Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut, mutta en osaa tätä enää
14.04.2024 |
Osaamisella tarkoitan sitä, että pää on ihan tyhjä sen suhteen, miten näissä tilanteissa edetään.
Mulla on vahva fiilis, että vastakaikua on. Sen näkee katseista ja huomaa ohimennen tapahtuvista kosketuksista. Ei ole vielä edes suudeltu. Ollaan keski-ikäisiä, 40+, vapaita molemmat eikä vasta eronneita edes.
Tässä vaiheessa molemmat keksitään jo tikusta asiaa, että nähtäisiin. Onkin nähty pari-kolme kertaa viikossa.
Mutta miten tää meni? Kysynkö mä vaan halauksen jälkeen, että voinko mä myös suudella sua? Mulla ei ole mitään muistikuvia, miten edellisessä tai sitä edellisessä elämässä nää tilanteet on menneet.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen on nuorille. Nuorena uskaltaa kokeilla ja kokea enemmän, kun ei ole samalla tavalla menetettävää.
Itse keski-ikäisenä ajattelen ihan eri tavalla. Enää ei ole mitään mitä pitäisi tavoitella. Ei enää tarvi rakentaa pesää eikä tehdä lapsia. Ei ole siis mikään pakko yrittää etsiä mitään vakaavaa sitoutunuta suhdetta, voi vaan elää ja nauttia rakastumisista ja suhteista. Jos ne jää lyhyiksi, ei sekään haittaa mitään, eihän ollutkaan mitään tavoitteita vakisuhteista tai perheistä. Jos taas jostain suhteesta tulee pitkä, jopa loppuelämän mittainen, niin sekin käy, mutta mikään pakko ei ole sellaista tavoitella vaan voi nauttia hetkistä miettimättä kauanko ne kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen on nuorille. Nuorena uskaltaa kokeilla ja kokea enemmän, kun ei ole samalla tavalla menetettävää.
Itse keski-ikäisenä ajattelen ihan eri tavalla. Enää ei ole mitään mitä pitäisi tavoitella. Ei enää tarvi rakentaa pesää eikä tehdä lapsia. Ei ole siis mikään pakko yrittää etsiä mitään vakaavaa sitoutunuta suhdetta, voi vaan elää ja nauttia rakastumisista ja suhteista. Jos ne jää lyhyiksi, ei sekään haittaa mitään, eihän ollutkaan mitään tavoitteita vakisuhteista tai perheistä. Jos taas jostain suhteesta tulee pitkä, jopa loppuelämän mittainen, niin sekin käy, mutta mikään pakko ei ole sellaista tavoitella vaan voi nauttia hetkistä miettimättä kauanko ne kestää.
Suunnilleen noin mäkin ajattelen. Ei tarvitse saavuttaa eikä suorittaa ihmissuhteissa mitään erityistä. Tuossa ihastuksen kohteessanikin näen, että mitään tarvetta tekemällä tehdä vaikutus johonkin ei ole. Hän kohtaa mut sellaisena kuin on, itsekin itsensä hyväksyneenä miehenä, ja on kiinnostunut minusta juuri tällaisena. Se on äärimmäisen viehättävää, kun muistaa millaisiin sosiaalisiin peleihin moni nuori aikuinen sortui.
Varsinkaan en ajattele, että rakastuminen olisi vain nuorille. Miksi ihmeessä olisi?
Alue: Aihe vapaa
Taas nähtiin, ja kerta kerralta menee lähempää, mutta vieläkään ei mennyt suuteluksi. Mutta tosi kiva tapaaminen oli. Se hyvän mielen määrä, minkä toisesta ihmisestä voi saada!
Vähitellen tässä edetään. Omalla tavallaan kiduttava vaihe, mutta tiedän, että kaikki tämä on polttoainetta sille, miten hyvältä toinen voi tuntua, ja miten paljon tunteet voivat kasvaa.
Pitäisi vielä pystyä suorittamaan normaali arkensa näiden tunteiden kanssa. Mulla on kaksikymppisen ihastuneen tunteet ja yritän elää keski-ikäisen elämää, naurattaa. Tätä on vaikea peittää. Herään aamulla valmiiksi positiivisilla kierroksilla, melkein ylipirteänä. Ikäni aamu-uninen ihminen!
En ajattele yhtään pidemmälle, en mieti mitään pitkäaikaista parisuhdetta tai mitään. Elän tän kanssa vain hetkessä. Myöhemmät asiat tulevat jos tulevat.
ap