Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisi olemaan tyytyväinen elämäänsä? Vinkkejä kaivataan!
21.01.2007 |
En taida koskaan olla elämääni tyytyväinen. Avioliiton aikana oli vähän väliä sellainen olo, että en ole onnellinen enkä tyytyväinen - kaipasin jotakin muuta. Aina oli jokin vialla, tosin liitto olikin erittäin riitaisa ja tunnepuoli exän suhteen pielessä.
Liitto päättyi ja periaatteessa kaiken pitäisi olla nyt hyvin, saan olla oman itseni herra.(Surutyö tosin jatkuu vielä, epäonnistuminen ja yksinäisyys kaihertaa)
Milloin sitä oppii arvostamaan elämää, jota parhaillaan elää? Mitä ihmettä minä kaipaan lisää? Miksi ei voi olla tyytyväinen koskaan? Muita samoissa fiiliksissä...??? Voiko jatkuvasta tyytymättömyydesta päästä eroon?
Kommentit (3)
sanon että oman elämän arvon tajuaa vasta suuremman menetyksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opin arvostamaan elämääni käytyäni pohjalla. Tietysti tasapaksu arki toisinaan tympii, mutta kun muistelen, kuinka huonosti asiat voisivatkaan olla, tajuan arvostaa sitä, mitä minulla on tässä ja nyt.
kanssa. Mieti insestin uhreja, nälkää näkeviä, miinaan astuneita, pakomatkalla oman autonsa konepellillä raiskattuja kurdinaisia, kotinsa tulipalossa menettäneitä... Mieti.