Pakkien antaminen

Kuten kerroin, aloin kiinnittämään häneen enemmän huomiota kun hän oli pyytänyt treffeille. Ja tällöin huomasin että hän onkin mukava. Pikkuhiljaa aloin pitämään hänestä enemmän ja enemmän. Hidas lämpeäminen siis.

Kyllä tuo tunne menee ohi. Yleensä kielteisen vastauksen saaneetkin pääsevät siitä yli. Jotkut nopeasti toisilla vie vähän enemmän aikaa.

Olen antanut useille lihaville wt-naisille hyvinkin suorasanaiset pakit, eikä kyllä ole harmittanut kertaakaan.. 

Olen antanut pakit ehkä n. 10 kertaa, eikä ole harmittanut jälkikäteen.

Enemmän minua on jäänyt vaivaamaan se, miksi olen ylipäätänsäkkin edes tutustunut kyseisiin henkilöihin, jolle olen joutunut antamaan pakit, vaikka olen alustavasti heille tehnyt selväksi, etten etsi vakavaa seurusteluauhdetta.

Nettideittailussa kun ei voi oikein valita mieluista kumppania ulkonäön perusteella, jos ei oikeasti ole ns. komea tai kaunis. vaan on "otettava" sen minkä sattuu saamaan. Olen itse hoikka mies ja ainakin Suomi24-treffien kautta on tähänasti löytynyt vain erittäin vastenmielisiä ja lihavia white trash-naisia, joilla on kaikki mahdolliset psyykkiset ja sosiaaliset haitat, mitä ihmisellä vaan voi olla. Heidän kanssaan joutuu melkein maksajan rooliin jos haluaa heidän kanssaan lapsia tehdä tai perheen perustaa. Ei ole luottotietoja, ei kummoista koulutustaustaa tai edes työkokemusta. Sitten he olettavat, että mies on valmis maksamaan heidän ja lapsen elämisen, jos juttu etenee pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

yksien pakkien kohdalla en vin tajunnut, että mies yritti saada minua treffeille ja pyysi minua treffeille, vastasin vain lyhyesti ei ja annoin vielä sellainen hymyn, jonka saatoi hyvinkn tulkita niin, että "kiitti, mutta mua ei kiinnosta". Tajusin sen vasta jotain puoli vuotta myöhemmin. Se on jäänyt vaivaamaan, koska olin ihastunut tuohon mieheen, mutta en sitten itsekään sitä pyytänyt. Siitä olisi voinut tullakin jotain. Toisaalta opin, että minun kanssani on oltava suorapuheinen (eikä minua kannata tulkita), muuten on iso riski sille etten tajua tai että hommat menee muuten puihin, tai ole juuri silloin tarpeeksi tarkkaavainen ja tajua mitä yritetään sanoa.

Minä olen myös tällainen. Tai en ole ihan varma, olenko. Mutta joskus tulee vuorokauden - kuukauden sisäämisäääänllomieleen, että hetkinen nyt... Kerran kauan sitten joku kysyi ilman esipuheita jotain tyyliin, että käytkö joskus, en nyt muista missä, mutta sanotaan nyt vaikka että kaljalla. Sanoin, että en totta tosiaan! Sitten joskus kuukauden päästä mietin, että olipas omituinen kysymys. No, mutta lopputulos oli kuitenkin toivottu, ja noinhan se meni kätevästi. 

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa annoin useastikin pakit. Ei ole jäänyt vaivaamaan.

Sain pakit varusvaraston värvätyltä.

T: Urpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan jäänyt vaivaamaan, päätös on aina ollut täysin selvä.

Oli selvää minullekin. Vain huono omatunto jäi kun näki miten toinen pettyi.

Jatkossa kannattaa antaa pakit viestillä, ei tarvitse nähdä sitä reaktiota.

Juu. Parempi antaa pakit viestillä. Se voi muuten suuttua ja käydä vaikka kimppuun.

Ai onko jäänyt harmittamaan etten antanut pyhintäni ääliölle?

Ei.

Kuule ,eteenpäin on menty sinua ei enää muistella!

Vierailija kirjoitti:

yksien pakkien kohdalla en vin tajunnut, että mies yritti saada minua treffeille ja pyysi minua treffeille, vastasin vain lyhyesti ei ja annoin vielä sellainen hymyn, jonka saatoi hyvinkn tulkita niin, että "kiitti, mutta mua ei kiinnosta". Tajusin sen vasta jotain puoli vuotta myöhemmin. Se on jäänyt vaivaamaan, koska olin ihastunut tuohon mieheen, mutta en sitten itsekään sitä pyytänyt. Siitä olisi voinut tullakin jotain. Toisaalta opin, että minun kanssani on oltava suorapuheinen (eikä minua kannata tulkita), muuten on iso riski sille etten tajua tai että hommat menee muuten puihin, tai ole juuri silloin tarpeeksi tarkkaavainen ja tajua mitä yritetään sanoa.

Minä ymmärrän oikein hyvin piilomerkityksiä sun muuta, en ole yhtään autistinen, mutta olen suututtanut monet miehet luulemalla, että juttelemme vain niitä näitä ilman taka-ajatuksia. Heillä onkin sitten ollut muita ajatuksia. Että tarvitsen minäkin toisinaan hyvin suoraa puhetta ymmärtääkseni mistä on kyse.