Vähän harmittaa, kun toisilla on niin mahtavat sukulais ja perhesuhteet

Otan esimerkiksi lapsuuden kaverin ja heidän perheen, kun tulee hyvin esiin tämä pointtini. Kävin heillä kylässä, kun olen läheisissä väleissä kaverin vanhempien kanssa, ja minut kutsuttiin syntymäpäiville. Siellä oli koko perhe koolla lemmikkeineen. Heillä on niin mahtava se dynamiikka, joka siellä perheen sisällä on. Vanhemmat ovat todella läheisiä lastensa kanssa. Ovat omiin vanhempiin verrattuna nykyaikaisempia ja lähtevät tekemään uusia asioita. Heillä on myös aika paljon sukulaisiakin.

Omassa perheessä ei koskaan ollut tuollaista dynamiikkaa. Vanhempani ovat vanhanaikaisia,ja lapsuudessa piti tehdä paljon itse. Sukulaisia käytänössä ei ikinä käynyt, eikä mekään käyty missään. Siskoni kanssa olimme ihan erilaisia, emmekä ole edes nykypäivänä tekemissä käytännössä. Lapsuuteni ei tästä huolimatta ollut hirveä tai mitään, eli ihan normaali siinä mielessä.

Perheessäni ei ikinä puhuttu mistään tunteista, tai jotenkin se kommunikaatio jäi huonoksi. Eipä tätä mitenkää voi enää muuttaa, mutta harmittaa jälkikäteen.