Syökö teidän perheenne yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Joka päivä päivällinen yhdessä. Yleensä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina jotain spesiaalia. Sunnuntaina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 

Ei se ole mitääm perheasumista, vaan soluasumista, jos jokainen syö milloin sattuu. Ja osa vielä omassa huoneessa ehkä. En ymmärrä tällaisia perheitä yhtään. Näkyy kyllä lapsien koko elämässä tuollainen touhu. Myöhemmissä ihmissuhteissa.

Niissä perheissä on varmasti muutakin pielessä. Esim ei ole sitä ruokaa.

Ruuattomuus on aina oma valinta. Yhteiskunta kyllä rahoittaa pienituloisten ruuat, mutta jos päättää käyttää lahjoituksena saamansa rahat johonkin muuhun ja tärkeämpään niin valinta on oma.

Talousasiat periaatteessa päättää paljon miten eletään.

Konservatiivinen elämä on kallista. Siksi enemmistö on liberaalin elämäntyylin eläjä. Lapsia ei tehdä ja lauantain saunat ja ruokailut on lentäneet romukoppaan.

Työnantajat ei mahdollista yhteisiä ruokailuja. Puolipakollisia ylitöitä ilman ylityölisiä on tarjolla. Vanhemmat tulee illalla väsyneinä kotiin. Hyvä jos nuorille on mahdollista pitää työajalla edes ruokatuntia :D

Konservatiiviset arvot on romutettu työnantajien taholta ja sitten ihmetellän miksi ei :D

Söimme aikanaan, mutta emme enää. Lapsi 21 v omaa ihan omat ruoka-ajat. Mies on aina tehnyt pitkää päivää ja minulle tulee nälkä aiemmim. Eli minä syön klo 17, mies klo 19 ja lapsi klo 21.

Vierailija kirjoitti:

Te yhdessä syöjät: mintkä ateriat syötte yhdessä? Monelta arkipäivisin on lämmin ruoka?

 

Illallinen syödään yhdessä. On n. klo 20 arkisin. Minä, mies ja alakouluikäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä luovuttiin teennäisestä viikonlopunkin syömisestä. Myös haarukan ja veitsen käytöstä on luovuttu ajat sitten.

Syödään missä syödään. Ruokapöytä on tilanpuutteen vuoksi tavaroiden säilytystila. Syömme lattioilla tai sängyillä kuin koirat erillään toisistamme.

Tähän alunperin ajoi työelämä. Pitkät päivät töissä tappoi konservatiivisen perinteen. Kun tulee illalla kotiin, niin lapset on syöneet mitä ovat löytäneet tai ostaneet kaupasta. Kehotamme syömään koulussa, mutta ruoka on kuulemma niin paskaa ettei kykene.

Ymmärrän heitä. Kaupassa ei kerkeä arkisin käymään pitkien päivien takia ja palkan laihuuden vuoksi.

Aika ankeaksi on mennyt, kun omaan lapsuuteen kuului että työpäivät oli max sen 8h ja isä ja äiti oli kotona ja ruoka valmiina.

Omille ei ole varaa tuollaista tarjota. Syövät mitä löytävät kuin koirat ja syövät ne lattialla minun malliesimerkin mukaisesti.

Järkyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Meillä luovuttiin teennäisestä viikonlopunkin syömisestä. Myös haarukan ja veitsen käytöstä on luovuttu ajat sitten.

Syödään missä syödään. Ruokapöytä on tilanpuutteen vuoksi tavaroiden säilytystila. Syömme lattioilla tai sängyillä kuin koirat erillään toisistamme.

Tähän alunperin ajoi työelämä. Pitkät päivät töissä tappoi konservatiivisen perinteen. Kun tulee illalla kotiin, niin lapset on syöneet mitä ovat löytäneet tai ostaneet kaupasta. Kehotamme syömään koulussa, mutta ruoka on kuulemma niin paskaa ettei kykene.

Ymmärrän heitä. Kaupassa ei kerkeä arkisin käymään pitkien päivien takia ja palkan laihuuden vuoksi.

Aika ankeaksi on mennyt, kun omaan lapsuuteen kuului että työpäivät oli max sen 8h ja isä ja äiti oli kotona ja ruoka valmiina.

Omille ei ole varaa tuollaista tarjota. Syövät mitä löytävät kuin koirat ja syövät ne lattialla minun malliesimerkin mukaisesti.

Meillä on ruokapöytä myös tavaroiden säilytystilana nykyään. Syömme olohuoneen lattialla viltin päällä yleensä vain jouluisin tai juhannuksena. Noin muuten syömme eriaikaan ja erillään toisistamme. Työelämä on muovannut tämän tämmöiseksi. Tulotkin on sellaiset ettei lapsia olisi pitänyt tehdä palkkojen pienuuden takia, mutta olemmekin harvinaisen hedelmällisiä perimältämme.

Vierailija kirjoitti:

Syödään yhdessä aamupala, iltaruoka ja iltapala sekä lounas viikonloppuisin. Ruoka-ajatkin on melko vakiot. Välipala koululaisella on koulun jälkeen.

Minusta nuo kiinteät ruoka-ajat ja tietynlainen säännöllinen rytmitys elämässä joka on nykyään muuten niin hektistä on hyvä asia, niin lapselle kuin aikuisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syödään yhdessä aamupala, iltaruoka ja iltapala sekä lounas viikonloppuisin. Ruoka-ajatkin on melko vakiot. Välipala koululaisella on koulun jälkeen.

Minusta nuo kiinteät ruoka-ajat ja tietynlainen säännöllinen rytmitys elämässä joka on nykyään muuten niin hektistä on hyvä asia, niin lapselle kuin aikuisellekin.

 <appu lähestyy. 8 h työtä 8h vapaa-aikaa ja 8h unta.

Tästä on menty siihen että vanhemmilla on työaikaa enemmän kuin 8h ja ylityökorvauksia ei makseta.

Ei siinä oikein pidetä mitään säännöllisiä rytmityksiä.

Siihen asti syötiin, kun lapset asui kotona. Viikonloppuisin katettiin servetit, kynttilät, ja nätit astiat. Meillä syötiin haarukalla ja veitsellä. Nyt kuopus asunut 6 vuotta pois. Mies syö olkkarissa telkkarin ääressä ja minä ruokailuhuoneessa läppärin ääressä useimmiten. Samaan aikaan usein ja samaa ruokaa. Ihan joka kerta ei veitset kuulu "kattaukseen" nyt. Kotona. Muutenkin kattaushommat on jääneet lähes juhlapyhiin ainoastaan.

Ennen oli työväestöllä asiat paremmin. Oli rytmi 888.

Taitaa olla niin että vain työttömillä on aikaa ylläpitää näitä menneiden aikojen perinteitä. Toisaalta säästöähän siitä tulee jos syö vain kerran päivässä ja unohtaa kalliit perinteet.

Kyllä syödään yhdessä. Päivällinen on n klo 19.00. Silloin kaikki ovat kotiutuneet.