Miltä tuntuu olla sairaalloisen kiinnostunut toisesta ihmisestä

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen tottuu. On kuin huonekalu, aina paikalla. Välttämätön paha josta ei pääse eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mulla on tuollainen stalkkeri ja välillä pidän huolen että kuulee kaikkea puppua elämästäni. Ihan vain huvin vuoksi. Sitten se repii pelihousunsa kun luulee kaikenlaista 😁. Toisaalta kaikenlaista on tapahtunut mistä sillä ei ole aavistustakaan. En käsitä miten sitä voi edes kiinnostaa tällainen tylsä tyyppi kuin minä. 

En usko, että kukaan on sinusta kiinnostunut. Sairaan ihmisen puhetta.

Oliskin niin. Olisi ihan mahtavaa jos olis niin ettei ole kiinnostunut. Nauttikaa te joilla ei ole stalkkeria. 

No miksi ihmeessä sitten ihan tarkoituksella jaat niitä tietojasi sille ihmiselle? Voi hyvää päivää, järkeäkin saa käyttää...

- eri

Kun ei eroon pääse sitten millään, niin vedätän tahallaan joskus. Muuten olen äärirehellinen läheisilleni. Jospa tajuaisi päästää irti kun huomaa valheet.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen hyvänolon tunteeseen koukuttuu kuin huumeeseen. Miten jostain ihmisestä voikin tulla niin hyvä olo :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen hyvänolon tunteeseen koukuttuu kuin huumeeseen. Miten jostain ihmisestä voikin tulla niin hyvä olo :)

Entä se toiselle aiheutettu paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen hyvänolon tunteeseen koukuttuu kuin huumeeseen. Miten jostain ihmisestä voikin tulla niin hyvä olo :)

Entä se toiselle aiheutettu paha olo?

Ei se tietenkään kiinnosta, älä ole höhlä.

Samalla ikävää ja ihanaa. Sama kuin siinä olet oikein ihastunut, mutta tunteet eivät lopu, jos ihastuksen kohde ei tunne samoin. Mikään muu elämässä ei tunnu miltään, niin ajautuu ajattelemaan sitä ihmistä, koska siitä saa sentään innostuksen tunteen. Eikä kyse ole mistään itse rakennetusta ihannekuvasta, vaan ne huonot puoletkin kiinnostaa, nekin näkee söpöinä. Tuntuu hyvältä, kiinnostavalta, innostavalta ajatella pakkomielteen kohdetta ja masentavalta ajatella mitään muuta. Uskon, että syntymekanismi on sama kuin missä tahansa addiktiossa.

En siis ole stalkkeroinut ketään tai toivonut ihmisille pahaa, mutta pakkomielteisen kiinnostunut olen ollut työkaverista, jonka kanssa kävin välillä afterworkeilla. Hän oli hauska ja mukava, hieman korkeammassa asemassa kuin minä, mutta aina kohteli kaikkia tasapuolisesti. Luin ja seurasin somea, aloitin lentopallon koska hänkin harrasti sitä, menin hänen lähelleen toimittamaan jotain asiaa jotta voisin kuulla edes kirjaimien naputuksen jos en äämtä. Googlasin että mitä partavettä tai hienostunutta hajustetta hän todennäköisesti käyttää. Otin pidennykset koska hän tuntui pitävän pitkähiuksisista naisista. Olin kiinnostunut siitäkin, että mitä hänen työpöytänsä vieressä olevassa roskakorissa on... Ja saatoin ostaa myöhemmin itselleni samaa ruokaa jota hän oli syönyt tauolla.

Tilanne loppui kun sain itse paljon paremmin palkatun työtarjouksen muualta, pakkomielteeni ei ollut niin suuri että olisi estänyt ottamasta sitä vastaan. Siinä firmassa asemani oli huono ja työolot rasittavat tämän ihmisen vaikutusta lukuun ottamatta, mikä varmaan vaikutti pakkomielteen syntymiseen, kun töissä koetti jotenkin yrittää jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen hyvänolon tunteeseen koukuttuu kuin huumeeseen. Miten jostain ihmisestä voikin tulla niin hyvä olo :)

Entä se toiselle aiheutettu paha olo?

Ei se tietenkään kiinnosta, älä ole höhlä.

Tai sitten juuri siitä saa sen hyvän olon tunteen?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kutkuttavalta. Sitten hieman hedelmäiseltä ja keväisen pirskahtelevalta. Jälkeenpäin happi loppuu ja pierettää. 6/5 tekisin uudelleen.

Siihen hyvänolon tunteeseen koukuttuu kuin huumeeseen. Miten jostain ihmisestä voikin tulla niin hyvä olo :)

Entä se toiselle aiheutettu paha olo?

Aika harvoin se toinen edes tietää että hänestä joku on niin kiinnostunut omassa mielessään, miten se ketään vahingoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin onnen huumassa ja minulla oli valtavan hyvä olo. Kunnes selvisi, että hän ei ollut vain sitä, mihin ihastuin. Se toinen puoli hänestä oli kakkaa täynnä.

Sama juttu, mutta itse mokasin :/

Siltä kuin olisi rakastunut ja vetänyt jotain huumetta josta oli riippuvainen, toinen ihminen oli huume. Ja kaipaus oli kova. Toki se kaikki oli valhetta.

Entä sitten kun jalka ei enää nouse, pitää seurailla rollaattorin kanssa?

Minua seuraava ei lopeta ennen kuin joutuu vankilaan tai iskee paha dementia. Dementoituneena luultavasti selostaa kaiken avoimesti. 

Ja 28 lisää, että siis tarkoittavatko ihmiset tässä nyt liiallista kiinnostusta vai jotain vainoamista? Vähän eri asioita kumminkin, jälkimmäinenhän on rikos. Keskustelusta ei varmaan tule oikein mitään, jos osa puhuu voimakkaasta yksipuolisesta ihastuksesta ja osa jostain yhteydenottojen sarjalähettelystä tai asunnon ulkopuolella kykkimisestä.

Miltä tuntuu olla? Siis tästä kiinnostuneesta itsestään? No ei varmaan miltään minulta kuin ihastuneelta tai rakastuneelta, sillä eihän hän toki itse voi pitää ihastustaan sairaanloisena! Hänen mielestään hän on normaali. Kun taas jokainen hyvää tarkoittava ulkopuolinen, joka vihjaiseekaan siihen suuntaan, että kiinnostus olisi yliammuttua tai suorastaan sairasta, on ihastuneen mielestä väärässä. 

Tässäpä se ongelma onkin.