Ennen olin tosi nauravainen henkilö

Vierailija kirjoitti:

Seura tekee kaltaisekseen.

Paljon mahdollista vaikkakin oman hymyn on hyydyttänyt yksinäisyys. Mä en edes muista milloin olisin nauranut tai edes naurahtanut, mutta sen sijaan muistan mainiosti milloin itkin.

Pelko vie ilon elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Henkilö, kumpi oletettu olit?

Onko sillä jotain merkitystä tämän asian kanssa?

Täällä sama juttu, kotona ahdistava ilmapiiri, mököttävä puoliso ja masentunut lapsi. Yritän pitää koko perheen jotenkin pinnan yläpuolella, mutta arki on ihan älyttömän raskasta. Havahduin muutama päivä sitten siihen, etten ole nauranut vuosiin. Tuli itku kun muistelin miten kepeää ja aurinkoista elämä joskus oli. Olin nuorena todella elämäniloinen ihminen, mutta parisuhde on vienyt kaikki värit elämästä.

Ei ole samanhenkistä seuraa, joten ei naurata.

Taloudellinen tilanne vie hymyn. Pelkkiä aiakaskohtaamisia, joista ei saa mitään iloa ja pakolla yritän saada kerättyä motivaation töihin, jotta edes joskus olisi mahdollisuus saada elää vapaammin myös taloudellisessa mielessä. Löytäisi edes paremmin palkatun työn ja kyllä mies ja rakkaus myös piristäisivät. Kosketus ja seksuaalisuus platonisen turhuuden sijaan. 

Ennen olin nauravainen koska oli hauskaa seuraa. Nykyään kemiat ei kohtaa ihmissuhteissa.

Miehenä saan naisen kuin naisen nauramaan. Tulkaa katsomaan kun käyn kaupassa, teinitytötkin tirskuvat.

Ihmiset ilkeilee. Ei jaksa. Onneksi yksin on hauskaa.

Eräs viisas nainen sanoi minulle kerran, että eläminen oman mielensä kanssa ei ole ainaista ja kepeää kädenvääntöä, se on jatkuvaa sotaa. On pakko työntää negatiiviset ajatukset ja menneet pois mielestä vaikka väkisin ja keskittyä hetkessä olevaan hyvään. Se on ainoa keino saavuttaa ilo ja onni.

Monet meistä syyttävät toisia ihmisiä, olosuhteita tai kohtaloa siitä, että he ovat onnettomia. Tämä syyttely on kuitenkin turhaa, sillä jokainen meistä voi olla onnellinen, kunhan antaa sille luvan.

Sinä olet juuri se henkilö, joka on vastuussa omasta onnestasi. Älä odota, että joku tulee ja pelastaa sinut synkkyyden kourista. Erityiset ihmiset tukevat sinua ja tekevät sinut onnelliseksi, mutta näiden pitäisi kuitenkin olla vain toissijaisia syitä, sillä kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Usko siis omaan onnellisuuteesi!

Vierailija kirjoitti:

Monet meistä syyttävät toisia ihmisiä, olosuhteita tai kohtaloa siitä, että he ovat onnettomia. Tämä syyttely on kuitenkin turhaa, sillä jokainen meistä voi olla onnellinen, kunhan antaa sille luvan.

Onnellinen voi olla, kunhan löytää mielenrauhan, mutta tässä puhuttiin iloisuudesta. 

Vähän vaikea olla iloinen, jos toiset näyttää hapanta naamaa, tai jollain tavalla menee huonosti. Vain positiiviset asiat saavat iloiseksi, esim. onnistunut asia tai joku hymyilee ja tervehtii. Ankeat ilmapiirit angistaa ja positiiviseksi tullaan hyvällä ilmapiirillä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä🤔 Mäkin olin, sitten rakastuin väärään mieheen. Ei oo sen koommin juuri naurattanut

Mikä sun elämässä on toisin nyt? 

 

No mulla taitaa olla vähän sama tarina kuin sulla..

Tääläkin sama tarina. Nykyään olen sinkku, mutta iloisuus ei ole palannut. Muistan kuinka ennen tuhoisaa suhdetta minulle aina sanottiin, miten voin tulla niin hymyilevänä joka paikkaan. Kyseinen ex mies tuhosi kaiken elämänhaluni jopa vähän huomaamattani. Vähän väliä toistuva itku ja draama alkoi hallita elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Pelko vie ilon elämästä.

Minulla näin.