Syökö teidän perheenne yhdessä?

Aina. Tänäänkin lasten perheet tulevat meille sunnuntaiaterialle. 

Olemme kaksin mutta edelleenkin syömme yhdessä 2x päivässä (minä eläkkeellä ja mies etätöissä).

Silloin kun lapset asuivat kotona päivällinen syötiin koko porukalla. Siitä ei tingitty. 

Näin myös ystäväperheissä ellei olla työmatkoilla tai muuten eri maissa

Aina, sekä arkena että sunnuntaina.

Kerran päivässä on yhteinen ateria, joka syödään pöydän ääressä.

Harvemmin.

Lapset syövät lämpimän aterian vain koulussa ja aamu sekä iltapalansa itsenäisesti kun jaksavat tai ehtivät .

Viikonloppuisin yleensä, ainakin sunnuntaina. Arkena ei onnistu, sillä olen yleensä töissä siihen aikaan, kun muut syövät.

No ei! Kaikille on ihan erilaiset ruokarytmit. Perheessä 2 aikuista ja ylä-ja alakoululainen. Päivän kulusta kyllä keskustellaan muuten arkihommien lomassa.

En tajua, miksi se yhteinen ateria pöydän ääressä on muka niin tärkeä. Itseä ahdistaisi arkena pingottaa lämmin ruoka pöytään klo 17.00.

Meillä syödään muutaman kerran viikossa kaikki pöydän ääressä samaan aikaan. Mut päivittäin vaihdan kuulumisia lasten kanssa. Ymmärrän sen et yhteinen ruokahetki päivittäin ois hyvä juttu, mut jotenki se meiltä jää usein uupumaan arjen keskellä. Pidän tosin tärkeämpänä vaihtanaa niitä kuulumisia lasteni kanssa kahden kesken. Päivittäin käyn molempien huoneessa "hengailemassa" ja höpöttämässä tai tekemässä jotain yhdessä niiden kanssa. Sit taas koko perheen voimin meillä on usein ruokapöydässä palapeli jota kukin voi tulla tekemään koska haluaa ja monesti ollaan kaikki samaan aikaan tekemässä ja juttelemassa. Ehkä toi on just se syy miks ei päivittäin syödä pöydän ääressä yhdessä, koska siel on se palapeli usein. Kerran viikossa syödään muutenki ruoka tvn ääressä yhdessä ja katotaan jotain sarjaa tai leffaa. Sillon meillä on yleensä se viikon epäterveellisempi ateria kuten nyt perjantaina oli hodareita.

Kuka jaksaa jutella teinixien kanssa muutenkaan?

Tottakai! Joka päivä päivällinen yhdessä. Yleensä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina jotain spesiaalia. Sunnuntaina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 

Ei se ole mitääm perheasumista, vaan soluasumista, jos jokainen syö milloin sattuu. Ja osa vielä omassa huoneessa ehkä. En ymmärrä tällaisia perheitä yhtään. Näkyy kyllä lapsien koko elämässä tuollainen touhu. Myöhemmissä ihmissuhteissa.

Te yhdessä syöjät: mintkä ateriat syötte yhdessä? Monelta arkipäivisin on lämmin ruoka?

Syöminen on alkukantaista, laittaa ihmisen ulostamaan ja tekee täten ihmisestä ällöttävän.

Tiedoksenne että en palaa tänne lukemaan enää yhtään kommenttia, joten myös kaikki mahdolliset vasta väitteenne tai loukkauksenne menevät harakoille.

Päivällinen yhdessä ja viikonloppuisin lounas ja päivällinen. Tosin en aina itse osallistu viikonlopun lounaaseen sillä herään paljon myöhemmin kuin muut eikä silloin ole aina nälkä. 

Harvemmin.

Aamusta kukin lähtee eri aikoja, joten syö omaan tahtiin. Mies etänä kotilounas, lapset koulussa ja mä syön töissä.

Välipala/ päivällinen omaan tahtiin, kun sitte on kiirus treeneihin.

Iltapala/illallinen kello 22.00. silloin arkisin kokoonnutaan. Syö kuka syö, mutta höpinää riittää puolille öin ja eikun nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Joka päivä päivällinen yhdessä. Yleensä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina jotain spesiaalia. Sunnuntaina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 

Ei se ole mitääm perheasumista, vaan soluasumista, jos jokainen syö milloin sattuu. Ja osa vielä omassa huoneessa ehkä. En ymmärrä tällaisia perheitä yhtään. Näkyy kyllä lapsien koko elämässä tuollainen touhu. Myöhemmissä ihmissuhteissa.

😂

Ruoka ei voi olla noin tärkeä asia. Se on polttoainetta. Tärkeämpää on yhdessä olo ja tekeminen. Lisäksi kun perheessä 2 urheilee SM tasolla tuo omat vaatimukset.

Mut sä tiedät paremmin, koska syötte yhdessä. 🤣 Mitä näitä besserwisser juntteja sikiää?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Joka päivä päivällinen yhdessä. Yleensä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina jotain spesiaalia. Sunnuntaina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 

Ei se ole mitääm perheasumista, vaan soluasumista, jos jokainen syö milloin sattuu. Ja osa vielä omassa huoneessa ehkä. En ymmärrä tällaisia perheitä yhtään. Näkyy kyllä lapsien koko elämässä tuollainen touhu. Myöhemmissä ihmissuhteissa.

Niissä perheissä on varmasti muutakin pielessä. Esim ei ole sitä ruokaa.

Aika harvoin ollaan kaikki kuusi yhtä aikaa paikalla varsinkin arkena. Lapsilla kulkee ahkeraan harrastuksissa ja yleensä on joku pois pöydästä.  Lätkäkausi alkaa onneksi olla ohi niin ei ole viikonloppuna pelejä niin ehditään kaikki yhtä aikaa syömään.

Joo ei syö, misofonian takia siitä ei tule yhtään mitään. Helposti sitten teinin kanssa höpötetään kolmesta neljään tuntia ihan ilman häiriötekijöitä. Näin oli jo omassa lapsuudesssani viime vuosituhannen puolella, tuntuu tuo misofonia olevan aika periytyvää. Hyvät välittävät välit on vanhemieni kanssa ja lapsen kanssa, vaikka emme perheateriamuottiin mahdukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Joka päivä päivällinen yhdessä. Yleensä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina jotain spesiaalia. Sunnuntaina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 

Ei se ole mitääm perheasumista, vaan soluasumista, jos jokainen syö milloin sattuu. Ja osa vielä omassa huoneessa ehkä. En ymmärrä tällaisia perheitä yhtään. Näkyy kyllä lapsien koko elämässä tuollainen touhu. Myöhemmissä ihmissuhteissa.

Niissä perheissä on varmasti muutakin pielessä. Esim ei ole sitä ruokaa.

Ruuattomuus on aina oma valinta. Yhteiskunta kyllä rahoittaa pienituloisten ruuat, mutta jos päättää käyttää lahjoituksena saamansa rahat johonkin muuhun ja tärkeämpään niin valinta on oma.

Syödään yhdessä aamupala, iltaruoka ja iltapala sekä lounas viikonloppuisin. Ruoka-ajatkin on melko vakiot. Välipala koululaisella on koulun jälkeen.

Meillä luovuttiin teennäisestä viikonlopunkin syömisestä. Myös haarukan ja veitsen käytöstä on luovuttu ajat sitten.

Syödään missä syödään. Ruokapöytä on tilanpuutteen vuoksi tavaroiden säilytystila. Syömme lattioilla tai sängyillä kuin koirat erillään toisistamme.

Tähän alunperin ajoi työelämä. Pitkät päivät töissä tappoi konservatiivisen perinteen. Kun tulee illalla kotiin, niin lapset on syöneet mitä ovat löytäneet tai ostaneet kaupasta. Kehotamme syömään koulussa, mutta ruoka on kuulemma niin paskaa ettei kykene.

Ymmärrän heitä. Kaupassa ei kerkeä arkisin käymään pitkien päivien takia ja palkan laihuuden vuoksi.

Aika ankeaksi on mennyt, kun omaan lapsuuteen kuului että työpäivät oli max sen 8h ja isä ja äiti oli kotona ja ruoka valmiina.

Omille ei ole varaa tuollaista tarjota. Syövät mitä löytävät kuin koirat ja syövät ne lattialla minun malliesimerkin mukaisesti.

Oma serkkuni on puoliksi thaikku ja naurahti että he syövät samalla tavoin lattialla kuin mekin, kun kävi kylässä vuosia sitten.

Lattialla syöminen vaatii enemmän notkeutta kuin länsimaisesti pöydällä syönti.