Apua: isäinho, äitiin rakastuminen ym. oidipus-jutut

Siis nyt meillä on mennyt ihan raivostuttavaksi tämä isän vastustus ja äidin ihannointi. Poika on kohta 4 ja puoli ja isä kelpaisi vain leikkimiseen ja lukemiseen ym. " palveluun" ja huvitteluun. Kaikki pesut, pukemiset, nukuttamiset, pitäisi äidin hoitaa. Emme liene ainoita...? kertokaa hei teidän kokemuksia, ja milloin tämä helpottaa.



Ok, tiedän ja olen lukenut aiheesta. Mutta sitä ei voi näköjään lukemalla käsittää oikein. Vasta kun sen kokee ja kuulee, ja huomaa omat reaktionsa ja tuntemuksensa, sitä voi ymmärtää.



Ja kyllä tuon vaatimisen ymmärtää kuuluvan tuon ikäiselle. Hän on loistava supliikkimies, tekstiä tulee ja tosi lennokasta. Mutta nyt just tän asian tiimoilla noi jutut on ihan karmeita.

" Mä en haluu, et isä on olemassa"

" Äiti sä oot maailman ihanin äiti."

" Mä tapan isän"

" Musta olis paljon kivempaa, jos isää ei olisi"

" Mä haluun et äiti... (pukee, pesee, auttaa jne...)"

" Sä oot inhottava, ootsä hullu, senkin typerys"

" Äiti sä oot niin kaunis"



Just joo. tätä tulee nyt joka päivä. ja aivan järkyttävällä tappelulla ja huuudolla säestettynä. Jos on sovittu iskän hoitavan iltatouhut, niin iskä hoitaa ne. Ei ole 4v päätettävissä kuka ne tekee. Ja jossain viestissä puhuttiiin 20 min huutokohtauksesta. No jaa, nää meidän pojan raivarit saattaa kestää reilusti yli tunninkin, ei tosin aina. Sitkee sissi.



Sit lapsi ihailee mua ja haluu auttaa mua kaikessa. Mulla on vähän skitso olo. Se " vihaa" mun rakastamaa miestä ja mun pitäis rakastaa molempia. Ja vielä kannustaa pientä kertomaan tunteistaan ja puhumaan eikä lyömään tms. Ja kehua ja kohottaa itsetuntoa.



Mä oon joskus koittanut selittää sit, että äiti ja isä on yhdessä ja äiti ja lapsi ei voi olla samalla tavalla pari. Sinä sitten isona löydät jonkun kivan tytön jne. Oon selittänyt, että olisin tosi surullinen ja itkisin kauheesti, jos isä nyt kuolisi. Siihen poika totesi oikein sädekehä päänpäällä ja onnellinen hymy kasvoilla:" sittenhän äiti _mä_ voisin lohduttaa sua!!!:))"



Että tällästä. Ja paljon muuta. Kuulisin mielelläni kommentteja ja jotain rohkaisevaa, että kai tämä menee ohi? joskus? Miten mä voisin tukee miestäni, itse olisin varmaan ihan hajoomispisteessä jos musta puhuttais noin?



T:viininpuna, 4vprinssi ja 2vprinsessa