Neuvoja itse aiheutettuun tilanteeseen?

Ahhhahhahh, voi kunpa tää olisi totta! Kasvatettu kolme kermapersettä ja nyt ollaan kaulaa myöten paskassa.

Olette todella saattaneet itsenne ahdinkoon ja tehneet karhunpalveluksen lapsillenne.

Saako kysyä, mikä on ajanut teidät luomaan lapsillenne tuollaisen elintason? 

Ei se pojan opiskelu kauaa kestä enää? Onko sähköauton ylläpito kallista. Mummot ja papat avuksi rahallisesti, kummit, tädit tms. On myös mahdollista että joku lapsista ei pysty käymään töissä, voi nuorillakin olla joku vaiva, jos lapsia tekee. Eikös kuukaudessa ole joku tietty summa, jonka voi katsoa riittäväksi, tuossa iässä. Ja muu apu.

Mitäpä jos et ottaisi lainaa,  vaan kertoisit tytöille, miten asia on. Nyt ei enää ole varaa siihen elämäntapaan mihin olette tottuneet ja jos haluatte pitää elämäntapamme, joudutte tekemään töitä sen eteen itse. Äitinne on sairas eikä enää jaksa.

0/5

Sanot että olet sairas ja et pysty. Lapsi voi käydä töissä ja opiskella hitaampaan tahtiin. Jos hän pystyy huippuarvosanoihin älyllisesti niin ei asiassa isompaa ongelmaa ole. Noin.

Lapselle voi sanoa, että ei tietenkään jatka opiskeluja samaan tahtiin, vaan entistä kovempaan tahtiin, koska rahat ovat loppu ja mitä nopeammin työllistyy niin sitä parempi. 

No munuaiset nyt ainakin myyntiin koko porukalta. Yle sanoi että rikoksilla voi myös rahoittaa elämäänsä

Olen havainnut palstalla tarinoitten tehtailijan, ainakin kolme ketjua aloittamiaan, ja nämä vain ne joita itse sattunut lukemaan. Epäilyttävästi vaikuttaa tämäkin samanlaiselta tarinoinnilta.

En kyllä ymmärrä mikä järki on keksiä päästään tarinoita toisia höynäättääkseen vai onko tämä jotain palkallista sisällöntuottoa?

Vierailija kirjoitti:

No munuaiset nyt ainakin myyntiin koko porukalta. Yle sanoi että rikoksilla voi myös rahoittaa elämäänsä

vihervasemmistolaisen ylen kommentti ei mitenkään yllätä

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut palstalla tarinoitten tehtailijan, ainakin kolme ketjua aloittamiaan, ja nämä vain ne joita itse sattunut lukemaan. Epäilyttävästi vaikuttaa tämäkin samanlaiselta tarinoinnilta.

En kyllä ymmärrä mikä järki on keksiä päästään tarinoita toisia höynäättääkseen vai onko tämä jotain palkallista sisällöntuottoa?

Tämä on valitettavasti totta. Eksäni oli tuollainen isä. Paikkasi omaa huonoa omaatuntoaan kun oli lyönyt lapsiaan ja käynyt vieraissa, ja päästyään rahakkaisiin hommiin ennen it-kuplan puhkeamista osti tyttärensä hiljaisiksi. Kunnes teki henkilökohtaisen konkurssin.

Jostain on luovuttava. Ihminen pärjää ilman tekokynsiä ja -ripsi,ä, ulkomaanlomia, hevoisia ja sen sellaisia.  

Tosiasiat pöytään ja tehdä selväksi että aikaiseksi kasvaneet kakarat joutuvat nyt  ottamaan vastuun itsestään. Ymmärtävät kyllä jos vain haluavat mutta valmiille oppineina kiukuttelevat kun ikänsä saaneet valmiina kaikki niin onhan se outo. Onneksi olen itse kakarasta lähtien hankkinut kaikki itse ahkerasti säästämällä, on itse hankittu ilman vanhempien apua talot ja autot ja olin velaton jo nelikymppisenä kun työnteko on opittu nuorena. Joten alahan jo koveutua pullamössökakaroillesi tai sinulle ei jää edes arkkurahoja. 

Nuorempi sisareni sai samanlaista kohtelua koko nuoruutensa. Kun muutti kotoa pois, vanhemmat ostivat sille asunnonkin. Vaan kun kuvitteli, että raha kasvaa puussa, eli yli varojensa ja jouduin lopulta lainaamaan hänelle rahaa, ettei menettänyt luottotietojaan.

Minut esikoisena jostain syystä kasvatettiin toisin ja minusta tuli nuuka ja säästeliäs. Itse piti opintolainaa ottaa, asp säästää ja lainat maksaa. Niinpä kasvoin nuukaksi ja säästäväiseksi. Siitä kiitoksena minulla on kohta miljoonan omaisuus.

Kumpiko kasvatusmetodi sitten on parempi?

Maalaisjärki käyttöön nyt. 

Kerrot suoraan kaikille yhdessä että taloustilanne ei enää riitä tämän tason ylläpitoon. Olette aikuisia ja teidän on tultava nyt toimeen omillanne. Karsikaa niitä menoja joihin teillä ei ole varaa jatkossa.

Se voi olla shokki kermaperseprinsessoillesi, mutta et voi muuta. Älä esitä enää mitään muuta kuin mitä olette oikeasti.

Niin helppoa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut palstalla tarinoitten tehtailijan, ainakin kolme ketjua aloittamiaan, ja nämä vain ne joita itse sattunut lukemaan. Epäilyttävästi vaikuttaa tämäkin samanlaiselta tarinoinnilta.

En kyllä ymmärrä mikä järki on keksiä päästään tarinoita toisia höynäättääkseen vai onko tämä jotain palkallista sisällöntuottoa?

Tämä on valitettavasti totta. Eksäni oli tuollainen isä. Paikkasi omaa huonoa omaatuntoaan kun oli lyönyt lapsiaan ja käynyt vieraissa, ja päästyään rahakkaisiin hommiin ennen it-kuplan puhkeamista osti tyttärensä hiljaisiksi. Kunnes teki henkilökohtaisen konkurssin.

 

Joo, mutta et olekaan aloittaja. Kirjoittelee muka ajankohtaisista tilanteista eivätkä ne kaikki voi yhtä aikaa olla voimassa. Tavallaan harhautetaan ihmisiä kertomaan jostain vastaavasta.

Tämä ihan sama oli täällä kuukausi sitten. Mikset jatka samaan ketjuun? Vai onko tämä joku keskiluokkaprovo?

Tytöt voisivat voimaantua ja laittaa kukin oman onlyfans-sivustonsa ja tienata vähällä vaivalla kymppitonneja kuukaudessa. Siihenhän media nuoria nykyään kannustaa.

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä on ajanut teidät luomaan lapsillenne tuollaisen elintason? 

Kiitos ensinnäkin kaikille vastaajille, hyviä kommentteja tuli paljon, ja itsekin olen samanlaisia ratkaisuja miettinyt. Ja pahoittelut niille, jotka kertoivat täällä jo olevan samasta aiheesta keskustelua. Myönnän etten sitä edes etsinyt.

Yllä oleva kysymys herätti eniten. Olen itse köyhän ja hyvin poliittisesti sitoutuneen ja ahdasmielisen kodin kasvatti, jossa ajattelun piti kulkea vain oikealla tavalla. En halua avata poliittista suuntautumista enempää, koska se ei ole tässä se pointti. Pointti on se, että olin hyvin yksinäinen koko lapsuuteni ja nuoruuteni, en edes saanut tutustua muihin, koska he eivät olleet "meikäläisiä". Koin olevani todella erilainen kuin muut. Lisäksi isäni alkoholin käyttö oli kamalaa, itsetuhoista juomista ja äitini idealismi varmasti osittain keino paeta arkea, vaikka molemmat vanhempani jakoivatkin saman idealismin ja loppujen lopuksi saman pullon. Häpesin ja salasin tilannetta ja perhettämme  ihan hirveästi ja sekin vei minua yhä kauemmas ikätovereista ja muista ihmisistä.

Opiskellessani isäni oli jo kuollut ja äitini velvoitti minua pitämään huolta itsestään ja jatkamaan viitoittamaansa tietä. Silloin olin jo päässyt eroon kodin ilmapiiristä, löytänyt apua ajatteluuni ja tajunnut ettei idealismi ole minun juttuni ja että minulla on oikeus elää elämäni eri tavoin kuin vanhempani. Se antoi toivoa ja voimaa opintoihin ja opintomenestykseni myötä kaikki lutviutui kuin itsestään, ja jaksoin pitää huolen myös äidistäni ja pysyä väleissä hänen kanssaan. Surullista oli se etten voinut jakaa elämäniloani äidilleni, vaan jouduin peittelemään menestystäni.

Elämäni sai jo nuorena uuden ja hyvän suunnan, mutta olisi voinut mennä toisinkin. Tämän takia halusin antaa lapsilleni täysin toisenlaisen alun elämään ja pelkäsin siirtäneeni eteenpäin geeniperimää, jossa vahvana taipumusta yksilmäisyyteen, katkeruuteen ja addiktoitumiseen. Kuvittelin suojelevani heitä ja tarjoavani parhaan alun elämälle toimimalla niin kuin olen toiminut. Mutta nyt tajuankin olleeni samanlainen idealisti kuin vanhempani, heidän idealisminsa oli poliittista, minun pahimman luokan curling vanhemmuutta.

Ap