2007 Yritykseen ryhtyvät ------- viikko 4

Terve siis kaikille ja onnea plussanneille!!



Pitkästä aikaa ehdin kirjoitella.



En tiedä tekeekö pää temppuja, vai mitä, mutta meinaa muka oireita olla... Aamulla kuvotusta ja rintojen arkuutta... No, ensiviikolla pitäisi täti tulla kylään, joten ootellaan. Toisaalta kuitenkin pelottaa jos plussa tulee, keskenmeno on kuitenkin tuoreessa muistissa. Jos vielä sen yhden lapsen kuitenkin sais...



Noista testeistä oli puhetta, ite olen käyttänyt sitä marketin testiä ja ihan se on oikein näyttäny muutama päivä sen jälkeen kun menkkojen ois pitäny alkaa.



Nyt vaan plussatuulia toivotan kaikille!!

Itselläni melkein sama tilanne. Marraskuun lopussa km. yhdet menkat on ollut sen jälkeen ja eka yritys kerta meneillään km jälkeen. viikonloppuna pitäisi menkkojen tulla mutta toive on suuri ettei niitä tulisikaan. Muuten keskenmenon saaneille on myös oma keskustelupalsta nimimerkin Haahut takana jos haluat käydä lukemassa kanssa sisarten kirjoituksia.

Lämmin halaus sinulle surusi keskellä ja toivottavasti pian onnistaa uudestaan.

Todella rankka päivä edessä... Nyt on 99% varmaa että mieheni on allerginen meidän koiralle. Hänellä on ollut kummaa ihottumaa viimeisen vuoden ja ainoa mikä meidän elämässä on tämän vuoden aikana muuttunut on se että hankittiin koira. Hän on ihottumasta mennyt lääkärille tutkimuksiin ja tänään pitäisi saada sitten tietoja patologian puolelta että onko ihottuma sieni vai jotain muuta. Todennäköisimmin se ei ole sieni sillä vastaukset ovat olleet valmiina jo viikon (lääkäriaikaa ei vaan saanut aikaisemmin) ja he lupasivat soitella jos sieltä jotain löytyy eli sieltä ei ole löytynyt mitään enkä minä ole saanut tartuntaa vaikka joka yö samassa sängyssä nukutaankin ja vielä läheisempääkin kontaktia silloin tällöin otetaan. Seuraava vaihe on sitten allergiatestit mutta jotenkin vaan tiedän sisimmässäni että koiran sen aiheuttaa ja sen on lähdettävä...



Olen nyt koko aamun itkenyt asiaa ja todella kiva olla töissä. Tiedän jo paikan minne vien koiran uudelleen sijoitettavaksi ja tiedän sen höppänän saavan uuden ja hyvän kodin mutta silti se sattuu... Koira on mitä ihanin 1v leikattu poika, vähän on murkkuikään kuuluvaa itsepäisyyttä mutta muuten tottelee todella hyvin ja tulee kaikkien kanssa toimeen niin ihmisten, koirien kuin kissojenkin. Eikä tämä vauvaprojektikaan saa mieltä yhtään piristymään... Kun nyt vaan saisi itsensä kasattua eikä enää poraisi täällä töissä, kiva selitellä työkavereille että koiraa itken enkä voi asiakkaitakaan ottaa vastaan kyyneleet silmistä valuen.



Parempaa keskiviikkoa teille muille



-Doodels

Voi Doodels tiedän miltä tuntuu luopua lemmikistä. Se on kamalaa, kun ne kuitenkin on perheenjäseniä. Lapsena mulla oli kani, joka kuoli 11 vuotiaana. Vaikka se oli " vaan" kani, niin luopuminen oli hirveää.

Nyt meillä on 1-vuotias tyttökoira. Kauhee riiviö ja monesti olen uhannut siitä tehdä vanttuut, mutta tuossa se vielä sohvalla makoilee.



Onko koiralle mietitty uusi koti sellainen, jossa voisit sitä käydä joskus aina katsomassa? Siten ei tarvitsisi kokonaan luopua.



Sitten omaan napaan. Olo on ihan ok, jos ei oteta huomioon kamalia päänsärkykohtauksia, kuvotusta aamulla, päivällä ja illalla, jatkuvaa väsymystä ja verenvuotoa nenästä. En siltikään vielä osaa ajatella olevani raskaana. Helmikuun 14.pvä pitäisi mennä sinne ultraan sitten asia varmasti konkretisoituu. Mun oma gyne on sellainen pian eläkkeelle jäävä äijeli =) Se ottaa vastaan potilaita enää vaan keskiviikkoisin, joten siksi pitää ajoissa varata aika, jos mielii sellaisen saada. On tosi hyvä ja mukava lääkäri.



Iltavuoro kutsuu jälleen tänään ja nyt taidan lopettaa näiden karkkien syömisen, koska alkaa tuntua, että ne tulee pikapostilla takaisin ylös.



Kirpeää pakkaspäivää kaikille ja Doodels koitahan pärjäillä ja itke niin paljon kuin itkettää.



Lillis

ja tervetuloa uusille yrittäjille :)



Pikkase kiirettä pitäny tällä viikolla nin on palstailu jääny vähemmälle.



Tätin kyläily on tältä erää ohi niin pääsee taas kokeilemaan onneaan. Varman päälle täytyy monena päivänä kokeilla ku ei siitä oviksesta mitään tietoa koska vois olla. Miehen ei tartte lähtee reissuun niin ei nyt oo sen takia kysymysmerkkiä :) Viimeviikolla sain papan tuloksetkin - normaali - eli tämäki huoli on poissa ja lääkäriltä oli vielä erityisesti merkintä jonkun tekstin perässä että " olet ovuloinut! Onnea yritykseen" :D kyllähän mieltä lämmitti.



Aah, mä en oo vielä joutunu luopumaan yhestäkään lemmikistä mut oon kauhulla odottanu mitä käy ku kaikki 4 koiraa ja kissa rupee kaikki olemaan toodella vanhoja.



No eipä muuta ku plussasäteitä kaikille tasapuolisesti :)



Kiti kp 8/~30



Niin joo päivitän taas listaa alkuviikolle...

[color=lila] Mannalle todella paljon onnea nopeasta plussasta! Toivottavasti tullaan perässä.... äääh... älä muistuta että luvassa on pahoinvointia... olen aivan unohtanut tuon kauhean tosiasian. Viimeksi sentäs sain nukkua rauhassa aamut ja ottaa päikkäreitä, mutta nyt on tuo pikkanen jonka takia pitää herätä jo klo 7 aamulla. Mulla alko pahoinvointi joskus viikolla 7. Sitten keksin että mustikkakeitto on ainoa mitä voin silloin juoda. Onneksi en kertaakaan oksentanut, mutta hiivin tukka pystyssä ja naama vihreenä jääkaapin - vessan ja sängyn väliä. Se ällötys ja väsymys oli kyllä todella inhaa ja moneen kertaa tuli mietittyä että täytyy olla hullu kun itsensä tällaiseen tilaan saattaa. No nyt onneksi tietää että se loppuu aikanaan. Silloin vain meinasin aina oksentaa kun mietin että mahakin sitten kasvaa ja varmaan tuntuu hirveeltä, vaikka aikaisemmin olin haikaillut ison mahan perään. Sitten kun maha alko kasvaa niin pahoinvointikin oli poissa ja nautin todella.



[color=lightblue]Doodelssille halaus! Toivotaan, että miehelläsi olisi mielummin jokin syöpälänen (anteeksi ilmaus :D) Koirasta luopuminen on todella kurjaa varsinkin jos on vauvakuumekin.



[color=lila]Omanapa: Ei mitään kummallista. En vain jaksais millään odottaa että päivät menis ja pääsis todella jännäämään tuleeko täti vai ei.



Mymmeli kp 17/28

En tiedä kuvittelenko vai mitä tämä on mutta sillon tällön tulee sellanen ällötyksen tunne ja silti pitää syödä. tuntuu että oon turvonnutkin =) en tiiä onko positiivista vai ei. paino ei kuitenkaan ole noussut.

mies jo kyselee että millon se maha oikeen kasvaa ?;) naurahdin vain että ootetaanko se plussaus ensin ja ootellaan masun kasvua vasta sitten ( ah tätä miesten ajatus maailmaa ja toinen mukelo jo kyseessä ;) )



mutta mutta, tässä sitä porskutellaan jospa sitä tekis testin4.2 illalla kun tullaan anopin ja appiukon kanssa mökiltä kotiin.



me on aijottu pitää raskaus salassa niin pitkälle kun joku ite huomaa ja kysyy...



tulipa anopin mielipide yks päivä esille ku puhuin et tarvittais isompi asunto ku tuntuu ettei mahuta tähän edelliseen...Anoppi tuumas että: " ettehän te vaan lisää lapsia suunnitele, älkää vaan, ei se kannata vielä... vaikka olihan tuo ensimmäinen helppo lapsi" HERRA JUMALA NOITA ANOPPEJA!!!prkl

minäpä totesin siihen " EI todellakaan olla. ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä!"

meni oikeesti hermot. mitä meidän perhe-elämän suunnittelu sille kuuluu, kuvittelee varmaan et se voi siihen antaa sitten meille luvan ?;)



anteeksi tunteiden purkaminen... kuuluukohan asiaan ;)





kp21/30?

Täällä alkaa jännitys tiivistyä ihan tosissaan. Nyt on siis kp 34/30-34, eikä menkkoja kuulu. Viimeksi uhosin, että testaan huomenna aamulla, mutta nyt olenkin päättänyt pitää itseäni pimennossa vielä lauantaiaamuun asti. Ehkäpä testitulos on sitten varmempi, ja saanpahan sitten rauhassa joko hekumoida onnesta tai sulatella pettymystä, kun ei tarvitse vain heti perään kiireessä painaa töihin. Mitään oireita ei edelleenkään ole, sen enempää menkkoihin kuin raskauteenkaan viittaavia. Outo fiilis.



Viimeksi pahoivointi taisi alkaa viikolla 6-7. Se ei ollut mitenkään aamuun rajoittunutta, vaan jatkui ihan ympäri vuorokauden. Oksentanut en onneksi kertaakaan, mutta töissä piti olla mukana lounaan lisäksi kahdet eväät. Ruokavalio muistaakseni koostui granny smith omenoista, porkkanaraasteesta ja paahtoleivistä ei mitään päällä.



Toivottavasti lemmikkiongelmat ratkeaa. Perheenjäseniähän nekin ovat. Itse kuitenkin olen superallerginen, joten en voisi millään elää eläinten kanssa. Onneksi tämä on ollut aina tiedossa, eikä miehelläkään ole ollut eläimiä, niin ei olla valintatilanteeseen jouduttu. Varmasti ovat raskaita päätöksiä.



No, nyt pitää mennä katsomaan Grayn anatomiaa. Palaan viimeistään lauantaina.

pahoittelut doodelsille! Lemmikistä luopuminen on ihan kamalaa. Itsekkin joskus mietin miten käy kun nuo meidän kolme kissaa saavuttaa eläkeiän ja lähtee paremmille hiiri maille. Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.



Pahoinvoinnista.

Eka raskaus meni 3:n päivän pika öklötyksellä ja lihoin 22kg

toisesta en muista mitään ongelmia.Kiloja 16 lisää

kolmosesta selkä petti viikolla 20 jouduin tukiliivien varaan. Kiloja 12

nelonen teetti sitten töitä. Oksetti viikolta 4 viikolle 17, nukutti kauheasti,iskias juimi viikolta 10,selkä petti viikolla 15(tukiliivit,burana ja mies talutti vessan ja sängyn välillä pahimpina päivinä, supistukset alkoi viikolla 16,migreeni niin hirveä että olisin saanut käynnityksen viikolle 38 mutta vauva tuli ite jo viikolla 37. Kiloja tuli vain 8.



APUA! miksi edes haluan lisää tuo listahan kuulostaa ihan hirveältä :o/

Masokisti luonne kait... ;oD



).( tämä kierto mennään sinnepäin. Eka kertaa terot kuvioissa enkä usko nyt raskautuvani. Ensi kuussa sitten. Eihän tässä (vielä) jäniksen selässä olla.



Niiloakseli kp 19/29

Kiitoksia teille tuesta ja kannustuksesta, ei tämä helppoa ole mutta päätös on tehty ja siinä pysytään eli poika lähtee :(



Eilen etsin meille uutta kissaa (korvaamaan pojan jättämän ison tyhjiön sekä piristämään minun mustaa mieltä ja totta kai jäämään yhdeksi perheenjäseneksi) ja sattumoisin meidän uuden kissan kasvattaja kiinnostui meidän pojasta. Hän on etsinyt harrastekoiraksi juuri sellaista mixiä mikä meidän rekku on ja ikäkin passaa mainiosti. Heillä olisi todella hyvä koti tarjota meidän pojalle (iso omakotitalo, metsät ja pellot vieressä, uusi emäntä harrastaisi pojan kanssa ym.). Toivottavasti he päätyvät siihen että tahtovat kasvattaa koiralaumaansa vielä yhdellä (heillä on 4 ennestään) :) Vaikka pahalta tuntuu luopua rakkaasta pojasta niin tieto siitä että hän pääsee parhaaseen mahdolliseen kotiin helpottaa... mutta ei saa pitää toivoa liian ylhäällä jos he eivät haluakaan poikaa on pudotus liian korkea kestettäväksi. Pidetään peukkuja!



Ja vauvabuumiin, meillä mies on hieman lyönyt jarrua päälle. Hän on minun höpötysten vuoksi kerännyt kamalat paineet ja nyt ei oikein seksikään luista... Täytyy lopettaa tuo oviksen metsästyksestä puhuminen ja muukin vauvahössötys jotta mies vähän rentoutuu ja alkaa taas peitto heilumaan. Meillä on nyt joulun aikaan tapahtunut muutenkin suuria muutoksia elämässä ja mies täytti 3-kymppiä joten ymmärrän täysin hänen " ahdistuksensa" . Vauvapuuhia ei ole laitettu jäihin mutta nyt otetaan vähän rauhallisemmin ja minä vaan piilossa laskeskelen ovispäiviä ja yritän vaivihkaa vietellä häntä juuri oikeina hetkinä :)



Plussia teille kaikille :)



-Doodels

Itse asiassa, kun tuo Tearangelin viesti tuli samaan aikaan kuin kirjoitin omaani, niin meinasi jo heti siinä laitaa uutta perään ja jättää ohjelmani väliin.



Anoppiasia siis sai sormeni vielä syyhyämään: Anoppini on ihan mukava, mutta välillä päästää suustaan sammakoita. Ei haittaisi, jos kommentoisi vain minulle, mutta kun yleensä seurassa. Nyt syksyllä harmitteli minun ja mieheni edessä puolitutulle, kuinka " Ja_me" ei vielä halua toista lasta. Siis häh? Esikoinen oli 1,5 v ja olin juuri palannut töihin. Ihan kuin minä nyt tässä estäisin heidän mahtavaa sukuaan lissäntymästä ja täyttämästä maan. No, tuolloin oli jo tehty päätös, että joulun jälkeen pistetään yritys päälle. Sekunnin murto-osan kävi mielessä, että ei sittenkään, ihan vaan anopin kiusaksi, mutta kesti vain hetken. Kyllä sitä toista lasta kuitenkin niin kaipaan. Kivahan se on tietää, että anopillekin sopii :-).



Doodels, me voidaan tehdä sun miehen kanssa semmonen työnjako, että se voi hoitaa sänkypuuhat ja me taas hypetetään sun kanssa päiviä ym. Et jää paitsi mistään eikä mieskään turhaan stressaa. Meillä oli miehen kanssa vähän samoja ongelmia tässä molemmilla. Tuntuu hölmöltä, kun lapsentekoon asti hyvin sujunut seksi alkaakin tosipaikan edessä maistua puulta.



No, nyt pitää varmaankin aloittaa työt. Palataan!



-Ja_me kp 35/30-34

Ja onnea Mannalle plussasta!!! :)



Ihanan monta plussaa ollaan jo tähän klubiin saatu, toivottavasti sama tahti jatkuu ja päästää pian pitämään ketjua tuolla odotuspuolella! ;)



Täällä on nyt kp 24/28-?, dpo 8 ja oireitahan on.... Tiedä sitten, että mitkä niistä on kuviteltuja ja mitkä oikeita... Rinnat ei ole vieläkään kipeät (tämä oli selkeä merkki esikoista odottaessani), mutta niitä välillä silleen vihloo ja tuntuu, kuin maito nousisi! :O Hassua... Kaapissa on kolme Aconin herkkää testiä odottamassa, viikonloppuna ajattelin jo hätäisesti testailla ennen reissuun lähtöä... Lähdetään siis sunnuntaina viikoksi reissuun, eikä siellä sit olekaan niin helppoa testailla...



Ja tuosta miehen stressaamisesta ym.. Mun mies on vissiin siinä asiassa aika harvinaisuus, että hän ei juurikaan ota paineita tästä " projektista" vaan antaa mulle aina kun haluan.. =D Ihan samanlailla oli esikoista yritettäessä... Tosin en mä kauheasti miestäni rasita näillä kaikilla kuumeilu-jutuilla, sitä varten on nämä foorumit olemassa... ;)



Mutta paljo db kaikille piinailijoille!!!

Ihan aluksi valaiskaa tyhmää.. mikä toi dpo on?

Minulla alkaa olemaan jännät paikat kp29/28-35. Rinnat on tavallista kipeämmät ja pissattaa koko ajan, mutta mitään muita tuntemuksia ei ole. Ei kipuja, ällötystä tai muuta. Ensimmäisestä alkoi kauhea närästys heti plussaamisesta ja jatkui koko raskauden ajan. Tätä ei siis nyt myöskään. Kamalaa tämä odottaminen ja kun yrittää järkeillä itselleen,että harvinaistahan se olis jos molemmat raskaudet lähtis ensimmäisestä yrittämästä. Minkäs teet..*huokaus*



Koskahan sitä uskaltais testata? Toi kp35 on ollut mulla vain kerran,mutta varmaankin " järkevää" olis testata silloin. Ei vaan malttais.



PIIIIIINAAAAVAAAA!

Mullaki ois taas menkat myöhäs ja kaiken maailman tuntemuksia, niinkuin on ollu jka kk pillereitten lopettamisen jälkeen..aina on tullu pettymyksiä, niin ei uskalla oikee toivoa..taikauskonen,et jos en nyt innostu siit et menkat on myöhäs, ni ehkä se sit ois plussaa..en kyl uskalla testiäkää tehä ku vast viikon päästä..ku mulla tuppaa noi menkat aina heittelee reippaasti päivillä..kun kysyit siitä dpo:sta, niin itsekin haluisin tietää sen, samoin kuin kaikki muutkin lyhenteet mitä täällä on käytetty..en ymmärrä yhtään niistä. Mutta takaisin taas töihin.. palaillaan.. Ja niin ONNEA niille plussanneille, jos en ole vielä sanonut, täältä perästä ainakin yritetään tulla..=)

mä ne oon ymmärtäny näin



kp = kiertopäivä

dpo = days past ovulaiton, eli kuinka monta päivää ovulaatiosta on menny



Meillä on mies onneks ihan tosissaan mukana tässä projektista. Eilen illalla ku pähkäilin että pitäistkö meiänkin tehdä ovis testi, että tietäis sitten mahdollisen tärppipäivän, niin sano että tietenki jos voi avittaa ja puolen tunnin päästä kysy että etkö sä teekään site testiä :) siis joo milläköhän sen olis tehny ja vielä väärä päivä.

Ei meilläkään oo mitään vaikeuksia saada miestä petipuuhiin, pikemminkin tahtois useammin ;) no pitää pistää mies hommiin.



Onnea plussanneille jos en oo vielä onnitellu.

Plussatuulia kaikille tasapuolisesti +++++



Kiti kp 9/~30

Olen uusi tulokas ja olen katsellut eri keskustelu aiheita. Vauvakuume on tosi kova ja näin ollen olen jättänyt pillerit pois vuoden alussa, yhteistuumin mieheni kanssa.



Paljon on kysyttävää ja tiedon jano on kova. Kävin ostamassa vauvoihin liittyvän lehden, mut tunnustaa että on vielä liian aikaista lukea/ ostaa vauva-aiheisia lehtiä. Mitä mieltä olette?



Onneksi olkoon kaikille, jotka ovat alkaneet odottamaan :) !

Doodels, olen tosi pahoillani koirasta! Rakasta haukkua ei tietenkään voi korvata, mutta siltä varalta että kuitenkin jossain vaiheessa haluaisitte kokeilla: Perun karvaton koira sopii monille allergikoille. Kahdessa tuttavaperheessä on, ja oireitta ovat jo vuosia elelleet. Äkkiseltään näyttävät vähän hassuilta, mutta lähemmin kun tutustuu, niin ovat tosi suloisia. Ja se ryppyinen iho on silittäessä ihanan lämmin ja pehmeä, ei yhtään ällö :) Googleta tietoa jos kiinnostaa.



Huh, Ja_Me, teillä on jännät paikat. Onnittelut kärsivällisyydestä, johon en itse yltänyt... Toivottavasti tulee plussa! Omista plussista sen verran, että saattoipa kuitenkin olla väärä hälytys. Tiputteluvuoto alkoi eilen (kp 32/27-29) ja tänään on tullut jo enemmänkin. Teen varmaan sunnuntaina testin ja tarkistan vielä tilanteen, mutta huonolta näyttää. Tiputtelun vielä pystyin perustelemaan itselleni, kun siitä niin paljon on tälläkin palstalla kirjoitettu, mutta tänään näyttää ihan rehelliseltä tädiltä. Kutsumatta tuli, mokoma! Kiitos kovasti onnitteluista kaikille, mieltä lämmittävät, oli lopputulos mikä vaan.



Ovulaatioden laskeminen ja muu hypetys kannattaa varmaan useimmissa perheissä jättää ainakin osaksi tänne, olen samaa mieltä. Sehän onkin yksi palstan parhaista puolista! Spontaania seksiä vaan juuri oikeaan aikaan, jätetään ne ovulaatiotestit vessan puolelle ennen kuin rynnätään kiskomaan ukoilta housuja pois :) Meillä mies on nyt tämän plussa-vai-ei -systeemin tuloksena kyllä vakaasti sitä mieltä, että vauva taloon ja mahdollisimman pian, mutta mikäli miestä tunnen (ja toivoakseni tunnen, kun nyt isän siitä haluaisin tehdä), ahdistus iskee kyllä aika pian jos kellon kanssa yritän sitä saada petipuuhiin. Ehkä siis pitäisi siirtää eilen kirjastosta haettu vauvakirjapino pois yöpöydältä.

Mun epämääräisiä mietteitä voikin lukea tuolta otsikon alta toisella testillä plussa ja toisella nega.



Tänään nimittäin varmistelin sitä jo saatua plussaa, mutta Predictor näyttää sitkeästi negaa. Vetää mielen matalaksi. Nyt on menossa kp37. Vauvalaskurin mukaan rv 6, mutta oysin laskuri näyttää viikkoa 4+3 ja itse kun lasken, niin kyllä se jotain tuossa neljän viikon tietämillä on. En sitten enää edes tiedä mikä on se oikea.



Kai mä lähden töihin...



Lillis mieli maasa.

että plussat muuttuukin negoiksi ja täti tulee ihan puskista päiviä myöhässä. Voi harmi, Lillis ja Manna. Toivottavasti kyseessä on vain joku tilapäinen häiriö!



No, oma kohtaloni selviää (ehkä) siis huomenna. Vai uskallanko enää testatakaan?



-Ja_me kp 36/30-34

[color=lightblue]

Poitsu kattoo lastenohjelmia (siunattu BBC-prime).. niin ite saan juoda rauhassa aamukahvin...on sitten tää mamma vähän paremmalla tuulella aamun :)

[color=violet]

Harmittelut mannalle! Mutta Lillikselle lisään toivoa kertomalla että tuo prediktor on kuulemma huonoimmasta päästä testejä, joten testaappa vaikka seuraavaks esim. apteekin omalla tai sitten taas sillä aconilla, jos tätsyä ei kuulu.

[color=lightblue]

Vauvan yrittämisessä parasta on just tää ihana jännitys (joka nyt tuntuu ihanalta, mutta myöhemmin varmaan ahdistaa). Itse olen huomannut edellisillä kerroilla (kolme plussaa saaneena) että kaikista paras on kun hommailee silloin kun parhaimmalta tuntuu. Itse olen juuri sellainen ihminen että ässää ei tee mieli ellei ole " se aika kierrosta" . Ja ovulaatio on sen verran kivulias että väkisin tule huomattua. Tun dpo:n äkkäsin tältä palstalta vasta nyt. aikaisemmin on ollut vain tuolla lapettomuus puolella, kun niissä hoidoissa sitä vissiin käytetään.... pikkuhiljaan tästä vauvan yrittämisestä on teht tekniikka ja tilstointi-aji :D



mymmeli kp 18?/28