Kumpi vaikuttaa enemmän, yksittäinen vastoinkäyminen vai pitkään jatkuva stressi?

Vanhempien ero on pahempaa kuin vanhempien kuolema. Erossa perhe hajoaa ja koko elämä muuttuu.

Oma syy jos hukkaa vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

No aivan varmasti jälkimmäinen, siinä ihminen on koko ajan tietynlaisessa stressitilassa.

Joo, tämä. Kaikki vastoinkäymiset ovat ikäviä. Jokin yksittäinen traumatisoiva tapahtuma voi myös olla äärimmäisen rankka ja vaikuttaa ihmisen elämään pitkään, mutta kyllä itsekin sanoisin, että semmoinen pitkäkestoinen, jopa vuosia kestävä jatkuva vastoinkäymisten suma, jossa mitään onnistumisia, tai hyviä kokemuksia ei ole eikä tule, rikkoo ihmistä ihan todella pahasti. Sen jälkeen ei oikein pysty enää edes luottamaan, että mikään ikinä enää menisi hyvin. Nimimerkillä, vuosia p**kassa tarponut.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien ero on pahempaa kuin vanhempien kuolema. Erossa perhe hajoaa ja koko elämä muuttuu.

Drama drama 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miten voi väittää vanhempansa menettäneen olevan onnekkaampi verrattuna lapseen joka saa elää äidin ja isän kanssa?

 

 

No ihan kuule siten, että se ei ole mitään "saamista" ja positiivista, jos ne vanhemmat eivät ole normaaleja ja kyvykkäitä vanhempia, vaan lapselle haitallisia ihmisiä. Silloin se on JOUTUMISTA elämään heidän kanssaan.

Oma elämäni oli ennen hyvin stressaavaa, mutta kun läheiseni kuoli, se oli niin kova järkytys, että menetin kokonaan stressaantumisen kykyni. Tavallaan elämä on nyt rauhallisempaa ja helpompaa, mutta haluaisin mieluummin, että asiat olisivat niin kuin ennen. Stressin tunnetta en kaipaa, mutta kuollutta läheistäni kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miten voi väittää vanhempansa menettäneen olevan onnekkaampi verrattuna lapseen joka saa elää äidin ja isän kanssa?

 

 

No ihan kuule siten, että se ei ole mitään "saamista" ja positiivista, jos ne vanhemmat eivät ole normaaleja ja kyvykkäitä vanhempia, vaan lapselle haitallisia ihmisiä. Silloin se on JOUTUMISTA elämään heidän kanssaan.

Ne on silti vanhempia jotka ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien ero on pahempaa kuin vanhempien kuolema. Erossa perhe hajoaa ja koko elämä muuttuu.

Kai se elämä muuttuu vielä enemmän, kun vanhempia ei enää ole lainkaan??

Vanhempien menetys on rankempi kokemus lapselle. Jokainen lapsi varmasti rakastaa vanhempiaan vaikka kotona olisi ongelmia alkoholiongelmaa tai väkivaltaa tai köyhyyttä.

Yhden kaverini vanhemmat kuoli kun oltiin lapsia. Voi että sitä kaverin jankutusta siitä miten minä olen "onnekas" kun biologinen isä oli vielä elossa. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä minkälaista oli elää lapsuutta painostavassa ja arvaamattomassa ilmapiirissä.