Onko kukaan parantunut keskivaikeasta masennuksesta ilman lääkkeitä?

Enemmänhän noista lääkkeistä ja ylipitkistä saikuista on haittaa toipumisessa. Lisää keskusteluapua, päiväsairaaloita, klubitaloja, rauhoittavia ja unilääkkeitä. Terveet elämäntavat, eikä liikaa päihteitä. Ihmissuhteita ja some minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus diagnoosin saa melkein vaivaan kuin vaivaan.

2 vastannut sanoi hyvin. Masennuksen aiheuttajat pitää poistaa. Jos ne eivät ole ulkoisia, niin on selvitettävä myös oman pään sisäisiä asioita.

Lääkkeet turruttavat ja niitä pitäisi käyttää vain lyhyen hetken. Syyt on selvitettävä. 

Muuten "masennus" voi uusia. 

 

Tuo ei pidä paikkaansa että lääkkeitä pitäisi syödä vain lyhyen hetken. Minulla on aivokemioissa selkeä häiriö ja ilmeisesti jatkuva serotoniinin vaje. Ihan sama millainen elämäni on ulkoisesti niin tunnen tuskaa. Jo pienestä pitäen, kymmenen vuotiaasta lähtien. Lääkityksen myötä näen kaiken kirkkaana ja tunnen elämäniloa ja halua. Olen onnellinen että lääkkeet on keksitty, entisaikaan kaltaiseni ihmiset todennäköisesti lähtivät oman käden kautta koska sitä masennusta ei parantanut mitkään peltotyöt, perhe eikä aurinko sekä iso talo.

Sähköhoidolla, vaikka vei muistista pari vuotta niin menisin kyllä uudelleen. Hoitava taho ei myönnä että meni muisti, sanoivat vaan että väliaikaista, no tää väliaikainen muistinmenetys on kestänyt jo 3 vuotta. 

Ois ollu kiva jos se muisti unohtuis sieltä lapsuudesta mistä ongelmani juortuivat. 

Mutta joo en valita, olen "parantunut" ja se riittää minulle.

Lisään vielä että kun terapiassa yritetty hoitaa syitä masennukseen niin niitä ei löydy. Oli vain suuri kuolemanhalu. Siihen ei liittynyt mitään dramatiikkaa vaan ei vaan tahtonut elää, eläminen tuntui luonnottomalta. Olin oikein sujut siihen että kuolen mutta eri syistä sitten päädyin hoidon piiriin. Ja nyt kun tiedän millaista on elämänhalu niin tämä on aivan mahtavaa. Lääkkeitä on kokeiltu lopettaa mutta kuolemanhalu palaa takaisin. Syön mielelläni näitä lopun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette parantuneet ilman lääkkeitä, mitä teitte että parantuminen alkoi? Ap

Vaihdoin työpaikkaa.

Parannuin kun lopetin työt, otin eron miehestä ja vaihdoin paikkakuntaa. Jätin päihteet kokonaan ja muutin ruokavaliota täysin. Ja aloitin liikunnan. Tiedän, kliseistä mutta toimi.

Olen parantunut vaikeasta masennuksesta ilman lääkitystä. Kävin pitkäkestoisen terapian. 

Itselläni on ollut eriasteisesti krooninen masennus 30 vuotta eli 10 vuotiaasta. Vaikeita jaksoja ollut muutama, keskivaikeita lukuisia. Olen käynyt terapiassa, lukenut paljon teemasta, liikkunut, joogannut, hengitellyt whatever. Lapsuudessa ollut turvattomuutta mutta en näe että se enää tähän taas uusineeseen keskivaikeaan-vaikeaan masennukseen olisi vaikuttanut.  Silloinkin on elämässä parempi jakso, on ollut lievä masennus. Ihan sama mikä elämäntilanne, ankara masennus on tullut ennemmin tai myöhemmin. Oikeastaan aina olen kuitenkin käynyt töissä tai opiskellut, sillä olen oppinut pakottamaan tekemään itseni asioita, vaikka mikä olisi. Nyt aloin syödä lääkkeitä (Voxra) eka kertaa elämässä ja muutamassa viikossa toimintakyky on noussut syvästä kuopasta ja toivottomuudesta normaaliksi. Aion turvautua masennuksen hoidossa lääkkeisiin tai neuromodulaatiohoitoihin loppuikäni. Olen loputtoman kyllästynyt masennukseen.

Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen Poorer Long-Term Outcomes among Persons with Major Depressive Disorder Treated with Medication mukaan lääkehoito ja ylipäätään hoito pitkällä aikavälillä heikensi masennuksen toipumistodennäköisyyttä, kun sitä vertasi ihmisiin, jotka eivät saaneet hoitoa senkin jälkeen, kun masennuksen vakavuus otettiin huomioon: 

Depression severity and other variables predicted concurrent mental health treatment ( Table 1 ). All variables in  Table 1  were added to the multilevel model as covariates and contrasts recomputed. Among persons with MDD, symptoms were higher after inadequate treatment ( d  = 0.25), adequate treatment ( d  = 0.40), or treatment including medication ( d  = 0.54) compared to no treatment, and symptoms were higher after treatment including medication versus treatment without medication ( d  = 0.43),  ps  < 0.001. However, symptoms after treatment without medication were no longer elevated compared to no treatment,  d  = 0.11,  p  = 0.20.

Vuonna 2006 julkaistun naturalistisen seurantatutkimuksen The Naturalistic Course of Unipolar Major Depnession the Absence of Somatic Thenapy 85 % masennuspotilaista toipui spontaanisti ilman mitään hoitoa kahdessa vuodessa. Tutkijat toteavatkin artikkelissa, että spontaani parantuminen on niin todennäköistä, että millään lääketieteellisellä hoidolla ei voida ennustetta parantaa. Tästä onkin jo vuosikymmenien aikana näyttöä, koska toipumistodennäköisyys on heikentynyt vuosikymmenestä toiseen hoidon johdosta ja masennuksesta johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet räjähtäneet kasvuun aivan samaan aikaan, kun hoidon tarjonta on moninkertaistunut. 

On ollut lääkkeistä apua, mutta kyllähän sen työn joutui tekemään ihan itse. Lääkkeet on nyt lopetettu, ihan lääkärin luvalla, ja olen tyytyväinen. Paraneminessa menee näemmä vielä jonkin aikaa. Mut nyt  on keinot.