Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ehkäisyn pettäminen
13.04.2024 |
Olen 39-vuotias lapseton nainen, ehkäisyni on pettänyt ja nyt olen saanut kokea ympäristöstäni ja jopa terveydenhuollosta epäilyä, olisinko itse jotenkin voinut vaikuttaa asiaan. Heillä tuntuu olevan käsitys, että olen epätoivoinen pian hedelmätön naisihminen, joka huijaa itsensä raskaaksi, kun ei muuten ole saavuttanut tätä elämässään. On vihjailtu olisinko "unohtanut' pillerit ja kaikenlaista muuta järkyttävää.
Totuus on se, etten todellakaan ole koskaan halunnut äidiksi, enkä halua vieläkään. Ehkäisy on toiminut läpi elämäni ja nyt kun raskaus on todettu liian myöhään, olen joutunut hakemaan ulkopuolista keskusteluapua. Koen epäuskoisuutta, itkeskelen, en nuku ja töihin en ole pystynyt. Samalla kun käyn tätä henkilökohtaista helv.. läpi, jotkut ihmiset vihjailevat, että olisin itse tätä halunnut. Miksi näin? Ja onko vinkkejä miten tästä selviää?
Kommentit (29)
Selvität saman tien mitä raskausaikana pitää ja mitä ei saa tehdä. Eli lääkkeiden käyttö, ravinteet, tarkistuskäynnit jne. Selvität taloudellisen asemasi ja työsuhteen jatkumisen, mietit onko nykyinen asuinkuntasi hyvä paikka saada lapsi.
Vahvistat sosiaalista tukiverkkoasi jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pilleri petti 18v sitten. Meillä oli jo 3 lasta ennestään siinä vaiheessa(yhdet kaksoset).
Toinen "ehkäisyn" pettäminen oli touhutipparaskaus.
Käytimme tilapäisesti kondomia, vaimo oli poistattanut kuparikierukan sen aiheuttamien terveysongelmien takia.
No, kerran pikkujouluista palatessa alkoivat hormonit hyrrätä ja käytin sisällä parin työnnön verran. Sitten jatkoimme kondomin kanssa loppuun.
Kuopuksemme sai alkunsa. Tästä on 15v. Ihan onnekas vahinko...
T: impulsiivinen sonni
Jos lapset ovat suunnitelmissa kuitenkin, niin annat vaan mennä. Asiat järjestyvät. Jos jää odottamaan sitä oikeaa aikaa, ei sitä välttämättä tule ikinä. Aina on syitä puolesta ja vastaan.
Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putin kehotti venäläisiä elvyttämään vanhan suurperheperinteen, ja hankkimaan seitsemästä kahdeksaan lasta
Suomessa Venäjän propaganda taas jauhaa, kuinka Suomalaisten ei pidä lisääntyä. Kuinka Suomen pitää näivettyä.
Tehkää niitä lapsia!!!
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010028340.html
Väestömäärävalhe on venäjän propagandaa
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myös
Kuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän
Mikä on miehen osuus?
Onko tulevalla lapsellasi isää? Jos et voi enää tehdä aborttia, synnytät lapsen ja annat sen pois. Ongelma ratkaistu. Vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tulevalla lapsellasi isää? Jos et voi enää tehdä aborttia, synnytät lapsen ja annat sen pois. Ongelma ratkaistu. Vai onko?
Isä karkotettiin Suomesta. Ei oleskelu oikeutta.
Ap
Et siis halua lasta edelleenkään? Ja raskausviikkoja yli 12? Mainitsit että raskaus on havaittu liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten sä noin myöhään havaitsit, että pulla uunissa? Katsos kun seksi voi aina - ehkäisystä huolimatta - johtaa raskauteen. Nyt sitten elät huolimattomuutesi kanssa.
Ja hei nyt oikeasti - miehet panee aina paljaalla, jos pieninkään mahdollisuus siihen. Ihan tämän takia naisen nyt vaan on pakko ottaa se päävastuu ehkäisystä.
Hauskoja mammapäiviä AP:lle....
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat suunnitelmissa kuitenkin, niin annat vaan mennä. Asiat järjestyvät. Jos jää odottamaan sitä oikeaa aikaa, ei sitä välttämättä tule ikinä. Aina on syitä puolesta ja vastaan.
Jos ei osaa lukea, ei kannata vastatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tulevalla lapsellasi isää? Jos et voi enää tehdä aborttia, synnytät lapsen ja annat sen pois. Ongelma ratkaistu. Vai onko?
Isä karkotettiin Suomesta. Ei oleskelu oikeutta.
Ap
No just, että näitä...
Kiitos asiallisista vastauksista tähän asti. Isää ei ole karkotettu Suomesta, en siis ole tuo vastaaja. Olemme parisuhteessa ja hän ehkä hieman myönteisemmin tähän uutiseen suhtautuu, kuin minä. Itse en siis edelleenkään halua lasta, en ole koskaan halunnutkaan, enkä usko, että mielipiteeni muuttuu lapsen saannin myötä. Olemme tutkineet adoptioasioita ja keskustelleet tästä terveydenhuollossa. Vaikka en lasta haluakaan, se ei silti tunnut ollenkaan omalta vaihtoehdolta. Olen vaan jotenkin ihan pohjattoman rikki tämän asian kanssa ja joka päivä tuntuu, että näen vaan pahaa unta.
Miksei missään puhuta tästä asiasta enemmän? Tahattomasta lapsen saannista? Ymmärrän, että tahaton lapsettomuus on varmasti yhtä kivulista/kivuliaampaa ja tämä keskustelu tuntuu todella kivuliaalta heistä, jotka eivät raskaudu yrityksistä huolimatta. Mutta minä en todellakaan halua lasta, en missään nimessä. Miksi kaikki olettavat, että kaikki naiset lapsia haluavat? Tämäkin ketju ja vastaukset sen osoittaa?
Uskon, että tilanteessasi on vaikea löytää vertaistukea kun julkisuudessa ovat esillä lähinnä teini-ikäisten vahinkoraskaudet. Suosittelen panostamaan sopivan keskusteluavun hakemiseen. Jos päädyt pitämään lapsen niin olisi tärkeä saada omat fiilikset setvittyä hyvissä ajoin ennen syntymää, ettei äidin ahdistus jää lapsen kannettavaksi.
Olen ikäisesi ja kohtalotoverisi. En minäkään ole koskaan ikinä lasta halunnut, mutta nyt kun laskettuun aikaan on enää 3 kk, jo pelkkä ajatus siitä että vauvalle sattuisi jotain, on ihan kamala. Ilmeisesti hormonit on tehneet tehtävänsä ja olen kiintynyt tähän pikkuiseen, joka sisälläni kasvaa. Tottakai pelottaa ja hirvittää tuleva synnytys ja etenkin se vauva-arki, mutta pakko kai luottaa että kaikki menee hyvin.
Ei nyt ihan vastaava kokemus, mutta jaan tämän silti. Mulla oli ennestään kaksi lasta ja yllättäen aloin odottamaan kolmatta. Olin aina ajatellut, että kaksi lasta riittää. Ex ei juurikaan lapsia hoitanut.
No, kun aloin odottamaan kolmatta, niin itkin vielä synnytyslaitokselta päästyäni, koska en olisi halunnut enää lasta. Ex siis painosti pitämään lapsen. Kyllä se rakkaus kuitenkin lasta kohtaan syntyi ja nyt ajattelen, että elämän kuului mennä näin. Tämä kolmas on siis jo 10-vuotias, enkä hänestä mistään hinnasta luopuisi. Voi siis olla, että ajan myötä sun ajatukset muuttuu ja huomaat, että näin sen elämän pitikin mennä.
On varmasti vaikea tilanne! Adoptio on sitten vaihtoehto, jos tuntuu siltä, että ajatus omasta vanhemmuudesta on täysin mahdoton ja ylitsepääsemätön.
Varmasti tarvitset asiassa kaiken mahdollisen tuen asiaan liittyviltä alan ammattilaisilta.
On myös niin, että vanhemmuuteen kasvetaan, sitä kun ei olla valmiiksi. Se millaiseksi vanhemmuus muodostuu ei myöskään pysty erityisesti ennalta määrittämään, tähän kun vaikuttaa niin monet eri asiat.
Vaikka esim. itselläni ollut erilainen lähtötilanne vanhemmuuteen, niin sanoisin silti, että kyllä se poikkesi siitä, millaiseksi sen olin etukäteen ajatellut suuntaan jos toiseen.
Alue: Aihe vapaa
Pidät lapsen tai adoptioon. Lepäät ja syöt hyvin, liikut kohtuudella. Koitat olla murehtimatta.