Kumpi vaikuttaa enemmän, yksittäinen vastoinkäyminen vai pitkään jatkuva stressi?

Miksi niitä pitäisi vertailla?

No aivan varmasti jälkimmäinen, siinä ihminen on koko ajan tietynlaisessa stressitilassa.

Vanhemman kuolema tietysti koska siinä menettää vanhemman iäksi.

Jatkuva stressi.

Vaikuttaa mihin? 

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Pitkään jatkuva stressi vaikuttaa enenmmän negatiivisisti elämään.

Yksittäisiä tapahtumia ja ties mitä saattaa jollekin ihmiselle kerääntyä vaikka kuinka ja ne kaikki - ehkäpä ei mikään niistä - johdu siitä ihmisestä. Ajatelkaa vaikka lasta ja nuorta joka elää henkisen ja fyysisen väkivallan perheessä, avioeroja, alkoa jne... se ei sulje pois sitä, että jossakin vaiheessa päättyy johonkin stressitilanteeseenkin... pitkäaikaiseenkin... HUONO STRESSI NAKERTAA IHMISEN vähintään sairaaksi... MUTTA OLEMASSA ON MYÖS HYVÄÄ STRESSIÄ... VAIKKA NÄISTÄ EI VOI PUHUA SAMANA PÄIVÄNÄKÄÄN...

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Pitkään jatkuvat vastoinkäymiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Miten "sopia" ihmisen kanssa johon ei ole mitään normaalia vanhemman ja lapsen välistä suhdetta? Ja sopia mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Jaa, en ole samaa mieltä. Elämäni ei muuttunut oikeastaan mitenkään siitä kun toinen vanhempani kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Jaa, en ole samaa mieltä. Elämäni ei muuttunut oikeastaan mitenkään siitä kun toinen vanhempani kuoli.

Sama. Sairastui, kuoli ja kuopattiin ja minä jatkoin elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Eiköhän pahempaa ole esimerkiksi elää pelottavassa kodissa koko lapsuus.

Jälkimmäinen aiheuttaa esim. CPTSD:tä. Eli se. Tietysti väheksymättä sitä yhtä vaikeaa kokemustakaan, sekin voi aiheuttaa PTSD:n. 

Jos lapsen vanhemmat eroaa tai lapsen vanhempi kuolee saa tämä mitä todennäköisimmin tuen ja avun. Mutta sitä apua ja tukea saa esimerkiksi epävakaan ja mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa elävä lapsi? Yleensä ei mitään, ja siitä kotitilanteesta saatetaan jopa kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Millälailla? Kuin tulla vanhempansa kaltoinkohtelemaksi tai hyväksikäyttämäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Oletpa naiivi, kun kuvittelet että puhun jostain "sovittavissa" olevista pikku pikku pikku väärinkäsityksistä ja teinien kiukutteluista.

Lapsi jolla on ON EDES joskus ollut normaalit, tervepäiset, tasapainoiset, turvalliset ja rakastavat vanhemmat, on paljon onnekkaampi kuin lapsi joka on vauvasta saakka elänyt sekopäiden ja pskiaisten rääkättävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Oletpa naiivi, kun kuvittelet että puhun jostain "sovittavissa" olevista pikku pikku pikku väärinkäsityksistä ja teinien kiukutteluista.

Lapsi jolla on ON EDES joskus ollut normaalit, tervepäiset, tasapainoiset, turvalliset ja rakastavat vanhemmat, on paljo

Miten voi väittää vanhempansa menettäneen olevan onnekkaampi verrattuna lapseen joka saa elää äidin ja isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva stressi joka johtuu epämääräisistä asioista, on rikkovampaa. Yksittäisiä kriisejä on helpompi käsitellä, määritellä ja niihin saada kaikkea tukea ja paapomista. Vanhempien luonneviat ja pään häiriöt pitää yksin hiljaa niellä. Kun pahaa oloa ei pysty edes kunnolla sanoittamaan ja siihen on kasvanut sisään, se on pahempi kuin yksittäin tapahtuma.

Vanhemman menettäminen on pahinta mitä lapsi voi kokea. Elossa olevan vanhemman kanssa voi aina yrittää sopia ja korjata välejä kun vanhemman menettäneellä ei ole edes mahdollisuutta.

Ei ole pahinta