Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että meillä Suomessa ihmiset muuttaa pois lapsuudenkodistaan todella aikaisin verrattuna muuhun maailmaan
14.04.2024 |
Suomessa ihmiset muuttaa pois lapsuudenkodistaan tyyliin aikaisimmin koko maailmasssa.
Tääkin on yks sellanen vääristynyt malli mikä meidän kulttuurissa on, siis että meillä ei perheet pidä ollenkaan toisistaan huolta.
Mä en väitä, että ihmisen pitäisi elää kotonaan vielä 40 vuotiaana, vaan mä tarkoitan kokonaisuudessaan tätä meininkiä täällä meillä.
Ihmiset ei syö perheen/suvun kesken, ihmiset ei vietä aikaa perheen/suvun kesken
Meillä ei oo ollenkaan sellasta perhe/sukukulttuuria täällä Suomessa, muualla on.
Päinvastoin täällä haukutaan ihmistä ja pidetään outona jos ihminen asuu kotona tai viettää aikaa paljon esim vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monessa paikassa muutetaan hyvin nuorena esim. opiskelija-asuntolaan (mm. USA). Se että virallinen osoite on vanhempien luona esim. 23-24-vuotiaaksi asti, ei tarkoita että siellä oikeasti asutaan.
Joku Italia on asia erikseen.
Missä maassa (ruotsia tai pohjoismaita ei lasketa) muutetaan 16 vuotiaana? USAssa taitavat silti olla yli 18 kun menevät yliopistoon
Suomessakin harva muuttaa 16-vuotiaana. Tavallisin ikä on n. 19 v.
Ei ole. Suomessa opiskelemaan lähdetään yleensä 20-21 -vuotiaana jolloin myös usein (ei aina) muutetaan kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon ystäviä ympäri maailmaa, ja olen huomannut tämän. Tunnen esimerkiksi erään amerikkalaisen, joka kihloihin mennessään muutti kihlattunsa vanhempien luo, kun kihlattu asui vielä siellä.
Monille ystävilleni on yhteistä, että vanhemmat sitten jollain tavalla myös kontrolloivat elämistä, jos heidän kattonsa alla asuu. Siis sen lisäksi, että kuluihin toki joutuu osallistumaan. Esimerkiksi 25-vuotiaan italialaisen ystävättäreni äiti valittaa kuin teinille, jos tytär harrastaa "vääränlaisia" asioita tai pukeutuu äidin maun vastaisesti. Omassa kämpässä noista saisi päättää vapaasti ilman nalkutusta.
Lähes kaikkia tuttujani yhdistää tasan yksi tekijä: he asuvat vanhempien luona siksi, että heillä ei joko ole varaa muuttaa omilleen tai elintaso putoaisi niin paljon, että se ei kannata. Eli eivät he yleensä täysin vapaasta tahdostaan asu kotona, vaikka nykytilanteessa (kalliit vuokrat ja matalat palkat) saattavatkin sanoa, että vanhempien luona asuminen on kivempaa kuin yksin asuminen. En ole tarkemmin kysellyt kaikkien maiden sosiaalitukijärjestelmästä, mutta Suomessa on siinä mielessä muuttamiseen kannustava systeemi, että täällä on vain muutama korkeakoulu isoissa kaupungeissa ja huonot julkiset liikenneyhteydet niihin jos vähänkin kauempaa tulet, ei lukukausimaksuja eli kaiken rahan voi aidosti käyttää elämiseen, ja opiskelija saa sosiaalitukia, vaikka hänellä tai vanhemmilla olisi varallisuutta. Toki moni ystäväni on jo työssäkäyvä, eli palkat ovat heillä yksinkertaisesti niin matalat, että niillä ei yksinasuva sinkku elä. Siihen tosin ollaan Suomessakin menossa.
Mun espanjalaisen ystävän 23v. tytär käy yliopistoa ja asuu edelleen vanhempiensa luona. Kukaan siellä ei pidä sitä outona.
Ehkäpä tää Suomessakin loppuu kun vähennetään sitä kelamassin lykkäämistä teineille. Moni vanhempi dumppaa lapsensa itsenäistymään Kelan tuille. Mikä on aikamoinen karhunpalvelus, sillä siinä sitä ollaan äkkiä kannustinloukussa kun pitäisi alkaa itse ottaa vastuuta elämästä.
Viera kirjoitti:
Minä pääsin omille 20 vuotiaana joka oli myös tavoite. En ole sukurakas.
jep
Koska riistovalta oli jo päällä jäi myös lisäatynminen.
jep
jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakarat potkaistaan ulos 16-vuotiaana tietenkin. Ja lasku perään. Rasittavia.
Kuvittelisin, että oma nuori haluaisi muuttaa etupäässä sen takia omaan vuokrakämppään kun molempien Kelan tuet olisi silloin paremmat. Tyhmäähän se on jos samalla paikkakunnalla ollaan ja tosiasialliset asumiskulut olisi samassa kämpässä pienemmät. -tk-eläkkeellä oleva yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tää Suomessakin loppuu kun vähennetään sitä kelamassin lykkäämistä teineille. Moni vanhempi dumppaa lapsensa itsenäistymään Kelan tuille. Mikä on aikamoinen karhunpalvelus, sillä siinä sitä ollaan äkkiä kannustinloukussa kun pitäisi alkaa itse ottaa vastuuta elämästä.
Kyllä tämäkin aikamiespoika-vapaaherra harkitsee takaisin kotiin muuttamista kun asumistuet lähtee pois eikä sijoitettujen säästöjen tuotot riitä kattamaan vuokraa läheskään.
Vierailija kirjoitti:
Asuin kotona lähes 30-vuotiaaksi, pitkän aikaa tuskailin lähdön kanssa kun se tuntui niin vaikealta. En uskonut että pärjäisin omillani, lähes jämähdin sinne. Mutta sitten kun kotoa pääsin niin kyllä se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Enää en voisi kuvitella muuttavani takaisin.
Mikä siinä tuntui vaikealta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikilla suomalaisilla ei ole toisen asteen oppilaitosta niin lähellä, että voisi asua kotona opiskeluaikana. Lukio on vielä useimmissa kunnissa, mutta erikoislukioon tai ammattikouluun on usein lähdettävä kauemmas. Vielä harvemmin voi korkeakoulussa tai yliopistossa opiskeleva asua lapsuudenkodissaan.
Miten lie muissa maissa, eivätkö nuoret opiskele vai onko niissä enemmän opiskelumahdollisuuksia kuin Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tuntuu olevan kunnia-asia lukittautua omaan yksiöön heti 18-vuotiaana.
Se tuntuu olevan myös olettamus ja äänetön vaatimus. Hämmästellään, jos parikymppinen nuori asuu vielä vanhempiensa luona. Pitäisi muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia jne. Tässä maassa on ihan tarpeeksi yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksajien rahoja menee hukkaan, kun aikaisin itsenäistymistä tuetaan yleensä aina.
Harvalla riittää rahat 18-vuotiaana.
Meinaatko, että yhteiskunnan ei kannata tukea köyhien ja/tai syrjäseudulla asuvien vanhempien lahjakkaan lapsen opiskelua?
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tää Suomessakin loppuu kun vähennetään sitä kelamassin lykkäämistä teineille. Moni vanhempi dumppaa lapsensa itsenäistymään Kelan tuille. Mikä on aikamoinen karhunpalvelus, sillä siinä sitä ollaan äkkiä kannustinloukussa kun pitäisi alkaa itse ottaa vastuuta elämästä.
Riippuu tilanteesta,mikä on kannattavaa taloudellisesti. Totta kai kannattaa valita se ratkaisu, missä on taloudellisesti helpointa eikä se nuorta pilaa. Ehtii hän töitä tehä opiskelun ohella tai valmistuttuaan, vaikka opiskellessa käyttäisi tukiakin. Harva opiskeleva nuori on edes oikeutettu toimeentulotukeen, kun opintolainan osuutta on nostettu, eli lähes kaikille työn ottaminen kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa naiset 16-20v muuttaa pois kotoa, jotta voivat vapaasti paneskella jänn... mielenkiintoisten miesten kanssa. Fakta.
M43
Suomessa muutetaan "omilleen" myös riippumatta siitä, onko nuorella työpaikkaa tai tuloja, koska sosiaalituet sen mahdollistavat. Ja jos vanhemmatkin saavat tukia, niin noin kannattaa toimia, etteivät tuet pienene. Samasta syystä opiskelijat eivät juurikaan asu soluasunnoissa nykyään.
Monessa muussa maassa ihan EU:ssakin täytyy pystyä elättämään itsensä, ennen kuin voi muuttaa omilleen, ellei ole rikkaasta perheestä. Se on yksi syy noiden maiden yhteisöllisemmän ja perhekeskeisemmän kulttuurin lisäksi.
Tästä kommentista ei tykätä, mutta tottakai taloudelliset resurssit vaikuttavat asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monessa paikassa muutetaan hyvin nuorena esim. opiskelija-asuntolaan (mm. USA). Se että virallinen osoite on vanhempien luona esim. 23-24-vuotiaaksi asti, ei tarkoita että siellä oikeasti asutaan.
Joku Italia on asia erikseen.
Aasiassa sama, yleensä asuvat kunnes menevät naimisiin. Toki voivat piipahtaa opiskeluaikana muualla, mut palaavat, kunnes tosiaan vakiintuvat. Ja sekin ikä myöhentyy koko ajan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin kotona lähes 30-vuotiaaksi, pitkän aikaa tuskailin lähdön kanssa kun se tuntui niin vaikealta. En uskonut että pärjäisin omillani, lähes jämähdin sinne. Mutta sitten kun kotoa pääsin niin kyllä se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Enää en voisi kuvitella muuttavani takaisin.
Mikä siinä tuntui vaikealta?
Ei ollut luottamusta siihen omillaan pärjäämiseen lähinnä henkisesti ja pelkäsin että jotenkin sekoaisin yksinäni siellä kämpässäni. No, erakoitunut olen nytkin enkä ketään näe muttei tämä niin kauheaa ole mitä kuvittelin.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa ainakin on aika tavallista, että opiskelijana asutaan vielä vanhempien luona, jos yliopisto on jossain 40km:n säteellä. Ei ole mitään opintotuen asumislisää, vaan vanhempien tai opiskelijan itse pitäisi kustantaa asuminen muualla. Sen takia myös opiskelija-asuntolat ovat yleinen asumismuoto edullisen vuokran vuoksi.
Lapsilisää voi saada 25-vuotiaaksi saakka. Asunnot on pienemmissä yliopistokaupungeissa halvempia kuin suurissa vrt. München. Vanhemmat ovat vastuullisia maksamaan lapsille tukea.
Täällä maalla moni lähtee peruskoulun jälkeen kauemmaksi kotipaikkakunnalta ammattikouluun. Monessa amiksessa on valvottuja asuntoloita, joissa soluasuntoja. Näissä saa majailla ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan viikot ja viikonlopuksi pitää lähteä kotiin. Sitä sitten itsenäistyy varhain ja toisen asteen koulun jälkeen on helppo muuttaa omilleen. Saattaa saada työn opiskelupaikkakunnalta ja kumppanikin on ehkä katsottu valmiiksi.
Asuin kotona lähes 30-vuotiaaksi, pitkän aikaa tuskailin lähdön kanssa kun se tuntui niin vaikealta. En uskonut että pärjäisin omillani, lähes jämähdin sinne. Mutta sitten kun kotoa pääsin niin kyllä se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Enää en voisi kuvitella muuttavani takaisin.