Mikä oli silloin parasta?

Salodangerin ja tripati`s partylinen kuuntelu mafialta ja hyvän biisin saaminen nauhalle oli mukavaa.

Olin aika köyhästä perheestä ja se välillä stressasi kun ei ollut oikein mihinkään varaa mutta ainakin oppi nauttimaan pienistä asioista.

Kumppanin pystyi löytämään livenä ja tarjontaakin oli.

Ilmapiirissä oli silloin myös jotain kovuutta. Oli jupit ja menestyjät. Suurin osa nuorista oli tavallisia. 

Oliko enää 80-luvulla vai oliko 70-luvun loppua, kun nuorissa oli eri ryhmittymiä, kuten diskohileet, punkkarit, uusnzit, diinarit - olivatko teddyt samoja? Ja oliko vielä muita? Nämä sitten kokoontuivat ja tappelivat keskenään, ainakin jotkut. Tämä ei ollut sitä valoisaa puolta. 

Ei ollut nettiä ja somea, vaan Sinä Minä -lehdet. Kirjeenvaihtokaverit. Musiikkivideot hidastempoisia, eikä kuva vaihtunut sekunnin välein. Oli kaikki niin kunnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kun otti kaupan pihan pusikossa puliukolta suihin ja se haki kaupasta mulle sidukkaa. Voi niitä kultaisia aikoja.

Oikeastiko otit?

Joo. Huuhtelin vaan siiderillä suuni. Kaveritkin teki tota.

Ehdotitko itse sitä vai se puliukko?

Tiedän että vedät siellä käteen. Mutta asiaan, tuota samaa tehdään edelleen, mutta netissä. Siinä mielessä netti on hyvä, ettei tarvitse missään pusikossa ketään imeä vaan voi lähettää kuvia ja sugar daddy laittaa rahaa. Tai sopia treffit jonnekin sisätiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi verrata just tähän aikaan, niin kaikkein parasta oli se, ettei ollut nettiä eikä somea.

Eikä vielä edes kännyköitä.

Se oli onnellista lapsuutta ja nuoruutta. Iloa, nautintoa ja elämän parasta aikaa.  

Ei vielä huolta tulevaisuudesta, luottoa siihen oli.  

 

Yliopistossa opiskelessa sai asunnon ylioppilaskylän opiskelijakylästä. Junamatkat kotiin sai opiskelijalipulla.  Hauskoja diskoja ja opiskelijabileitä. Huumeet puuttui kokonaan, mutta tokihan sangollisia kunnon prosenttiboolia oli jo Vappu aattona jo päivällä tarjolla.

Kaikki veemäisyys, kuvottava ilkeys sun muu, jota some nyt on joka piireissä täynnä, puuttui.

Jotenkin säälittää nykyinen nuoruus.  Olen surullinen heidän puolestaan

Kiusaajat ovat nykyään somessa. Kun pysyy sieltä poissa, pystyy välttämään ne. 80-luvulla ei ollut tätä mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli melkein kaikkien lempiruoka äipän makaroniloota.

Mulla on yhä! Se tehdään hirven paistilihaan! Olen syntynyt vuonna 1973!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kun otti kaupan pihan pusikossa puliukolta suihin ja se haki kaupasta mulle sidukkaa. Voi niitä kultaisia aikoja.

Oikeastiko otit?

Joo. Huuhtelin vaan siiderillä suuni. Kaveritkin teki tota.

Ehdotitko itse sitä vai se puliukko?

Tiedän että vedät siellä käteen. Mutta asiaan, tuota samaa tehdään edelleen, mutta netissä. Siinä mielessä netti on hyvä, ettei tarvitse missään pusikossa ketään imeä vaan voi lähettää kuvia ja sugar daddy laittaa rahaa. Tai sopia treffit jonnekin sisätiloihin.

Huonompi juttu että se mikä tapahtuu pusikossa, jää pusikkoon mutta internet ei unohda.

Modern Talking.

Silloin oli kai jonkinlainen hyvinvointivaltio, jota oli rakennettu edelliset vuosikymmenet. Suomen huoltosuhde oli kai parempi. Sitten tuli 90-luvun lama ja palveluja alettiin vähentää.  

Föfö, jota sain Kantsussa.

Ei ollut kivakoulua ja kiusata sai niin paljon kuin sielu sieti. 

Kesätöitä oli ainakin kaupungeissa kaikille. Jotkut tosin lähtivät mansikkapelloille. Tupakkaa poltettiin paljon ja omppuviiniä juotiin perjantaina. Baariin mentiinkin jo seitsemältä ja vilkku tuli puoli kahdelta. Pizza oli kallista ruokaa. Alaikäiset kokoontuivat keskustoihin tuhansien parvina joka säällä.

Olihan se melkoista. Sain mennä ja tulla vapaasti, tosin en asunut kaupungissa. Permanentti piti olla, olkatoppaukset, isot korvikset. Pastellisävyt. Tiukat farkut. Stray Cats, Duran Duran, Gazebo ja muut. Tupladekki oli rautaa. Suosikkia luettiin ja oman huoneen seinät olivat julisteita täynnä. Ihan parasta aikaa olla nuori, ilman somea ja muuta p@skaa. Toki netti olisi helpottanut elämää musiikin suhteen, kasetit ja levyt olivat kalliita. Mutta sitä hienompaa oli, jos sai hyvän biisin radiosta nauhoitettua, tai oli saanut säästettyä rahaa, ja ostettua lempiartistin kasetin/levyn. Ja ne kasetit oikeasti kuunneltiin puhki.